Lue keskustelun säännöt.
Läsnäolo työpaikalla
12.09.2022 |
Meillä loppui etätyöt kuukauden alussa. Nyt istun konttorilla ja 85% ajasta menee kaikeen muuhun kuin duuniin. Kotona keskityin työhön. Nyt motivaatio kadoksissa. Täällä istutaan ja tapetaan aikaa. Suurin osa etsii uutta työpaikkaa. Kotona olin motivoitunut ja tyytyväinen.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinoilla tapahtuu seuraavan 10 vuoden kuluessa uusjako, jossa etätyöläiset hakeutuvat tiettyihin työpaikkoihin, jossa sallitaan 100 % etätyö kaikille.
Uusjako tapahtuu nopeammin kuin 10 vuodessa. 100% etätyön sijasta uskon ennemmin "etätyötä tarpeen mukaan" määrittelyyn.
Esimerkiksi meillä työnantaja voi määrätä tulemaan töihin seuraavaksi päiväksi. Se on mielestäni ihan kohtuullista. En tiedä missä tilanteessa tätä käytettäisiin.
Meillä on myös sovittu, että etätyö ei ole tekosyy olla tulematta yhteisiin tilaisuuksiin. Jopa ne jotka asuvat kaukana käyvät siis toimistolla noin 1 krt viikossa tai 1krt / 2viikkoa, nimenomaan tapaamassa ihmisiä.
Tapaamassa ihmisiä? Vaikka vois tehdä töitä tuon ajan.
Vapaassa vuorovaikutuksessa ihmiset oppii toisiltaan. Psykologinen turvallisuus, joka syntyy kontakteissa, lisää työhyvinvpintia ja tuottavuutta.
ehdottoman upeaa jos töissä tuota olisi tarjolla. Mäkin tykkäisin. OIkeasti sitä ei välttämättä ehdi yhteiselle aamukahville. Suyömässä kukin käy eri aikaan ja syö eväitä tai mitä lie. Kaikilla isossa tehdasrakennuksessa oma huone (luojan kiitos), jumppatuokiota tai face-to-face -palsuja ei ole. Yhteisöllisyys on pelkkää sanahelinää.
Orjalta kuulostat. Kahvillekaan et ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Mäkin ajanlähityöhän 3krt viikossa (pakollinen) ja matkaa 45km yhteen suuntaan. Mitään lisäarvoa tämä ei koska en välttämättä päivän aikana näe ketään. Palsut yhä teamsissa. Bensaa vain kuluu ja vapaa-aikaa.
Samaa jurinaa kuulen omalla työpaikalla. Tosiasia on, että jonkinlaiset yhteiset pelisäännöt pitää tehdä. Ei voi olla, että toiselta edellytetään osittaista toimistolla oloa ja toinen saa etäillä kaikessa rauhassa niin paljon kun haluaa. Toimistolla tulee paljon enemmän keskeytyksiä kuin kotona, mutta suurin osa on ihan työasiaa. Ei ne kyselyt mihinkään poistu, sillä että kaikki istuvat kotona. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kysellä sähköpostilla, Teamsillä tai puhelimella vaan ne asiat jää sitten selvittämättä. Tai sitten kaikki kyselyt kaatuvat niiden niskaan, jotka ovat toimistolla.
Eli kannatan itse osittaista toimistolla oloa. Kyllä se ajaminen onnistui ennen koronaakin ja useassa paikassa vielä ihan joka päivä. Nyt on hirveä valitus, kun toimistolle "joutuu" tulemaan pari kertaa viikossa.
Ei meillä ainakaan kukaa tule kyselemään työhuoneen ovelle. Minäkin lähetän sähköpostia pomolle vaikka hänen huoneensa on siinä vastapäätä.
Silloin kun vielä toimistossa olin, chattasin vieruskaverille. Ei tulisi mieleenikään häiritä muita.
Avokonttori ei lisää tiedonvälitystä. Se lisää sähköposteja ja chateja.
Eli chattasit jotain turhia iltapäivälehtijuttuja ja kissasi viimeisimpiä tempauksia. Olet osa ongelmaa.
En tosiaankaan, vaan pääsääntöisesti työasioita.
Esim:
Ehditkö tänään katsoa tämän asian x?
Sanoiko z asiasta y jotain?
Kyllä siinä jutustelun lomassa oppii toisen tuntemana niin, että voi kysyä työkaverin muutosta tai kertoa vaikka kissan tempauksia, mutta pääpaino on työasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinoilla tapahtuu seuraavan 10 vuoden kuluessa uusjako, jossa etätyöläiset hakeutuvat tiettyihin työpaikkoihin, jossa sallitaan 100 % etätyö kaikille.
Uusjako tapahtuu nopeammin kuin 10 vuodessa. 100% etätyön sijasta uskon ennemmin "etätyötä tarpeen mukaan" määrittelyyn.
Esimerkiksi meillä työnantaja voi määrätä tulemaan töihin seuraavaksi päiväksi. Se on mielestäni ihan kohtuullista. En tiedä missä tilanteessa tätä käytettäisiin.
Meillä on myös sovittu, että etätyö ei ole tekosyy olla tulematta yhteisiin tilaisuuksiin. Jopa ne jotka asuvat kaukana käyvät siis toimistolla noin 1 krt viikossa tai 1krt / 2viikkoa, nimenomaan tapaamassa ihmisiä.
Tapaamassa ihmisiä? Vaikka vois tehdä töitä tuon ajan.
Vapaassa vuorovaikutuksessa ihmiset oppii toisiltaan. Psykologinen turvallisuus, joka syntyy kontakteissa, lisää työhyvinvpintia ja tuottavuutta.
Minulla se taas lisää työpahoinvointia. Olen erilainen ihminen ja erilaisessa elämänvaiheessa kuin muut työkaverit, eikä minua kiinnosta nuorempien sinkkujen bailausjutut tai saman ikäisten työkavereiden omia lapsiani 10 vuotta nuorempien lasten kuulumiset.
Niinpä lounaat keskittyvät lähinnä työasioiden hoitamiseen, palkattomasti...
Eikö sua oikeasti yhtään kiinnosta kuin itsesi kaltaiset ihmiset?
Minusta on hauska kuunnella parikymppisten työkavereiden juttuja. Omat lapset ovat teini-ikäisiä, niin tässä pääsee jo vähän kurkistamaan "isompien" maailmaan. Omista opiskeluvuosista on aikaa ja heiltä kuulee kokemuksia nykyisestä tilanteesta. Ja toisaalta taas saa huomata, että monet asiat pysyvät samanlaisina nuorten elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinoilla tapahtuu seuraavan 10 vuoden kuluessa uusjako, jossa etätyöläiset hakeutuvat tiettyihin työpaikkoihin, jossa sallitaan 100 % etätyö kaikille.
Uusjako tapahtuu nopeammin kuin 10 vuodessa. 100% etätyön sijasta uskon ennemmin "etätyötä tarpeen mukaan" määrittelyyn.
Esimerkiksi meillä työnantaja voi määrätä tulemaan töihin seuraavaksi päiväksi. Se on mielestäni ihan kohtuullista. En tiedä missä tilanteessa tätä käytettäisiin.
Meillä on myös sovittu, että etätyö ei ole tekosyy olla tulematta yhteisiin tilaisuuksiin. Jopa ne jotka asuvat kaukana käyvät siis toimistolla noin 1 krt viikossa tai 1krt / 2viikkoa, nimenomaan tapaamassa ihmisiä.
Tapaamassa ihmisiä? Vaikka vois tehdä töitä tuon ajan.
Vapaassa vuorovaikutuksessa ihmiset oppii toisiltaan. Psykologinen turvallisuus, joka syntyy kontakteissa, lisää työhyvinvpintia ja tuottavuutta.
Minulla se taas lisää työpahoinvointia. Olen erilainen ihminen ja erilaisessa elämänvaiheessa kuin muut työkaverit, eikä minua kiinnosta nuorempien sinkkujen bailausjutut tai saman ikäisten työkavereiden omia lapsiani 10 vuotta nuorempien lasten kuulumiset.
Niinpä lounaat keskittyvät lähinnä työasioiden hoitamiseen, palkattomasti...
Eikö sua oikeasti yhtään kiinnosta kuin itsesi kaltaiset ihmiset?
Minusta on hauska kuunnella parikymppisten työkavereiden juttuja. Omat lapset ovat teini-ikäisiä, niin tässä pääsee jo vähän kurkistamaan "isompien" maailmaan. Omista opiskeluvuosista on aikaa ja heiltä kuulee kokemuksia nykyisestä tilanteesta. Ja toisaalta taas saa huomata, että monet asiat pysyvät samanlaisina nuorten elämässä.
Ei juurikaan. Enkä myöskään halua jakaa omia asioitani, vielä vähemmän lasteni asioita, työkavereiden kanssa.
He kuitenkin odottavat juuri sitä. Kun he kertovat, mitä tekivät viikonloppuna ja kenen kanssa, minunkin pitäisi vastavuoroisesti kertoa mitä minä olen tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinoilla tapahtuu seuraavan 10 vuoden kuluessa uusjako, jossa etätyöläiset hakeutuvat tiettyihin työpaikkoihin, jossa sallitaan 100 % etätyö kaikille.
Uusjako tapahtuu nopeammin kuin 10 vuodessa. 100% etätyön sijasta uskon ennemmin "etätyötä tarpeen mukaan" määrittelyyn.
Esimerkiksi meillä työnantaja voi määrätä tulemaan töihin seuraavaksi päiväksi. Se on mielestäni ihan kohtuullista. En tiedä missä tilanteessa tätä käytettäisiin.
Meillä on myös sovittu, että etätyö ei ole tekosyy olla tulematta yhteisiin tilaisuuksiin. Jopa ne jotka asuvat kaukana käyvät siis toimistolla noin 1 krt viikossa tai 1krt / 2viikkoa, nimenomaan tapaamassa ihmisiä.
Tapaamassa ihmisiä? Vaikka vois tehdä töitä tuon ajan.
Vapaassa vuorovaikutuksessa ihmiset oppii toisiltaan. Psykologinen turvallisuus, joka syntyy kontakteissa, lisää työhyvinvpintia ja tuottavuutta.
Minulla se taas lisää työpahoinvointia. Olen erilainen ihminen ja erilaisessa elämänvaiheessa kuin muut työkaverit, eikä minua kiinnosta nuorempien sinkkujen bailausjutut tai saman ikäisten työkavereiden omia lapsiani 10 vuotta nuorempien lasten kuulumiset.
Niinpä lounaat keskittyvät lähinnä työasioiden hoitamiseen, palkattomasti...
Eikö sua oikeasti yhtään kiinnosta kuin itsesi kaltaiset ihmiset?
Minusta on hauska kuunnella parikymppisten työkavereiden juttuja. Omat lapset ovat teini-ikäisiä, niin tässä pääsee jo vähän kurkistamaan "isompien" maailmaan. Omista opiskeluvuosista on aikaa ja heiltä kuulee kokemuksia nykyisestä tilanteesta. Ja toisaalta taas saa huomata, että monet asiat pysyvät samanlaisina nuorten elämässä.
Ei juurikaan. Enkä myöskään halua jakaa omia asioitani, vielä vähemmän lasteni asioita, työkavereiden kanssa.
He kuitenkin odottavat juuri sitä. Kun he kertovat, mitä tekivät viikonloppuna ja kenen kanssa, minunkin pitäisi vastavuoroisesti kertoa mitä minä olen tehnyt.
Miksi et halua tutustua työkavereihin? Vietätte säännöllisesti aikaa yhdessä. Miten tilanteesi huononisi, jos kertoisit pintapuolisia asioita elämästäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinoilla tapahtuu seuraavan 10 vuoden kuluessa uusjako, jossa etätyöläiset hakeutuvat tiettyihin työpaikkoihin, jossa sallitaan 100 % etätyö kaikille.
Uusjako tapahtuu nopeammin kuin 10 vuodessa. 100% etätyön sijasta uskon ennemmin "etätyötä tarpeen mukaan" määrittelyyn.
Esimerkiksi meillä työnantaja voi määrätä tulemaan töihin seuraavaksi päiväksi. Se on mielestäni ihan kohtuullista. En tiedä missä tilanteessa tätä käytettäisiin.
Meillä on myös sovittu, että etätyö ei ole tekosyy olla tulematta yhteisiin tilaisuuksiin. Jopa ne jotka asuvat kaukana käyvät siis toimistolla noin 1 krt viikossa tai 1krt / 2viikkoa, nimenomaan tapaamassa ihmisiä.
Tapaamassa ihmisiä? Vaikka vois tehdä töitä tuon ajan.
Vapaassa vuorovaikutuksessa ihmiset oppii toisiltaan. Psykologinen turvallisuus, joka syntyy kontakteissa, lisää työhyvinvpintia ja tuottavuutta.
Minulla se taas lisää työpahoinvointia. Olen erilainen ihminen ja erilaisessa elämänvaiheessa kuin muut työkaverit, eikä minua kiinnosta nuorempien sinkkujen bailausjutut tai saman ikäisten työkavereiden omia lapsiani 10 vuotta nuorempien lasten kuulumiset.
Niinpä lounaat keskittyvät lähinnä työasioiden hoitamiseen, palkattomasti...
Eikö sua oikeasti yhtään kiinnosta kuin itsesi kaltaiset ihmiset?
Minusta on hauska kuunnella parikymppisten työkavereiden juttuja. Omat lapset ovat teini-ikäisiä, niin tässä pääsee jo vähän kurkistamaan "isompien" maailmaan. Omista opiskeluvuosista on aikaa ja heiltä kuulee kokemuksia nykyisestä tilanteesta. Ja toisaalta taas saa huomata, että monet asiat pysyvät samanlaisina nuorten elämässä.
Ei juurikaan. Enkä myöskään halua jakaa omia asioitani, vielä vähemmän lasteni asioita, työkavereiden kanssa.
He kuitenkin odottavat juuri sitä. Kun he kertovat, mitä tekivät viikonloppuna ja kenen kanssa, minunkin pitäisi vastavuoroisesti kertoa mitä minä olen tehnyt.
Miksi et halua tutustua työkavereihin? Vietätte säännöllisesti aikaa yhdessä. Miten tilanteesi huononisi, jos kertoisit pintapuolisia asioita elämästäsi?
Miksi haluaisin tutustua?
Miksi sinä haluaisit tutustua minuun? Vastaukseksi ei riitä, että ollaan samassa työpaikassa. Ei nimittäin vietetä säännöllisesti aikaa yhdessä silti. Joskus ehkä nähdään kahvikoneella tai ollaan samassa palaverissa.
Ihan ensimmäiseksi voisit ehdottaa, että sovitte työn tekemisen sääntöjä, nyt kun on siirrytty takaisin lähityöhön.
Monella työpaikalla tehdään tätä, koska keskeytykset, työn määrän jakautuminen ja ajanhallinta ovat laajalti tunnistettuja kuormitustekijöitä tietotyössä ja nyt halutaan poimia etätyöstä työpaikalle se mitä voidaan.
Taatusti moni muukin kaipaa sopimusta esim. hiljaisista työajoista tai tiloista. Voitte sopia, miten viestiä muille, että haluaa tehdä keskeytyksettä töitä. Mikä on parasta aika viikosta tai kuukaudesta pitää yhteisiä palavereja? Kuinka pitkiä palavereja varataan? Miten kalenteroidaan riittävästi aikaa siirtymiin ja taukoihin?