Mikä joitain ihmisiä vaivaa joilta ei saa seurueessa olla minuuttiakaan rauhassa

Tässä on viimeisten kuukausien aikana tullut kierrettyä muutamia kissanristiäisiä ja tapahtumia, ja melkein joka paikassa on ollut yksi herhiläinen, josta ei meinaa päästä eroon millään ja jolle on sydämenasia se, että haluan pysyä sivummalla. Jos paikalla on 60 henkeä, niin tämän herhiläisen mielestä juuri minun pitäisi kiinnittää eniten huomiota mitä ympärillä tapahtuu. Samat kasvot yleensä vahtivat tarkasti, etten vilkaisekaan puhelinta, jättäydy tilanteessa taka-alalle vaan välittömästi alkaa hirveä kyselytulva jos syvennyn omiin ajatuksiini. Toinen vaihtoehto on käydä kolkuttelemassa vessan oveen tai käydä vinkumassa jos kuljen tupakkapaikan tai istuinpaikan välillä. Jos kiinnitän huomiota johonkin mitä vieressä tapahtuu (kuten vaikka seuraisin ohjelmaa) niin heti alkaa silmien edessä sormien nippailu ja kysely "hei, kuuntele". Anteeksi. Olen ystäväni häissä, en sinun seuraneitisi.

Esimerkiksi juhlapaikasta toiseen siirryttäessä jonotin narikoille. Saatuani takkini jonotin ulos ja tuijotin siinä jonosta toiseen kulkiessa kaukaisuuteen ja nautin rauhasta. Herhiläinen alkoi heiluttaa kättään silmieni edessä ja kyselemään mihin oikein katosin. Edelleen, miksi.
Toinen bravuuri oli, kun yritin antaa muille vieraille ajo-ohjeita paikan päälle. Seisoimme ulkona ringissä ja kuuntelin muiden juttuja. Toinen herhiläinen saapuu paikalle, ja alkaa motkottamaan puhelimen käytöstä seurassa (ihan on oma valintani eikä pitäisi siinä porukan paljoudessa häiritä ketään) ja melkein repii sen kädestäni. Siihen puuttui jo joku ulkopuolinen, joka käski palauttaa puhelimen.
Kun olin kuuntelemassa keikkaa, niin herhiläinen numero kolme alkoi motkottaa että miksi en tanssi keikalla tai heilu. Ensinnäkin keikan lämppäri oli huono, enkä muutenkaan ala teennäisesti hillumaan päättömästi väenpaljoudessa.
Miksi joitain häiritsee tällainen niin valtavan paljon?
Mikä näitä yksilöitä vaivaa