Miksi ihmeessa jotkut pariskunnat, varsinkin vanhemmat, kavelevat yhdessa siten, etta (yleensa mies) toinen kulkee pari metria edessa ja toinen tulee perassa. Ja siis aivan

Mä itse tykkään käydä sauvomassa yksin, on tosi rasittavaa muuttaa rytmi kaverin mukaan hitaammaksi. Siinä menee koko kävelyn ilo.

Ap, joka vielä toistaiseksi keskustelee ummet ja lammet miehensä kanssa kävellessä =)

Voi olla eri tahti tai sitten tiessä on sellainen kohta, missä ei ole kätevä kävellä vierekkäin (kapea, luminen), tai toinen jää haaveilemaan jotain, ja jää tahdista. :)



Miksi ihmeessä ap vaivaa päätään moisella asialla? Onko tasatahdissa vierekkäin kävely joku parisuhteen mittapuu? :D

tiedän kaksikin vanhaa pariskuntaa, noin 70- vuotiaita, jossa vaimo istuu autossakin takapenkillä koska se on naisen paikka. Kysyin sitä nimittäin joskus lapsena, kun ihmettelin lapseton aikuinen istuu takapenkillä. Niinhän on joskus ihan tosissaan opetettu, että naisen kuuluu olla miehensä jäljessä pari askelta, koska tulee arvoasteikossa takana. Tämä taitaa muuten kuulua vielä hovietikettiinkin.

aina edelleni, tai meni...mut nyt viikonloppuna selvis ettei se haluakkaan olla mun kaa...vaan muutti pois kotoa

Kun minä olen niin hidas kuulemma, että pitää yrittää saada vauhtia sillä tavalla, ja mies harppoo niin pitkiä askelia, että ei osaa muka pysyä samassa tahdissa. Ärsyttää, kun haluaisi puhua jostain tarvitsematta kailottaa, tai vaihtaakin suuntaa tai katsella jotain ohimennessään kaupassa, eikä voi muuten jää porukasta... ;) Ja jos jää, niin pitää soittaa kännykällä kohta ja mies suuttuu, ku häviän muka, mitäs ite menee niin kovaa että en pysy perässä, ja sitten suutun ja jään varmasti katselemaan niitä vähänkin mielenkiintoisia tavaroita, kun en jaksa juosta perässä henkihieverissä... (lyhyet jalat ja kannan vauvaa liinassa, joten vähän eri asia kun miehellä) Lenkillä ollessa miehellä taas on kiire kotiin takaisin nettiin, ja taas harppoo. Samalla lailla ne meidän kaikki sukulaisperheet kulkee.