Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Käsittämätön vauvakuume iski, ja ikää 37v.
29.10.2006 |
Meidän lapsiluvun piti olla jo täynnä, kuopuksen synnyttyä 3v. sitten harkitsin jo sterilisaatiotakin, mutta nyt jostain syystä aivan käsittämätön vauvakuume on puskenyt päälle parin viime kuukauden aikana ja tuntuu, että vahvistuu vaan. Periaatteessa elämäntilanne on tosi huono työni takia (uusi työpaikka) ja kolmas lapsi tietäisi asunnonvaihtoa ja muutenkin koko kuvio menisi aivan uusiksi. Lisäksi ikää mulla jo 37v. Silti ei tunnu menevän ohi tämä tunne, ei! Tämä on lisäksi elämäni ensimmäinen vauvakuume, kummankaan aikaisemman lapseni kohdalla en koskaan potenut minkäänlaista vauvakuumetta. Kumma tunne. Olen aina tykännyt lapsista tosi paljon, mutta tuntuu että aikaisemmin kyse oli varmaan enemmän " sosiaalisesta tilauksesta" , itsestäänselvyydestä sopivassa elämäntilanteessa. Meneeköhän tämä ohi järjen kanssa ajatellen, vai pitäisikö ryhtyä hommiin? :-)
Kommentit (6)
Lapset ovat nyt 6 ja 4 ja minuun on iskenyt myös armoton vauvakuume....
Kaksi ensimmäistä ovat saaneet tulla, kun on siltä tuntunut....mutta silti juuri se kolmas sitten mietityttääkin eniten... kuinka mahdutaan asumaan sitten kun lapset olisivat vähän isompia, entäs autossa matkustaminen jne...
Kumpaisenkaan syntymä ei ole mennyt ihan " oppikirjan" mukaisesti, joten tiedoss olisi sitten kolmas sektio, joka sekin vähän myös mietityttää, että tahtooko taas sitä mahansa aukaisemista...
Mutta silti ajatukset pyörivät vauvassa....että jos sittenkin viellä kerran.
Tässä välissä olen jo kerennyt osan vauvatavaroistakin myydä pois, kuten vaunut. Kun ajatuksena on ollut että lapset ovat nyt tässä....mutta se vauvakuume ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisessä raskaudessa tosi paha raskausmyrkytys, toisessa muita komplikaatioita, joten kaksi sektiota takana mullakin. Kolmas ei käsittääkseni ole ongelma noin lääketieteellisesti, mutta silti, on se sen verran järkky prosessi sekin että etenkin se mietityttää...mutta kun tämä tunne ei tunnu jättävän rauhaan :-) ap
Ei kolme lasta minusta ole vielä mikään kovin suuri lapsiluku, jonka takia tarvitsisi ryhtyä erikoisjärjestelyihin. Niin kauan kuin lapset ovat pieniä, eivätkä vielä tarvitse omaa rauhaa, mahtuvat he vaikkapa samaan huoneeseen tai kahteen makuuhuoneeseen, joten en usko elämän kovin mullistuvan kolmannesta.
sehän on käsittääkseni todettu moneen kertaan että nykylääketieteen avulla raskaus on tällä hetkellä nelikymppiselle ihan yhtä turvallinen kuin kaksikymppiselle joskus 50v. sitten. Mutta onhan siinä tietysti mukana ne puolet, että useimmat kokevat jo jollain tasolla olevansa " valmiita" pikkulapsivaiheen kanssa, ja moni on ehkä ajatellut keskittyvänsä töihin ja ihan muihin juttuihin neljänkympin jälkeen...
toivottavasti sellainen ilmoittaa tulostaan piakkoin...
nimim. toivossa hyvä elää
Alue: Aihe vapaa
Ei mennyt ohi ainakaan multa, pakko oli alkaa yritykseen joka sitten tuottikin tulosta. Järjellä ajatellen, elämäntilanne ei ole kai KOSKAAN sellainen, että täydellisesti sopisi lapsi siihen, unohda sellaiset ajatukset.