Mitä uusia piirteitä löysit puolisostasi avioerossa?

Tunsin hyvin kaverin vaimon mutta erosta hänestä kuoriutui raivohullu, joka heitteli miehen tavarat kerrostalon parvekkeelta alas.

Luulin, että hänestä tuli ihminen, joka tahalleen haluaa satuttaa. Tajusin jälkeenpäin, että kaikki oli tiedossa. Se ilkeys oli varmaan aina tahallista. Minä vain luulin, ettei hän vain tajua.

Tunnekylmyys ja täydellinen itsekkyys. Tosin se oli varmaan suojamekanismi erotilanteessa, nyt muutaman vuoden päästä vähn lieventynyt, mutta ei vieläkin on. Onneksi erosin.

Lempeä ja ystävällinen luonne oli myös eroprosessin aikana esillä. Kertaakaan ei suuttunut tai raivonnut. Käsi kädessä kuljettiin viimeinen yhteinen matka puolisona viemään eropapereita. Joko kerta kun tavataan, hän halaa. Hieno mies, loppuun asti. Vaikka vaatikin eroa.

Luulemaani vakavammat mt-ongelmat.

Maksulinkin takana jotain aiheeseen liittyvää:

https://www.iltalehti.fi/raha-nyt/a/46268b0d-bd5d-4e59-8d9b-9e011e15dfbb

Vierailija kirjoitti:

Maksulinkin takana jotain aiheeseen liittyvää:

https://www.iltalehti.fi/raha-nyt/a/46268b0d-bd5d-4e59-8d9b-9e011e15dfbb

Miksi mainostaa maksullista artikkelia?

Huomasin, että mies on petollisuuden lisäksi myös ahne ja itsekäs.

Olin aina pitänyt häntä sellaisena kunnollisena, turvallisena miehenä, joka ei vilkuile itseään todella paljon nuorempia naisia. Meillä on 17v tytär ja hän aina tuomitsi kaikki setämiehet isoon ääneen.

No eron jälkeen kainalosta löynyt jo useampikin 19-22v "tyttöystävä". Kaikki olleet kuulema elämän rakkauksia.

Kuinka mies voi olla niin itserakas ja käpertyä vain itseensä, ettei edes yhteisten lapsien tapaaminen enää kiinnostanut. Mikään aikataulu ei hänelle koskaan sovi. Olen jättänyt vastuun sopivien aikataulujen ilmoittamisesta hänelle. Elämä kulkee ilmankin.

Ei mitään radikaalia, ehkä jo aiemmin esiin tulleet negatiiviset tavat voimistuivat.

Jo suhteen aikana hänellä oli tapana aika ajoin syyttää minua jollain tapaa omista vastoinkäymisistään. Eron aikana tämä tietty voimistui koska se oli hänen taoansa kanavoida omaa pahaa oloaan. Hän halusi että siihen oli konkreettinen syyllinen.

Hän myös omaisuutta jakaessa yritti tyrkyttää minulle ihan kaikkea irtaimistoa, siis kirjaimellisesti kaikkea, jakaminen jäi täysin minun vastuulleni koska hän ei halunnut jättää mitään itselleen vaikka jäi vanhaan asuntoon asumaan. Enkä minä pieneen asuntoon muuttaessa voinut ottaa kovin isoja huonekaluja mukaani. Otin sitten sängyn, yhden maton ja keittiön tuolit joita ex oli aina vihannut. Lopuista tavaroista sanoin että voihan hän myydä ne, jos haluaa niistä eroon. Oli sitten kuulema kuskannut kaatopaikalle melkein koko kalustuksen (eikä muuten todellakaan ollut mitään romua, vaan hyväkuntoista ja rahallisesti arvokasta tavaraa).

Sitten hän julisti koko lähipiirilleen miten "vaimo lähti ja vei mennessään KAIKEN" :D

Ja siis ositussopimukseen kirjattiin, että molemmat pitävät omat varansa ja velkansa, ainoastaan irtaimisto jaetaan erikseen sopimalla. Eli en todellakaan mitenkään päin "kyninyt häntä paljaaksi" kuten hän halusi asian ilmaista.

Välinpitämättömyyden lapsia kohtaan. Se tuli yllätyksenä. Vaikka ei hän niin paljon heidän kanssaan ennenkään mitään tehnyt, mutta luulin aina että se on lähinnä hänen kiirettään. Olikin kiinnostuksen puutetta.