Oletteko katkaisseet välit johonkuhun? Miksi?

Parhaillaan teen eroa  10-12 vuotta kestäneestä ystävyys (tuttavuus) suhteesta koska häbestä on vanhemmiten kuoriutunut erittäin itsekeskeinen jopa vahingoniloinen ja todella kateellinen ihminen. Olen huomannut jo vuosia että hänellä on melko heikko itsetunto, elämä kolhinut niinkuin meitä muitakin mutta se että avoimesti yrittää ihan lapsellisella ja absurdillakin tavalla korostaa omaa erinomaisuuttaan, sukutaustaa ja varallisuuttaan (esim omistusasunto) suhteessaan minuun on ihan naurettavaa jo keski-iän ylittäneeltä sivistyneeltä ihmiseltä. Nämä tietyillä asioilla leveilyt huomaa siitä kuinka hän aina tavatessamme toistaa samoja asioita, joka hemmetin kerta hän ottaa itse asiat esille ja toistaa kuin papukaija samoja aiheita joilla tietää leveilevänsä suhteessa minuun. Aikoinaan kun aloin seurustella, hän yritti kaikin keinoin (toistuvasti,) saada minut vakuuttuneeksi ettei kannata, ei se tule kuitenkaan kestämään ja juttu päättyy itkuun, kertoi avoimesti tehneensä niin eräälle toisellekin ystävälleen jopa niin että oli sanonut miehen pettävän joka tapauksessa, eli heitteli epäilyksen siemeniä ystävän mielipahaksi. Vaikka olikin ehkä oikeassa, niin tuohan on ihan sairasta. Hän oli vain kateellinen koska häntä ei kukaan edes katsonut enää parisuhdemielessä. Muutoinkin hänestä on tullut ihan jäätävän itsekeskeinen, ei koskaan kysy minun kuulumisia eikä jaksa kuunnella minuuttiakaan vaan puhuu päälle ja aihe siirtyy aina häneen itseensä ja hän sanoo ihan aina joka asiaan viimeisen sanan ihan jankutukseen asti. En edes tiedä miksi olen edes kerran vuoteen tavannut häntä, en usko että hänkään koskaan edes miettii mitä minulle kuuluu.

Kiva ystävä 90 luvun lopusta ja 2000 luvun alusta jäi kun hän hommasi lapsia. Minä en varsinaisedti katkaissut välejä tietoisedti mutta näin ja tajusin ettei meillä ollut enää mitään yhteistä, hän ei ehdi, ei jaksa pitää enää yhteyttä eikä hän tarvinnut minua enää mihinkään. Aiemmin kun oli sinkkuna tsi vaikka seurusteli kaukana aduvan miehen kanssa me kuitenkin tapailtiin ulkoilutettiin koiria ym yhdessä. Hän oli todella hauska, rento, sosiaalinen, tavallinen ihminen missä ei oikeestaan ollut mitään ärsyttävää piirrettä. Autoimme toisiamme jne. Joskus mietinkin että miten juuri siinä elämäntilanteessa hän tulikin juuri elämääni, olisin ollut muuten todella yksin uudessa kaupungissa kaukana kotoa ja turvaverkkoa. Olen monesti miettinyt että ottaisinko hänern yhteyttä uudelleen mut jotenkin pelkään että entä jos hän ei jotenkin välittäisikään enää mähdä tai ei edes vastaisi minulle tai että jos näkisimme niin mitä jos juttu ei luistaisikaan kuten ennen vaan tilanne olisi vain vaivaannuttava ja se siitä sitten, jotenkin haluaisin että edes satunnainen yhteydenpito ja vaikka kerran vuodessa kesällä mähtäisi.

Olen muutamankin kerran. Ja harmittelen yhä miten ensin niin mukavista ja iloisista ihmisistä kuoriutuikin muutamassa vuodessa ylimielisiä ja jopa ilkeitä ihmisiä joiden käytös oli joskus perin outoa, mm ettei osata ottaa toista huomioon ollenkaan, perutaan tapaamisia 15 min ennen vaikka tiesi että olin jo lähtenyt sinne missä piti tavata, joka hiton kerta kun jotain sovittiin hän muuttaa jotain osiota siinä mitä oli sovittu. Monta kertaa jäin koko päiväksi yksin kotiin kun olin hänen kanssa sopinut enkä esim lähtenyt jonnekin jonkun muun kanssa, saa tan a mikä ihminen. Kerran olimme sopineet yhteisen tekemisen sunnuntaille, hän lähti ihan muualle jo pe mutta ei ilmoota mulle mitään, kun su 2h ennen tapaamista kysyn onko tulossa (koska tiesin hänen epäluotettavuuden) hän laittaa tunnin päästä viestä ettei ole kotosalla vaan lähtikin pe paikkaan xxx.  "Ahah, no voi vit..u oisitko voinu ilmottaa sillon pe". Siis ihan dorga. Hän oli aikuinen nainen jonka luulisi älyävän tällaiset asiat. Sitten hän alkoi palveluttaa itseään, tee sitä tee tätä tule hakemaan ja kuskaa sinne ja tänne, söi ja joi muiden tuomia antimia korvaamatta niitä eli käytti ihan taloudellisesti hyväkseen ystäviään. Ei, en kuskaa etkä enää pummaa multa yhtään mitään. En halua olla tällaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.

Olen ghostannut pari minäminä-ihmistä, jotka eivät missään tilanteessa osaa pysähtyä kuuntelemaan ja olemaan empaattisia. Ei vaan jaksa ihmisiä, joiden mielestä toisten ihmisten tarkoitus on pelkästään kuunnella heidän juttujaan nonstop. 

Vierailija kirjoitti:

Kiva ystävä 90 luvun lopusta ja 2000 luvun alusta jäi kun hän hommasi lapsia. Minä en varsinaisedti katkaissut välejä tietoisedti mutta näin ja tajusin ettei meillä ollut enää mitään yhteistä, hän ei ehdi, ei jaksa pitää enää yhteyttä eikä hän tarvinnut minua enää mihinkään. Aiemmin kun oli sinkkuna tsi vaikka seurusteli kaukana aduvan miehen kanssa me kuitenkin tapailtiin ulkoilutettiin koiria ym yhdessä. Hän oli todella hauska, rento, sosiaalinen, tavallinen ihminen missä ei oikeestaan ollut mitään ärsyttävää piirrettä. Autoimme toisiamme jne. Joskus mietinkin että miten juuri siinä elämäntilanteessa hän tulikin juuri elämääni, olisin ollut muuten todella yksin uudessa kaupungissa kaukana kotoa ja turvaverkkoa. Olen monesti miettinyt että ottaisinko hänern yhteyttä uudelleen mut jotenkin pelkään että entä jos hän ei jotenkin välittäisikään enää mähdä tai ei edes vastaisi minulle tai että jos näkisimme niin mitä jos juttu ei luistaisikaan kuten ennen vaan tilanne olisi vain vaivaannuttava ja se siitä sitten, jotenkin haluaisin että edes satunnainen yhteydenpito ja vaikka kerran vuodessa kesällä mähtäisi.

Minulla on ollut tällainen ystävä myös, ja pahoin pelkään että jos lasten saanti kuivattaa ystävyyssuhteen niin ehkä se on sitten vain hiipunut luonnostaan pois. Toisten ystävien kanssa olen mennyt ulkoilemaan niin että lapsetkin ovat mukana. Heilläkin on väsyttävä pikkulapsiarki, mutta se ei estä heitä lataamasta akkuja ystävien kanssa. Olen päätellyt että se lasten takia feidannut ei taida olla enää ystävä, olemme menneet erilleen, ehkä hän käytti kiireitä vain tekosyynä, en tiedä.

Pitkäaikaiseen ystävään hänen mielenterveysongelmien myötä. Hän alkoi käyttäytyä harhaisesti, aggressiivisesti ja hyökäten minua ja perhettäni kohtaan. "Taistelee" nyt muita yhteisiä tuttaviamme vastaan, ainoana todellisena ystävänään Chatgpt.

Vierailija kirjoitti:

Olen muutamankin kerran. Ja harmittelen yhä miten ensin niin mukavista ja iloisista ihmisistä kuoriutuikin muutamassa vuodessa ylimielisiä ja jopa ilkeitä ihmisiä joiden käytös oli joskus perin outoa, mm ettei osata ottaa toista huomioon ollenkaan, perutaan tapaamisia 15 min ennen vaikka tiesi että olin jo lähtenyt sinne missä piti tavata, joka hiton kerta kun jotain sovittiin hän muuttaa jotain osiota siinä mitä oli sovittu. Monta kertaa jäin koko päiväksi yksin kotiin kun olin hänen kanssa sopinut enkä esim lähtenyt jonnekin jonkun muun kanssa, saa tan a mikä ihminen. Kerran olimme sopineet yhteisen tekemisen sunnuntaille, hän lähti ihan muualle jo pe mutta ei ilmoota mulle mitään, kun su 2h ennen tapaamista kysyn onko tulossa (koska tiesin hänen epäluotettavuuden) hän laittaa tunnin päästä viestä ettei ole kotosalla vaan lähtikin pe paikkaan xxx.  "Ahah, no voi vit..u oisitko voinu ilmottaa sillon pe". Siis ihan dorga. Hän oli aikuinen nainen jonka luulisi älyävän tällaiset asiat. Sitten hän alkoi palveluttaa itseään, tee sitä tee tätä tule hakemaan ja kuskaa sinne ja tänne, söi ja joi muiden tuomia antimia korvaamatta niitä eli käytti ihan taloudellisesti hyväkseen ystäviään. Ei, en kuskaa etkä enää pummaa multa yhtään mitään. En halua olla tällaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.

Just tuo epäluotettavuus. Moni ystävyyssuhde elämässäni on kai ollut jollain lailla epäonnistunut, mutta yksi raivostuttavimmista asioista on ollut se että feidataan tapaamisista, ei ilmoiteta mitään tai viime tingassa ja ei selvästi arvosteta lainkaan muiden aikaa vaan mennään aina vaan sen mukaan mikä itseä sattuu huvittamaan juuri sillä hetkellä eli otetaan yhteyttä vaan kun itse halutaan jotain. 

Terv joku joka on myös joutunut viettämään päivän yksin kun nk ystävälle tulikin jotain muuta mieluisampaa menoa, ja on istunut odottamassa kun se nk ystävä on jäänyt jonnekin huitelemaan vaikka tietää että odotan häntä sovitulla tapaamispaikalla. Harmittaa kun ei kiltteyttään osannut laittaa kovaa kovaa vastaan jo varhaisessa vaiheessa ja tuntikausien odottamisen sijaan ilmoittanut itsekin että joo sori mulle tulikin jotain muuta! Olen turhaan mahdollistanut tuollaisen käytöksen.

Vierailija kirjoitti:

Olen, siskooni ja serkkuuni. Syytä en halua täällä paljastaa.

Nykyään pystyn hengittämään vapaasti ja rakastamaan myös itseäni. :)

Kiitos, kun katkoit välit. Sun elämän seuraaminen ja tukeminen oli aivan liian raskasta. Toivottavasti viranomaiset tukevat tilanteessa paremmin, meillä ei ollut enää voimia. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää, erityisesti lapsillesi.

T. Se serkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, siskooni ja serkkuuni. Syytä en halua täällä paljastaa.

Nykyään pystyn hengittämään vapaasti ja rakastamaan myös itseäni. :)

Kiitos, kun katkoit välit. Sun elämän seuraaminen ja tukeminen oli aivan liian raskasta. Toivottavasti viranomaiset tukevat tilanteessa paremmin, meillä ei ollut enää voimia. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää, erityisesti lapsillesi.

 

T. Se serkku

Luuletko olevasi Suomen ainoa serkku johon on katkaistu välit?

Ettet olis sittenkin se mun serkku johon olen katkaissut välit? T toinen