Perintörahoilla maksettu asunto - avio-oikeus

Se on lahjan antajalta (tai testamentin tekijältä) suurta viisautta että kirjataan lause kuten minulla oli lahjakirjassa:

"Lahjan saajan puolisolla ei ole oikeutta lahjaan, sen tuottoon tai sen sijaan tulevaan omaisuuteen."

Koskaan ei voi tietää miten henkilösuhteet kehittyvät lahjan antamisen jälkeen. 

Nyt minäkin tiedän että tuo omaisuus on ja pysyy minun omaisuutenani, kävi miten kävi.

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Valitettavasti pystyn vastaamaan ongelmaasi vain yleisluonteisesti,koskien avioliittoa ja puolisoiden varallisuussuhteita.

Avioliiton varallisuusoikeudellisiin kysymyksiin sovelletaan ns. normaalikohtelun periaatetta.Toisin sanoen, puolisoiden välisiin sopimuksiin, oikeustoimiin, omistussuhteisiin sovelletaan yleisiä varallisuusoikeudellisia periaatteita,jollei toisin ole säädetty ja Avioliittolaissa on puolisoita koskevia varallisuusoikeudellisia säännöksiä.

Avioliittolaissa on mm säädetty puolisoiden välisestä avio-oikeudesta.On tärkeää huomata,että avio-oikeus on vain ns. "odotusoikeus", sillä EI ole varallisuusoikeudellisia vaikutuksia avioliiton kestäessä.

Avio-oikeus toteutetaan omaisuuden osituksessa.Oikeudellisesti pätevä ositus edellyttää ositusperustetta, jotka Avioliittolain mukaan ovat kuolema tai avioero. Avio-oikeus tarkoittaa sitä,että kummallakin puolisolla on oikeus saada puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä

Mutta sitä ennen, osituksen ensimmäisessä vaiheessa toimitetaan omaisuuden erottelu.Todetaan se,kuka omistaa mitäkin,omistetaanko yksin/yhdessä,onko puolisolla oleva omaisuus avio-oikeuden alaista vai ei, nyt siis vasta avio-oikeus "tulee mukaan".

Kolmas henkilö voi testamentilla/lahjakirjassa antaa avio-oikeusmääräyksen siitä,ettei saajan puolisolla ole avio-oikeutta kohdevarallisuuteen.Tämä siis ok. MUTTA : jos toinen henkilö avioliiton voimassaollessa maksaa mainitsemallasi varallisuudella velan pois ( josta ilmeisesti olette solidaarisessa velkavastuussa) niin eihän noita rahoja ole enää ositusperusteen syntyhetkellä "olemassa". Kokonaan eri asia on se,että maksettuaan velan avio-oikeudesta vapailla varoilla,puolisollasi saattaa olla oikeus esittää vastikevaatimus osituksessa.

Se,että puolisosi maksaisi avio-oikeudesta vapaalla varallisuudellaan yhteistä velkaa,ei tee hänestä esim asunnon omistajaa.Omistussuhteenne ovat ne, mitkä ilmenevät esimerkiksi kiinteän omaisuuden lainhuutotodistuksesta.Tämäkin omistaja-olettama on toki riitautettavissa, tosin riitauttajalla on näyttötaakka siitä,ettei virallinen omistajamerkintä vastaa todellisuutta.

Toivottavasti tämä hieman selvensi asioita. Ja kuten sanoin,tämä vastaus ei missään nimessä ole hlö.koht neuvo, vaan yritin yleisluonteisesti valoittaa tätä avio-oikeus problematiikkaa.

Pahoittelut kirjoitusvirheistä!

T.Juristi, joka tylsistyy vapaapäivänään

Hei!

Tässä hyvää tekstiä aviovarallisuussuhteista. Omistusoikeuden ja omistusosuuksien määräytymiseen lisäisin vielä, että omistus, normaalikohtelun periaatteen myötä myös aviopuolisoiden osalta, määräytyy yleisten varallisuusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Suomen oikeusjärjestelmässä tämä tarkoittaa, että osapuolten hankintahetkinen tarkoitus ja hankintatahto "muodostavat" ja määrittävät omistuksen. Rahoituspanokset, kuten asuntovelan tai muu kauppahinnan maksu, omaisuuden tosiasiallinen käyttö yms. seikat ovat vain todistusvaikutuksen omaavia oikeustosiseikkoja, joilla voidaan yrittää ilmentää hankinta-ajankohdan tarkoitusta. Omistusoikeutta ne eivät kuitenkaan muodosta.

Oletetaan, että tässå tapauksessa hankintahetkisenä tarkoituksenanne on ollut omistaa asunto 50/50, ja olette tästä syystä sopineet rahoituksenkin toteutettavaksi samassa suhteessa. Jos puolisosi maksaa asuntovelasta yli tämän hankinta-ajankohdan omistusosuutensa, ei hänestä tule maksun perusteella suuremman prosentuaalisen osuuden omistajaa. Ylisuuri maksusuoritus tulee pääsääntöisesti oikaista muilla keinoin, kuten näyttämällä toteen velkasuhde tai perusteettoman edun palautuksen kautta.

Avio-oikeusomaisuuden osalta tulee arvioida surrogaatin kohtelua osituksessa. Pääsääntönä on, että ennen ositusperustetta omistetun vapaaomaisuuden (ei avio-oikeuden alainen omaisuus) surrogaatti eli sijaan tuleva omaisuus säilyttää vapaaomaisuusluonteensa. Näin ollen, jos asuntolaina maksetaan testamentin myötä vapaaomaisuudeksi katsottavilla varoilla ennen ositusperustetta, voidaan katsoa, että asunto on puolisosi testamenttivaroilla maksamaansa omistusosuuttaan vastaavalta osalta tullut testamenttivarojen tilalle vapaaomaisuudeksi.

Jotta sijaantulo olisi mahdollinen, tulee surrogaattiomaisuuden ja alkuperäisen vapaaomaisuuden välillä vallita riittävä taloudellinen yhteys. Verrattuna "normaaliin" esineoikeuteen, sallii aviovarallisuusoikeuden surrogaattisääntely enemmän sekoittumista muuhun varallisuuteen ja välitapahtumia. Esimerkiksi rahavarojen sekoittuminen ei ole yhtä kohtalokas yhteyden katkaisija kuin yleisessä esineoikeudessa. Lähtökohtaisesti oikeudessamme on katsottu, että surrogaattiomaisuuden saannolla on oltava riittävä asiallinen yhteys alkuperäiseen vapaaomaisuuskohteeseen. Harkintaan vaikuttavat monet seikat, kuten tapahtumien välinen aika, alkuperäisen omaisuuden ja sijaantulleen omaisuuden samansuuntainen käyttötarkoitus (esim. sijoitusomaisuuden tilalle muuta sijoitusomaisuutta) sekä toiminnan suunnitelmallisuus.

Taloudellisen yhteyden lisäksi surrogaatilta edellytetään tiettyä yksilöitävyyttä,

T. toinen lakihenkilö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että sinulla ei ole oikeutta talon arvosta siihen osuuteen, mitä vaimosi maksaa lainaa perinnöllään.

Eli jos talon arvo on vaikkapa 200000 ja perinnöllä on maksettu asuntolainaa 40000, niin avio-oikeuden alaista arvoa talossa on enää 160000.

Mutta joltain lakimieheltä varmasti saisit varmemman vastauksen.

Asunnon omistaa se/ne,jonka nimi/nimet on kauppakirjassa.

Toki, mutta jos osuudet on 50/50 ja vain toinen maksaa asunnon perintörahoilla, niin erossa hän toki omistaa, mutta omistuksensa arvoksi ilmoitetaan nolla euroa. Erotilanteessa lasketaan yhteen omaisuuden arvo ja se jaetaan kahtia, ei konkreettista omaisuutta.

Mitä ihmettä?Erossa asunto myyntiin ja myyntiulo puoliksi tai jos toinen haluaa jäädä asuntoon,ostaa jäävä osapuoli toisen puolikkaan.Ei ole väliä vaikka toinen olisi maksanut lainaa enemmän/kokonaan.Omistus ratkaisee,eikä tuo testamentin rajaus muuta asiaa,jos ei samalla tehdä omistussuhteisiin muutosta.Ap:n puoliso voisi esim. a)muuttaa omistussuhde vastaamaan maksamaansa lainan määrää b)velkakirja,joka realisoituisi avioerotilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Valitettavasti pystyn vastaamaan ongelmaasi vain yleisluonteisesti,koskien avioliittoa ja puolisoiden varallisuussuhteita.

Avioliiton varallisuusoikeudellisiin kysymyksiin sovelletaan ns. normaalikohtelun periaatetta.Toisin sanoen, puolisoiden välisiin sopimuksiin, oikeustoimiin, omistussuhteisiin sovelletaan yleisiä varallisuusoikeudellisia periaatteita,jollei toisin ole säädetty ja Avioliittolaissa on puolisoita koskevia varallisuusoikeudellisia säännöksiä.

Avioliittolaissa on mm säädetty puolisoiden välisestä avio-oikeudesta.On tärkeää huomata,että avio-oikeus on vain ns. "odotusoikeus", sillä EI ole varallisuusoikeudellisia vaikutuksia avioliiton kestäessä.

Avio-oikeus toteutetaan omaisuuden osituksessa.Oikeudellisesti pätevä ositus edellyttää ositusperustetta, jotka Avioliittolain mukaan ovat kuolema tai avioero. Avio-oikeus tarkoittaa sitä,että kummallakin puolisolla on oikeus saada puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä

Mutta sitä ennen, osituksen ensimmäisessä vaiheessa toimitetaan omaisuuden erottelu.Todetaan se,kuka omistaa mitäkin,omistetaanko yksin/yhdessä,onko puolisolla oleva omaisuus avio-oikeuden alaista vai ei, nyt siis vasta avio-oikeus "tulee mukaan".

Kolmas henkilö voi testamentilla/lahjakirjassa antaa avio-oikeusmääräyksen siitä,ettei saajan puolisolla ole avio-oikeutta kohdevarallisuuteen.Tämä siis ok. MUTTA : jos toinen henkilö avioliiton voimassaollessa maksaa mainitsemallasi varallisuudella velan pois ( josta ilmeisesti olette solidaarisessa velkavastuussa) niin eihän noita rahoja ole enää ositusperusteen syntyhetkellä "olemassa". Kokonaan eri asia on se,että maksettuaan velan avio-oikeudesta vapailla varoilla,puolisollasi saattaa olla oikeus esittää vastikevaatimus osituksessa.

Se,että puolisosi maksaisi avio-oikeudesta vapaalla varallisuudellaan yhteistä velkaa,ei tee hänestä esim asunnon omistajaa.Omistussuhteenne ovat ne, mitkä ilmenevät esimerkiksi kiinteän omaisuuden lainhuutotodistuksesta.Tämäkin omistaja-olettama on toki riitautettavissa, tosin riitauttajalla on näyttötaakka siitä,ettei virallinen omistajamerkintä vastaa todellisuutta.

Toivottavasti tämä hieman selvensi asioita. Ja kuten sanoin,tämä vastaus ei missään nimessä ole hlö.koht neuvo, vaan yritin yleisluonteisesti valoittaa tätä avio-oikeus problematiikkaa.

Pahoittelut kirjoitusvirheistä!

T.Juristi, joka tylsistyy vapaapäivänään

Hei!

Tässä hyvää tekstiä aviovarallisuussuhteista. Omistusoikeuden ja omistusosuuksien määräytymiseen lisäisin vielä, että omistus, normaalikohtelun periaatteen myötä myös aviopuolisoiden osalta, määräytyy yleisten varallisuusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Suomen oikeusjärjestelmässä tämä tarkoittaa, että osapuolten hankintahetkinen tarkoitus ja hankintatahto "muodostavat" ja määrittävät omistuksen. Rahoituspanokset, kuten asuntovelan tai muu kauppahinnan maksu, omaisuuden tosiasiallinen käyttö yms. seikat ovat vain todistusvaikutuksen omaavia oikeustosiseikkoja, joilla voidaan yrittää ilmentää hankinta-ajankohdan tarkoitusta. Omistusoikeutta ne eivät kuitenkaan muodosta.

Oletetaan, että tässå tapauksessa hankintahetkisenä tarkoituksenanne on ollut omistaa asunto 50/50, ja olette tästä syystä sopineet rahoituksenkin toteutettavaksi samassa suhteessa. Jos puolisosi maksaa asuntovelasta yli tämän hankinta-ajankohdan omistusosuutensa, ei hänestä tule maksun perusteella suuremman prosentuaalisen osuuden omistajaa. Ylisuuri maksusuoritus tulee pääsääntöisesti oikaista muilla keinoin, kuten näyttämällä toteen velkasuhde tai perusteettoman edun palautuksen kautta.

Avio-oikeusomaisuuden osalta tulee arvioida surrogaatin kohtelua osituksessa. Pääsääntönä on, että ennen ositusperustetta omistetun vapaaomaisuuden (ei avio-oikeuden alainen omaisuus) surrogaatti eli sijaan tuleva omaisuus säilyttää vapaaomaisuusluonteensa. Näin ollen, jos asuntolaina maksetaan testamentin myötä vapaaomaisuudeksi katsottavilla varoilla ennen ositusperustetta, voidaan katsoa, että asunto on puolisosi testamenttivaroilla maksamaansa omistusosuuttaan vastaavalta osalta tullut testamenttivarojen tilalle vapaaomaisuudeksi.

Jotta sijaantulo olisi mahdollinen, tulee surrogaattiomaisuuden ja alkuperäisen vapaaomaisuuden välillä vallita riittävä taloudellinen yhteys. Verrattuna "normaaliin" esineoikeuteen, sallii aviovarallisuusoikeuden surrogaattisääntely enemmän sekoittumista muuhun varallisuuteen ja välitapahtumia. Esimerkiksi rahavarojen sekoittuminen ei ole yhtä kohtalokas yhteyden katkaisija kuin yleisessä esineoikeudessa. Lähtökohtaisesti oikeudessamme on katsottu, että surrogaattiomaisuuden saannolla on oltava riittävä asiallinen yhteys alkuperäiseen vapaaomaisuuskohteeseen. Harkintaan vaikuttavat monet seikat, kuten tapahtumien välinen aika, alkuperäisen omaisuuden ja sijaantulleen omaisuuden samansuuntainen käyttötarkoitus (esim. sijoitusomaisuuden tilalle muuta sijoitusomaisuutta) sekä toiminnan suunnitelmallisuus.

Taloudellisen yhteyden lisäksi surrogaatilta edellytetään tiettyä yksilöitävyyttä,

T. toinen lakihenkilö

No ei sitä nyt tarvi itteään alkaa kehua. Ilman kaikkea liiba laabaa,olisi lakihenkilö voinut vaan todeta,että lainan pois maksamien ei itsessään muuta asunnon omistussuhteita.Eikä testamentin puolison pois rajaava ehto näin ollen koske tilannetta,sillä ap omistaa edelleen sen toisen puolen asunnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Valitettavasti pystyn vastaamaan ongelmaasi vain yleisluonteisesti,koskien avioliittoa ja puolisoiden varallisuussuhteita.

Avioliiton varallisuusoikeudellisiin kysymyksiin sovelletaan ns. normaalikohtelun periaatetta.Toisin sanoen, puolisoiden välisiin sopimuksiin, oikeustoimiin, omistussuhteisiin sovelletaan yleisiä varallisuusoikeudellisia periaatteita,jollei toisin ole säädetty ja Avioliittolaissa on puolisoita koskevia varallisuusoikeudellisia säännöksiä.

Avioliittolaissa on mm säädetty puolisoiden välisestä avio-oikeudesta.On tärkeää huomata,että avio-oikeus on vain ns. "odotusoikeus", sillä EI ole varallisuusoikeudellisia vaikutuksia avioliiton kestäessä.

Avio-oikeus toteutetaan omaisuuden osituksessa.Oikeudellisesti pätevä ositus edellyttää ositusperustetta, jotka Avioliittolain mukaan ovat kuolema tai avioero. Avio-oikeus tarkoittaa sitä,että kummallakin puolisolla on oikeus saada puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä

Mutta sitä ennen, osituksen ensimmäisessä vaiheessa toimitetaan omaisuuden erottelu.Todetaan se,kuka omistaa mitäkin,omistetaanko yksin/yhdessä,onko puolisolla oleva omaisuus avio-oikeuden alaista vai ei, nyt siis vasta avio-oikeus "tulee mukaan".

Kolmas henkilö voi testamentilla/lahjakirjassa antaa avio-oikeusmääräyksen siitä,ettei saajan puolisolla ole avio-oikeutta kohdevarallisuuteen.Tämä siis ok. MUTTA : jos toinen henkilö avioliiton voimassaollessa maksaa mainitsemallasi varallisuudella velan pois ( josta ilmeisesti olette solidaarisessa velkavastuussa) niin eihän noita rahoja ole enää ositusperusteen syntyhetkellä "olemassa". Kokonaan eri asia on se,että maksettuaan velan avio-oikeudesta vapailla varoilla,puolisollasi saattaa olla oikeus esittää vastikevaatimus osituksessa.

Se,että puolisosi maksaisi avio-oikeudesta vapaalla varallisuudellaan yhteistä velkaa,ei tee hänestä esim asunnon omistajaa.Omistussuhteenne ovat ne, mitkä ilmenevät esimerkiksi kiinteän omaisuuden lainhuutotodistuksesta.Tämäkin omistaja-olettama on toki riitautettavissa, tosin riitauttajalla on näyttötaakka siitä,ettei virallinen omistajamerkintä vastaa todellisuutta.

Toivottavasti tämä hieman selvensi asioita. Ja kuten sanoin,tämä vastaus ei missään nimessä ole hlö.koht neuvo, vaan yritin yleisluonteisesti valoittaa tätä avio-oikeus problematiikkaa.

Pahoittelut kirjoitusvirheistä!

T.Juristi, joka tylsistyy vapaapäivänään

Hei!

Tässä hyvää tekstiä aviovarallisuussuhteista. Omistusoikeuden ja omistusosuuksien määräytymiseen lisäisin vielä, että omistus, normaalikohtelun periaatteen myötä myös aviopuolisoiden osalta, määräytyy yleisten varallisuusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Suomen oikeusjärjestelmässä tämä tarkoittaa, että osapuolten hankintahetkinen tarkoitus ja hankintatahto "muodostavat" ja määrittävät omistuksen. Rahoituspanokset, kuten asuntovelan tai muu kauppahinnan maksu, omaisuuden tosiasiallinen käyttö yms. seikat ovat vain todistusvaikutuksen omaavia oikeustosiseikkoja, joilla voidaan yrittää ilmentää hankinta-ajankohdan tarkoitusta. Omistusoikeutta ne eivät kuitenkaan muodosta.

Oletetaan, että tässå tapauksessa hankintahetkisenä tarkoituksenanne on ollut omistaa asunto 50/50, ja olette tästä syystä sopineet rahoituksenkin toteutettavaksi samassa suhteessa. Jos puolisosi maksaa asuntovelasta yli tämän hankinta-ajankohdan omistusosuutensa, ei hänestä tule maksun perusteella suuremman prosentuaalisen osuuden omistajaa. Ylisuuri maksusuoritus tulee pääsääntöisesti oikaista muilla keinoin, kuten näyttämällä toteen velkasuhde tai perusteettoman edun palautuksen kautta.

Avio-oikeusomaisuuden osalta tulee arvioida surrogaatin kohtelua osituksessa. Pääsääntönä on, että ennen ositusperustetta omistetun vapaaomaisuuden (ei avio-oikeuden alainen omaisuus) surrogaatti eli sijaan tuleva omaisuus säilyttää vapaaomaisuusluonteensa. Näin ollen, jos asuntolaina maksetaan testamentin myötä vapaaomaisuudeksi katsottavilla varoilla ennen ositusperustetta, voidaan katsoa, että asunto on puolisosi testamenttivaroilla maksamaansa omistusosuuttaan vastaavalta osalta tullut testamenttivarojen tilalle vapaaomaisuudeksi.

Jotta sijaantulo olisi mahdollinen, tulee surrogaattiomaisuuden ja alkuperäisen vapaaomaisuuden välillä vallita riittävä taloudellinen yhteys. Verrattuna "normaaliin" esineoikeuteen, sallii aviovarallisuusoikeuden surrogaattisääntely enemmän sekoittumista muuhun varallisuuteen ja välitapahtumia. Esimerkiksi rahavarojen sekoittuminen ei ole yhtä kohtalokas yhteyden katkaisija kuin yleisessä esineoikeudessa. Lähtökohtaisesti oikeudessamme on katsottu, että surrogaattiomaisuuden saannolla on oltava riittävä asiallinen yhteys alkuperäiseen vapaaomaisuuskohteeseen. Harkintaan vaikuttavat monet seikat, kuten tapahtumien välinen aika, alkuperäisen omaisuuden ja sijaantulleen omaisuuden samansuuntainen käyttötarkoitus (esim. sijoitusomaisuuden tilalle muuta sijoitusomaisuutta) sekä toiminnan suunnitelmallisuus.

Taloudellisen yhteyden lisäksi surrogaatilta edellytetään tiettyä yksilöitävyyttä,

T. toinen lakihenkilö

No ei sitä nyt tarvi itteään alkaa kehua. Ilman kaikkea liiba laabaa,olisi lakihenkilö voinut vaan todeta,että lainan pois maksamien ei itsessään muuta asunnon omistussuhteita.Eikä testamentin puolison pois rajaava ehto näin ollen koske tilannetta,sillä ap omistaa edelleen sen toisen puolen asunnostaan.

Mut apn osaltahan tässähän oli kyse ennen kaikkea siitä, mitä tapahtuu osituksessa sille apn puolison omistamalle osuudelle asunnosta, joka on maksettu niillä testamenttirahoilla. Että onko ositettavaa vai ei ja ei näköjään taida olla, kun taas apn osuus olis. Ja siihenhän tuo laki-ihminen vastas eikä tartteis sunkaan ettiä perusteita ei miks näin kun ne on tuossa annettu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Valitettavasti pystyn vastaamaan ongelmaasi vain yleisluonteisesti,koskien avioliittoa ja puolisoiden varallisuussuhteita.

Avioliiton varallisuusoikeudellisiin kysymyksiin sovelletaan ns. normaalikohtelun periaatetta.Toisin sanoen, puolisoiden välisiin sopimuksiin, oikeustoimiin, omistussuhteisiin sovelletaan yleisiä varallisuusoikeudellisia periaatteita,jollei toisin ole säädetty ja Avioliittolaissa on puolisoita koskevia varallisuusoikeudellisia säännöksiä.

Avioliittolaissa on mm säädetty puolisoiden välisestä avio-oikeudesta.On tärkeää huomata,että avio-oikeus on vain ns. "odotusoikeus", sillä EI ole varallisuusoikeudellisia vaikutuksia avioliiton kestäessä.

Avio-oikeus toteutetaan omaisuuden osituksessa.Oikeudellisesti pätevä ositus edellyttää ositusperustetta, jotka Avioliittolain mukaan ovat kuolema tai avioero. Avio-oikeus tarkoittaa sitä,että kummallakin puolisolla on oikeus saada puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä

Mutta sitä ennen, osituksen ensimmäisessä vaiheessa toimitetaan omaisuuden erottelu.Todetaan se,kuka omistaa mitäkin,omistetaanko yksin/yhdessä,onko puolisolla oleva omaisuus avio-oikeuden alaista vai ei, nyt siis vasta avio-oikeus "tulee mukaan".

Kolmas henkilö voi testamentilla/lahjakirjassa antaa avio-oikeusmääräyksen siitä,ettei saajan puolisolla ole avio-oikeutta kohdevarallisuuteen.Tämä siis ok. MUTTA : jos toinen henkilö avioliiton voimassaollessa maksaa mainitsemallasi varallisuudella velan pois ( josta ilmeisesti olette solidaarisessa velkavastuussa) niin eihän noita rahoja ole enää ositusperusteen syntyhetkellä "olemassa". Kokonaan eri asia on se,että maksettuaan velan avio-oikeudesta vapailla varoilla,puolisollasi saattaa olla oikeus esittää vastikevaatimus osituksessa.

Se,että puolisosi maksaisi avio-oikeudesta vapaalla varallisuudellaan yhteistä velkaa,ei tee hänestä esim asunnon omistajaa.Omistussuhteenne ovat ne, mitkä ilmenevät esimerkiksi kiinteän omaisuuden lainhuutotodistuksesta.Tämäkin omistaja-olettama on toki riitautettavissa, tosin riitauttajalla on näyttötaakka siitä,ettei virallinen omistajamerkintä vastaa todellisuutta.

Toivottavasti tämä hieman selvensi asioita. Ja kuten sanoin,tämä vastaus ei missään nimessä ole hlö.koht neuvo, vaan yritin yleisluonteisesti valoittaa tätä avio-oikeus problematiikkaa.

Pahoittelut kirjoitusvirheistä!

T.Juristi, joka tylsistyy vapaapäivänään

Hei!

Tässä hyvää tekstiä aviovarallisuussuhteista. Omistusoikeuden ja omistusosuuksien määräytymiseen lisäisin vielä, että omistus, normaalikohtelun periaatteen myötä myös aviopuolisoiden osalta, määräytyy yleisten varallisuusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Suomen oikeusjärjestelmässä tämä tarkoittaa, että osapuolten hankintahetkinen tarkoitus ja hankintatahto "muodostavat" ja määrittävät omistuksen. Rahoituspanokset, kuten asuntovelan tai muu kauppahinnan maksu, omaisuuden tosiasiallinen käyttö yms. seikat ovat vain todistusvaikutuksen omaavia oikeustosiseikkoja, joilla voidaan yrittää ilmentää hankinta-ajankohdan tarkoitusta. Omistusoikeutta ne eivät kuitenkaan muodosta.

Oletetaan, että tässå tapauksessa hankintahetkisenä tarkoituksenanne on ollut omistaa asunto 50/50, ja olette tästä syystä sopineet rahoituksenkin toteutettavaksi samassa suhteessa. Jos puolisosi maksaa asuntovelasta yli tämän hankinta-ajankohdan omistusosuutensa, ei hänestä tule maksun perusteella suuremman prosentuaalisen osuuden omistajaa. Ylisuuri maksusuoritus tulee pääsääntöisesti oikaista muilla keinoin, kuten näyttämällä toteen velkasuhde tai perusteettoman edun palautuksen kautta.

Avio-oikeusomaisuuden osalta tulee arvioida surrogaatin kohtelua osituksessa. Pääsääntönä on, että ennen ositusperustetta omistetun vapaaomaisuuden (ei avio-oikeuden alainen omaisuus) surrogaatti eli sijaan tuleva omaisuus säilyttää vapaaomaisuusluonteensa. Näin ollen, jos asuntolaina maksetaan testamentin myötä vapaaomaisuudeksi katsottavilla varoilla ennen ositusperustetta, voidaan katsoa, että asunto on puolisosi testamenttivaroilla maksamaansa omistusosuuttaan vastaavalta osalta tullut testamenttivarojen tilalle vapaaomaisuudeksi.

Jotta sijaantulo olisi mahdollinen, tulee surrogaattiomaisuuden ja alkuperäisen vapaaomaisuuden välillä vallita riittävä taloudellinen yhteys. Verrattuna "normaaliin" esineoikeuteen, sallii aviovarallisuusoikeuden surrogaattisääntely enemmän sekoittumista muuhun varallisuuteen ja välitapahtumia. Esimerkiksi rahavarojen sekoittuminen ei ole yhtä kohtalokas yhteyden katkaisija kuin yleisessä esineoikeudessa. Lähtökohtaisesti oikeudessamme on katsottu, että surrogaattiomaisuuden saannolla on oltava riittävä asiallinen yhteys alkuperäiseen vapaaomaisuuskohteeseen. Harkintaan vaikuttavat monet seikat, kuten tapahtumien välinen aika, alkuperäisen omaisuuden ja sijaantulleen omaisuuden samansuuntainen käyttötarkoitus (esim. sijoitusomaisuuden tilalle muuta sijoitusomaisuutta) sekä toiminnan suunnitelmallisuus.

Taloudellisen yhteyden lisäksi surrogaatilta edellytetään tiettyä yksilöitävyyttä,

T. toinen lakihenkilö

No ei sitä nyt tarvi itteään alkaa kehua. Ilman kaikkea liiba laabaa,olisi lakihenkilö voinut vaan todeta,että lainan pois maksamien ei itsessään muuta asunnon omistussuhteita.Eikä testamentin puolison pois rajaava ehto näin ollen koske tilannetta,sillä ap omistaa edelleen sen toisen puolen asunnostaan.

Mut apn osaltahan tässähän oli kyse ennen kaikkea siitä, mitä tapahtuu osituksessa sille apn puolison omistamalle osuudelle asunnosta, joka on maksettu niillä testamenttirahoilla. Että onko ositettavaa vai ei ja ei näköjään taida olla, kun taas apn osuus olis. Ja siihenhän tuo laki-ihminen vastas eikä tartteis sunkaan ettiä perusteita ei miks näin kun ne on tuossa annettu :D

Öö...kyllähän se nyt aika selkeästi aloituksessa tulee ilmi,että ap on huolissaan nimen omaan omasta omistuksestaan.Eli jos puoliso maksaa perintörahoilla asunnon lainan pois,omistaako hän enää 50% asunnosta,koska laina on maksettu perintörahalla,josta hänet on rajattu pois.Joten vastaus ap kysymykseen olisi ollut,että avioerossa hän omistaa edelleen 50% asunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat säilyttää omistuksesi asutoon, pyydä puolisoasi maksamaan vain oma osuutensa. Maksele omaa lainaasi erikseen omassa tahdissasi. On aika kinkkinen ehto laitettu testamenttiin. Suorastaan vi**uilua. Ei tainnut olla kovin lämpimät välit testamaentin tekijään.  Asettaa puolisot aika eriarvoiseen asemaan. Muiden ei pitäisi puuttua toisten avioliittoon edes testamentissaan. 

Yhteistä klainaa ei voi noin maksellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä avioehdon (kaikillahan se on!) liitteeksi paperi miten paljon perintöä on käytetty lainan lyhentämiseen ja erotessa se sama summa tai prosenttiosuus otetaan ensin päältä pois ennen ositusta.

No ei teitenkään ole mitään avioehtoa, miksi olisi? Kyllä me haluamme toisemme periä ihan normaalisti, emmekä ole eroamassa ennen kuin toinen kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos kauppakirjassa sinä olet merkitty toosen puolikkaan omistajaksi, mutta vaimo maksaa sen lainan puolestasi, niin silloin se sinun puolesta maksettu lainanlyhennys on lahja vaimolta sinulle. Siitä pitäisi maksaa lahjavero.

Ja jos vaimo päättää tehdä tuon perintörahalahjoituksen, hän tekee uuden oikeustoimen, johon ei enää päde tuo alkuperäisen lahjoittajan määräys.

Jos laina on YHTEINEN niin se on ihan se ja sama kumpi sitä maksaa. Sitä se yhteinen siinä lainassa tarkoittaa. Yhteistä lainaa ei myöskään anneta niin että toinen maksaa vain 10% kun toinen 90%, vaan silloin on otettava erilliset lainat jotka kattavat nuo prosentit.

Tämä lainan maksaminen taitaa kuitenkin olla kohtis hyvä vaihtoehto ei-perineen puolison kannalta. Jos raha käytettäisiin asunnon ostamiseen, niin silloinhan perinnön saajalla olisi mahdollisuus hyötyä myös asunnon arvonnoususta. 

Luulisin että se menisi aika suoraan näin: Erossa varallisuus lasketaan yhteen. Vaimo saa päältä perintöosuuden verran ja loppu jaetaan tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos kauppakirjassa sinä olet merkitty toosen puolikkaan omistajaksi, mutta vaimo maksaa sen lainan puolestasi, niin silloin se sinun puolesta maksettu lainanlyhennys on lahja vaimolta sinulle. Siitä pitäisi maksaa lahjavero.

Ja jos vaimo päättää tehdä tuon perintörahalahjoituksen, hän tekee uuden oikeustoimen, johon ei enää päde tuo alkuperäisen lahjoittajan määräys.

Jos laina on YHTEINEN niin se on ihan se ja sama kumpi sitä maksaa. Sitä se yhteinen siinä lainassa tarkoittaa. Yhteistä lainaa ei myöskään anneta niin että toinen maksaa vain 10% kun toinen 90%, vaan silloin on otettava erilliset lainat jotka kattavat nuo prosentit.

Juuri näin. Sain pienen perinnön aikoinaan ja maksoin sillä yhteistä asuntolaina. Asunnon omistus silti puoliksi ja mitään lahjaveroa ei tietenkään maksettu.

Ja ei ole ollut avioehtos ja ei erottu. Mies kuollut 2 vuotta sitten

Lopussa tosiaan kaikki omaisuus lasketaan yhteen ja vaimolle kuuluu perintöosuuden verran enemmän. Sitten katsotaan kenen kirjoilla on mitäkin omaisuutta. Sen jonka nimissä on enemmän omaisuutta, kuin edellinen laskenta määrää maksaa toiselle osapuolelle tasinkoa puuttuvan osuuden verran. Maksaja saa itse päättää onko tämä tasinko rahaa vai reaaliomaisuutta. 

Jos asunto omistetaan nimellisesti puoliksi, niin siitä päätetään myös erossa yhdessä. Jos asunto on vain toisen nimissä, niin tämä omistaja päättää asunnon kohtalosta.