Auttakaa! Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu että ei saa happea, mutta ei myöskään pysty hengittämään syvään?

Mieliala- eikä astmalääkkeillä.

Kuulostaa paniikkikohtaukselta. Ahdistuksen takana voimakkaita tunteita lukossa, jotka taasen aiheuttaa paniikkikohtauksia, kun "uhkaava" ajatus nousee tietoisuuteen. Eli tarkkaile ajatuksia ja varsinkin ajatuksia ja tekoja ennen paniikkikohtausta niin voit saada vihjeen mikä laukaiseen sen.

Sydämessä ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa paniikkikohtaukselta. Ahdistuksen takana voimakkaita tunteita lukossa, jotka taasen aiheuttaa paniikkikohtauksia, kun "uhkaava" ajatus nousee tietoisuuteen. Eli tarkkaile ajatuksia ja varsinkin ajatuksia ja tekoja ennen paniikkikohtausta niin voit saada vihjeen mikä laukaiseen sen.

Valitettavasti lähes aina paniikkikohtaukset on kytkeytyneinä todellisuuteen. Eli oikeasti maailmassa on jotain mikä ahdistaa `tällä hetkellä``.

mulla oli nuorena tuota. Huomasin sen etenkin koulupäivinä iltapäivästä ja illasta. Myöhemmin lukioni laitettiin käyttökieltoon koska siellä oli jotain sisäilmaongelmaa. Vaiva loppui kun lukio loppui. Harvakseltaa on enää noita tuntemuksia. 

Kävelylenkki kevyesti hengästyen auttaa minua ja säännöllinen liikunta taitaa pitää vaivaa poissa.

Tiedän, todellakin. Mulla on astma, joka normaalitilanteessa ei juurikaan oireile enkä tarvitse lääkkeitä. Mutta jos stressaan ja esim. yöunet jäävät vähemmälle, lopputulos saattaa olla juurikin tuo. Silloin pitäisi ymmärtää rahoittua ja rentoutua ja tsekata, mikä oikeastaan mättää ja ahdistaa. Joskus pikahelpotuksen saa rauhallisella kävelyllä ulkona, mieluiten jossain ihan luonnon helmassa. En tiedä, mistä se johtuu, mutta järkeilen asian jotenkin niin, että kun kävelee sellaisella tahdilla, että hengitys hiukan kiihtyy, kroppa ottaa homman hoitaakseen ja mieli lakkaa ajattelemasta hengitysrytmiä koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa paniikkikohtaukselta. Ahdistuksen takana voimakkaita tunteita lukossa, jotka taasen aiheuttaa paniikkikohtauksia, kun "uhkaava" ajatus nousee tietoisuuteen. Eli tarkkaile ajatuksia ja varsinkin ajatuksia ja tekoja ennen paniikkikohtausta niin voit saada vihjeen mikä laukaiseen sen.

Voi olla myös ihan "perus" ahdistuneisuushäiriö, ei välttämättä paniikkikohtaus. Mulla on ahdistuskausina suurimman osan aikaa enemmän tai vähemmän tuollainen olo, ja painontunne rintakehällä.

Käy ihmeessä tutkimuksissa, veriarvot ym.

Olisko covidia? 

Kylmää keuhkoille ja höyryä. Harmi ettei ole talvi. 

Mulla on tosiaan stressiä ja pari kolme huonosti nukuttua yötä takana... uni ei tule ennen yhtä tai kahta yöllä ja sitten jo parin kolmen tunnin päästä oon taas hereillä. :( 

Ei ole covidia, ei ole kipeä olo millään tavalla. Ehkä kokeilen jotain pientä kävelylenkkiä, jos se auttaisi. 

Mulla tuollaista sekä psyykkisistä että fyysisistä syistä. Yksi helppo kikka mikä mua helpottaa on maata puolimakuulla, vetää keuhkot niin täyteen ilmaa kuin saa ja pidättää n. 10 sekuntia ainakin. Sitten päästää ilman pidättelemättä ulos. Joskus vain yksikin kerta on auttanut. Tuo varmaan rentouttaa palleaa ja/tai vagushermoa veikkaisin (olen opiskellut vaikka ja mitä hengitysharjoituksia ja kaikki ei vaan toimi kaikilla)

Onko ylipainoa etkä liiku ollenkaan?

Rintaranka jumissa?

Mäkin sanoisin että fasettilukko. Hieroja saa auki.

Voi olla ahdistusta, mutta voi myöskin olla jotain fyysistä vaivaa, joka sitten tietenkin laukaisee ahdistuksenkin. Mulla oli tuota vuosia. Tuli pahempia kohtauksia esim liikkumisen jälkeen. Syke jyskytti sadassa, lihakset meni hapoille pienestäkin urheilusta, eikä palautuneet millään, oli hengenahdistusta, painlntunnetta rinnalla ja juuri tuo olo, että syvään hengittäminen ei kertakaikkiaan onnistu. Kroppa tuntui aina kireältä ja levottomalta.

Mikään venyttely, tre-terapia, eikä mindfulness auttanut tähän. Verikokeissa ei näkynyt mitään, paitsi vähän huono ferritiini. Silti oireet oli rajut. Tuntui, että kroppa ei saa happea ja hengittäminen oli tosi pinnallista. Laukaisi pahimmillaan paniikkikohtauksia, kun hengitys oli sellaista ihme pinnallista läähätystä.

Ramppasin lääkärissä. Epäiltiin työuupumusta ja masennusta. Rauta-arvoja lähdettiin korjaamaan. Kävin varmaan neljä kertaa astma-kokeissa kolmen vuoden aikana. Ei astmaa. No vuosi sitten todettiin suurentunut kilpirauhanen, arvot kuitenkin kaikki viitteissä. Ei aloitettu lääkitystä, jäätiin seuraamaan tilannetta. Oireet pahenivat, olin lopulta työkyvytön. Vasta siinä vaiheessa, kun en päässyt enää sängystä ylös, oli tsh tippunut 4,3. Pitkin hampain suostuttiin aloittamaan tyroksiinikokeilu.

Long story short, oireeni johtuivat kilpirauhasesta, vaikka kokeissa ei aluksi näkynyt mitään poikkeavaa. Tsh arvo oli 2,7 kun hengenahdistus alkoi. Nyt lääkkeelle se on ykkösen pinnassa ja rauta-arvot korjattu infuusiolla. Olo on paljon parempi. Kropassa ei ole enää niin kireä tunne ja hengenahdistus on helpottanut. Oireet ei ole kokonaan poistuneet, joten lääkitystä joudutaan vielä säätämään, mutta parempaan ollaan menossa.

Päätelmäni tästä oli se, että lihakset toimii laiskasti vajaatoiminnalla, joka vaikuttaa myös verenkiertoon, joten lihakset eivät yksinkertaisesti saaneet tarpeeksi happea. Pallealihakset oli mulla fysioterapeutin mukaan kroonisesti jumissa, kun oireet oli pahimmillaan, samoin rintaranka ja keskiselkä. Tuo lisäsi sitä ahdistuksen tunnetta, kun hengittäessä ei ollut normaalia liikkuvuutta. Lihakset ei kuitenkaan pysyneet auki hieronnalla ja venyttelyllä, jumppaaminen vain pahensi tilannetta, koska levossakin lihalset kärsivät hapenpuutteesta. Nyt kun kroppa toimii paremmin lääkkeen ansiosta, noista on oikeasti jotain apuakin kauemmin kuin puoli tuntia.

Urheilu tuntuu kyllä edelleen jotenkin pahalta kropassa, joten liikkuminen on aikalailla kävelylenkkejä ja venyttelyä. Toivottavasti lääkeannos saadaan kohdalleen ja pystyn aloittamaan taas juoksuharrastuksen.

Stumppaa jo tänään

Hengityksen pitäisi tapahtua pallealla, viimeistä sisäänhenkäyksen pihausta varten tarvitsee vähän rintakehää. Ei hartioita , kaulaa tai mitään muuta.

Näin saattaa tapahtua kun on nakki huulessa ja/ tai kitalaki täynnä majoneesia.

Itselläni aiheuttaa raudanpuute tuota. Lähtee pois heti kun otan rautaa.

Mulla autto venyttely, nimenomaan rintakehän.

Lääkäriin. Koita ensiavuksi puhaltaa paperipussiin.

. Lekuri laittaa todennäköisesti myös testiin, että tarvitko v-papin.