Onko kellään tällaisia fiiliksiä?

Ensiksikin täytyy sanoa, että lapset ovat minulle rakkaimpia aarteita koko maailmassa, ja sen usein sanonkin heille. (Tämä taas siksi, ettei joku heti vedä hernettä nenään...) Joskus vain tuntuu, että päivät vain valuu läpi sormien lasten kanssa. Ei siis saa mitään järkevää tehtyä. Olen osa-aikatöissä ja opiskelen, lapset ovat jo 5 ja 8. Koululaisen päivät on tosi lyhyitä vielä, pienempi on päiväkodissa. Joka tapauksessa, ongelma on se opiskelu ennen kaikkea. Tarviisin monen tunnin jaksoja, jolloin kukaan ei keskeyttäisi ja saisi ajatella rauhassa. Niitä on aika harvoin... Ja vaikka näennäisesti töitä on vähän ja opiskelulle olisi aikaa, käytännössä se aika on ihan sillisalaattia! Varsinkin viikonloppuisin hermostun, kun en taaskaan saanut viikolla tarpeeksi aikaiseksi ja taas alkaa uusi samanlainen viikko. Töiden teko kotona on ihan mahdotonta silloin kun lapset ovat paikalla. Kyllähän he ovat välillä ulkona ja touhuavat omiaan, mutta koskaan ei tiedä kuinka kauan kestää ennenkuin jollain on asiaa tai saa mennä selvittelemään riitoja. Tai sitten vähintään on laitettava ruokaa ja välipalaa.



Tuntuu kauhealta, kun joskus lapset ärsyttää ihan sen takia, ettei saa olla rauhassa ja miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Pelkään (ja tiedän), että se näkyy joskus naamastani ja kuuluu äänestäni. Sekavaa vuodatusta, mutta kun frustraatio iskee...