Miten oppia tuntemaan itsensä? Tietämään kuka oikeasti on? Henkisyys.

Kiitos kovasti vastauksista.

Minä otan neuvonne huomioon elämässäni.

Tämä tie mitä käyn, on sellaista, että pohdin kovasti sitä todella kuka oikeasti olen ja miten muut minut näkevät ja todellakin sitä ristiriitaa omien tunteiden kanssa yritän selvittää.

Olen yksin, nautin tästä nyt. Menen elämässäni hitaasti eteenpäin enkä tavoittele tähtiä. On tässä työ ja erilaisia yhteiskunnallisia suorituksia kyllä kalenterissa mutta yritän hengittää ja tehdä ne. Huomaan, että stressaan kovin koska haluan olla hyvä siinä mitä teen.

Minua luonnehditaan sanoilla, empaattinen, huippu tyyppi (en tiedä mitä tällä todella tarkoittavat), pärjäävä, stressinsietoa omaava, fiksu nainen. En siis todella koe itseäni näin.

Tiedän olevani hyvä ihminen jollain tasolla, siihen tähtään kun luon suhdetta tai kontaktia toisiin ihmisiin. Ymmärrän kovasti, empatiaa löytyy ja osaan samaistua. Myös niihin tekoihin, jotka ovat väärin. Osaan samaistua sen verran, että koen, että ihmisellä itsellään on ilmeisesti jotain sydämellä. Luen toisia.

Enää en kuitenkaan aio itseäni hylätä vaikka auttaisin tai ymmärtäisin. Olen tämän joutunut useasti kokemaan, että selvät rajat täytyy olla. Se antaa myös mahdollisuuksia toisellekin osapuolelle.

Vapaa-aikana olen kotona, käyn ehkä kaupoilla, teen ruokaa. Nyt erityisesti haluan keskittyä terveelliseen, puhtaaseen itse tehtyyn ruokaan. Se on tärkeä osa elämääni, taas. Menetin tuon myös tuon painajaismaisen vaiheen myötä elämässäni mutta nyt olen alkanut taas arvostamaan ravinteikasta ruokaa, päihteettömyyttä jne.

Vapaa-ajalla yritän myös suorittaa pakollisia tehtäviä. Väsyn herkästi tällä hetkellä, joten teen asian kerrallaan, lepään ja taas jatkan.

Televisiota en katso. Joskus dokkareita tai lääkärisarjoja. En oikein jaksa katsella kauheasti mitään ohjelmia.

Porno ei tule mieleenkään katsottavaksi. Inhoan välillä tätä seksististä maailmaa, kirjoitin siitä yksi päivä palstalle. Se poistettiin.

Muuten sitten pohdin kaikenlaista. Yritän luoda yhteyttä itseeni, pyrkiä tasapainoon jälleen elämässäni. Minulla on jokin tunne sisällä, että selviän ja löydän jotain tärkeää.

Se on ollut jo pitkään ja nyt olen päässyt jo ainakin oikean polun alkuun, edes oikealle haaralle.

Yritän todella olla elämässä mukana. Haluan kehittää itseäni ja yritän olla rohkea, aion vielä herätä enemmän elämään mutta annan tälle prosessille sen ajan ja tilan mitä se vaatii.

Kiitos vielä kaikille. Toivottavasti te löydätte myös oman tienne elää ja olla mukana täällä.

Ap

^

Up

No eikös onnellisuuden perustana on se, että hyväksyy kaiken. Siitä ei tarvitse pitää ja sitä voi yrittää muuttaa, mutta hyväksy se tilanne, joka sinulla on nyt. Ok, et tiedä "kuka" olet. Mitä väliä sillä on tällä hetkellä? Se ei uhkaa sua mitenkään. Sun ei tarvitse mitenkään kieltää sitä, ettet tiedä kuka olet. Sun ei tarvitse kieltää, että se häiritsee sinua. Sun ei tarvitse erityisesti etsiä kuka olet. Sehän voi olla, että luulet olevasi joku ja elät sen mukaan vuosia, kunnes yhtäkkiä huomaat ettet ollutkaan se henkilö. Vaikka löytäisit itsesi nyt, voisit myöhemmin huomata, ettet se ollutkaan sinä.

Tee juttuja, joita haluat tehdä ja keskity niiden tekemiseen. Jos haluat etsiä itseäsi, niin tee niin, mutta älä ota siitä stressiä tai ajattele, että sun on pakko löytää itsesi tai et voi olla onnellinen/autenttinen/jedi/tms.

Ja kannattaa katso tältä palstalta Kristitty mystikko -keskustelua, jos et ole siihen törmännyt. Siellä on aika paljon samanlaista pohdintaa, kun sinulla tuntuu olevan.