Miksi kotiäidin pitää...
Mua on alkanu toden teolla rassata käydä lasten , sekä äitiysneuvolassa. Siis kun tuntuu, että jokapaikassa oletetaan automaattisesti että kotiäiti on väsähtänyt, masentunut ja ei jaksa mitää!!! kohdellaanko muita kotiäitejä näin?
Meillä on tilanne se, että odotan viidettä ihan loppusuoralla ja nyt neuvolasta oltiin otettu yhteyttä johonkin perhetyöntekijään, jotta saisin lapsille hoitopaikan tms. Sanoin, että en todella kaipaa mitään hoitopaikkaa lapsille, en ole väsynyt, enkä masentunut..mutta...mutta. terveyden hoitaja on vaan sitä mieltä, että mä en kehtaa myöntää väsymystä jne. Onkohan nykyään sitte olevinaan joku muoti ilmiö, että kotiäidin täytyy olla nuhrunen, väsyny, masentunu elämäänsä kyllästyny? Näin mä oletin terv.hoitajan puheista.
Nyt sitten kimpassa neuvolassa kaavailevat mulle "apua" jota en ole pyytänyt.
Ehdottivat ensin, etät hakisin lapsille hoitopaikkaa, tai jos ei sellainen miellytä niin kunnalta sitten lastenhoitaja kotiin. Eivätkä tunnu tajuavan, että en tahdo vaan haluan olla rauhassa kotona lasten kanssa. Näin oman perheen kesken, enkä halua lapsia hoitoon koska en koe olevani väsynyt, enkä todellakaan masentunut! Miks täällä Suomen maassa ei saa olla rauhassa missään tilanteessa!
Kommentit (18)
Minulle ei tarjottu mitään, vaikka itkin neuvolassa väsymystäni (vuoden univelka, kolme sairasta lasta, vesivahinko ym.). Todettiin vaan, että koita kestää.
eikä heille kyllä ole mitään apua tyrkytetty. Itsellänikin on neljä lasta, ja ei ole ketään jaksamiseni huolettanut.
Mutta ehkä sinulla on verenpainetta tai supisteluja tai jotain muuta, minkä takia haluaisivat sinun lepäävän?
ettei joku ole tehnyt sinusta lastensuojeluilmoitusta? Onko muilla lapsillasi kaikki kunnossa?
Mitä oikein olet puhunut siellä neuvolassa, että tyyppi on tuossa käsityksessä?
Juttu alkoi siitä, kun rupesin odottamaan taas. terv.hoitaja kyseli silloin, etät miten meinaan jaksaa. Totesin, että olemme tämän lapsen ihan suunitelleet ja jaksamiset jne ajatelleet etukäteen. Siitä lähiten tuolla neuvolassa on vainottu, ja kyselty ja paapottu. Vähän väliä soittelevat kotiin, ja kyselevät vaan jaksamistani ja yleisesti asia menee siihen, että minä en muka kehtaa myöntää olevani se väsynnyt jne:( Kohta varmaan väkisin änkevät hoitajat meille. Ihmettelen tätä siitäkin syystä, että eilen neuvolasta soitettiin ja sanottiin että olivat olleet yhteydessä perhetyöntekijään. (ilman mun lupaani) ja olivat tulleet siihen tulokseen,e ttä lapsille järjestyy päiväkoti paikka vaikka heti seuraavaksi päiväksi. Jeps... ja sisareni haki töiden takia täältä paikkaa kahdelle lapselle, niin sanottiin että jonoa on monta kuukautta, että jonoon vaan:(
Ei ole tehty lastensuojelu ilmoitusta meistä, kysyin tietty sitäkin heti kun tämä asia rupesi minua vaivaamaan. Ovat vaan kuulemma jaksamisestani huolissaan, vaikken ole koskaan sanonut kenellekkään etten jaska. Ihan omasta halusta ollaan lapset tehty, aina olemme suurperheen halunneet. Emme tee lapsia enempää, jos tuntuu ettei voimavarat riitä. näin sanoin neuvolassakin. Kaikki lapset ovat lisäksi kunnossa. Kaksi vanhinta on esikoulussa ja koulussa. Nuoremmat käyvät seurakunnan kerhoissa, ja askartelu sekä jumppakerhoissa. Eli mitään ei ole lapsillakaan vikana. Kohta varamaan sitten masennunkin tämän ahdistelun ja manaamisen takia. Sitä sitten kait yrittävätkin tuolla neuvolassa. -ap
Onko miehesi töissä? Millä te elätte? Minkäikäisiä lapsia teillä on ne aiemmat. Jo tuo että se soittelee perhetyöntekijälle on kyllä jo merkki siitä, että ilmoituksenkin tekemisen kynnys on madaltumassa...
Jostain syystä ovat perheestäsi huolissaan.
Kun toiset eivät saa apua tarvitessaankaan ja toisille tyrkytetään väkisin, niin kyllä jossain mättää. Jotenkin virkaintoiselta terkkarilta vaikuttaa..
sanonut mitään? Millaisilla ikäeroilla teillä ne lapset on? Elättääkö miehesi teidät?
Onnea kovasti viidennestä lapsesta!! Ihanaa, että jotkut haluaa hankkia suuria perheitä vielä, niitä on niin harvassa. Itse odotan kolmatta ja voisin hyvin vielä senkin jälkeen hankkia lisää (jos luoja suo ;-).
Nykyään tosiaan ajatellaan aika kaavamaisesti ja "laitosmaisesti", että äidit on masentuneita, kaipaa kotoa pois, omaa vapautta. Tähänhän kulttuuri kannustaa Suomessa. Kaikki on laitostettu, vanhemmuutta ja lapsia myöten. Siksi on erittäin vaikeaa neuvolatyöntekijöille ymmärtää, että joku aidosti haluaa viettää aikansa perheen kanssa onnellisena ympärillä olevasta hulinasta ja vilinästä. Sitä on "itsenäisten", vastuuta pelkäävien ihmisten vaikea ymmärtää. Helpompi on ymmärtää ihmisiä aina omien tuntojensa ja kokemustensa kautta ja neuvolan väki ei pysty millään nyt asettumaan sinun maailmankuvasi asemaan.
Siksi olenkin itse sitä mieltä, että tätä ihmisyyden laitostamista pitäisi vähentää huimasti, sillä sen haarat ulottuu nyt liian pitkälle. Sairaanhoitoa ym. tarvitaan mutta kun terveitä aletaan luokitella sairaiksi niin yhteiskunnassa on kyllä paljon mätää!
edes keskusteluapua. Varmaan ap viestität olemuksellasi jotakin ristiriitaista suhteessa omiin voimavaroihisi. Vakuuttelusi hyvästä voinnistasi ei vakuuta, koska se mitä puhut ja se miltä näytät on ristiriidassa
Onko sulla työpaikka odottamassa, mikä perheen kokonaistilanne on?
Joku on maininnut sinusta neuvolaan, ja tuskin sitten syyttä.
Ei neuvola tuollaisiin toimiin ryhdy, ellei siellä takana ole jotain, mitä ap ei joko kerro tai tiedä.
vakiterkkarin sijaisena joku vajaa parikymppinen harjoittelijatypy kerran. Siitä kyllä paistoi kirkkaana "pakko-olla-väsy-kun-ei-ole-tukiverkkoa" -asenne. Muija lähinnä syyllisti meitä sitä, että ollaan muutettu pois omien vanhempiemme naapurista. Meinasi ihan oikeasti hermo palaa siihen inttämiseen, koska minulla ei TODELLAKAAN ole tämän yhden lapsen kanssa MITÄÄN jaksamisongelmia. Kuulemma meidän pitäisi päästä puolison kanssa kahdestaan baariin kerran kuussa hänen mielestään, itse en ole moista tarvetta kokenut. Ei ollut ilmeisesti vielä lukenut oppikirjoistaan, että ihmiset ovat erilaisia.
ainakaan meillä. Itse olen ollut joskus ihan puolikuollut ja sen on kyllä huomannut jokainen (oma sairaus + lapsen sairaus vie voimia) mutta ikinä ei kukaan ole kysynyt mitään jaksamisesta. Lapsen kasvukäyrät kiinnostavat mutta siinäpä se. Suostani olen noussut onneksi, en tarvitsisikaan neuvolan apuja :)
Mitä oikein olet puhunut siellä neuvolassa, että tyyppi on tuossa käsityksessä?