*^* MARRASMURUJEN SUNNUNTAI *^*

unohtui ihan kunnes nyt katsoin kelloa että hei keittiön kello näytti 5.20 kun nousin ja tietokineen kello vasta näin vähän (5.02).

Joten siis talviajassa jälleen,no sopii hyvin tänne tällä hetkellä maa valkoisena ja ulkona pakkasta melkein -3 astetta.

Onneksi tuli kaivettua lasten talvivaatteet jo kaapeista viime viikolla.

Torstaina ei ollut vielä ihan talvinen keli mutta perjantainahan tuo alkoi kunnolla tulla talvinen meininki.

Täälä oltu nyt eilisestä asti melko hiljaa ja mietinkin että pitää kohta herätellä vauvelia,kun yleensä tässä vaiheessa on jo muutama potku ilmaantunut...

Muutenkaan ei olo ole mitä parhain mahassa kiertää ja oksettava olo ollut taas tänä aamuna.

Vessassa sain käydä yöllä vain 3 kertaa joka on mulle tosi vähän,ja sitten huomas kyllä rakossa mikä kipu tuli kun ei ollu käynyt sen useemmin vessassa yöllä.

Meillä kaikki muut vielä nukkuvat paitsi minä ja mies,koska yleensä herätäänkin tosi aikaisin...

Meillä ennen siis ekassa ja toisessa odotuksessa mies on hoitanut vauvojen yö syötöt ta yöheräämiset.

Kolmannen aikana minä nousin kun imetin se kun noilta miehiltä ei onnistu oikeen muuta kuin pullosta ja sitähän ei huolittu millään...

Myös neljättä imetän jos vaan onnistuu!

Nykyään minäkin herään jo herkemmin kaikkeen kuin kahden ensimmäisen kohdalla,en tiedä sitten miksi en silloin jaksanut herätä melkein ollenkaan...

Siivoomisista oli eilen puhe ja meillä mies on nyt odotus aikana hoitanut siivoomiset kokoajan käytännössä.

Minä olen laitellut sitten pyykkiä ja tiskannut.

Alussa vihloi aivan kaikki todella kovasti ja sitten myöhemmillä viikoilla särki selkää ja vihloi sekä supisteli.

Tosin ennen odotustakin ollaan siivottu puoliksi eli toinen imuroi ja toinen pesee lattiat ja toinen tiskaa ja toinen huolehtii pyykit.

Toiminut meillä jo tuon reilut 8 vuotta hyvin.

Ikkunoita mies ei ole pennyt yli 8v kertaakaan eikä pahemmin pölyjä pyyhi.

Muuten siis todella tasavertaisesti hoidettu kotihommat, ja meillä mies on se tarkempi osapuoli siivoomisessa.

Yhteenvaiheeseen alussa en suostunut edes tiskaamaan koska mies järjesteli koko tiskikaapin uudelleen kun tiskasin ja sama oli tiskikoneen kanssa se täytti sen uudelleen aina mun jäljiltä...

Nyt tosin tiskikone ollut hajalla jo 5kk joten tiskattu käsin,enään ei mies joka kerran jälkeen vaihda koko astiakaapin järjestystä kun tiskaan,mutta välillä...

Joo mutta tässä tuli nyt kaikkee järkevää ja ei niin järkevää jo puheltua että annan vuoroa toisillekkin!

Rv 36+6

Rauhallisempana jo täällä :) Itekki oikein aloin kunnolla miettiin, niin eihän se lääkäri käynnistystä alottanu kun tilanne niin epäkypsä vielä, et odotellaan nyt rauhassa. Ensviikolla neuvola niin saa tietää olisko noi kipuilut tuola alapäässä avannut paikkoja, jos on niin uskon et sit polikäynti johtaa käynnistelyyn heti.



Siivoiluista, meillä siivotaan yhessä, paitsi nyt siivoukset on jääny enempi mulle kun ostettiin tää talo ja tehään remonttia. Eilen alotin siivoukset, mut kesken jäi ku alko vieraita lappaan, otti kyl päähän ja nyt ei enää yhtään tee mieli siivota, makkarit siivosin väkisin viä illalla ja laitoin miehen siivoon meiän makkarin. Sanoin et ei enää ikinä anna lupaa tulla kyläileen sillon ku täälä on hommat kesken, ku ne sit jää, meni sillä itelläkin hommat plörinäksi.

Tässä raskaudessa en oo kovin fanaattinen ollu ton siivouksen suhteen, yleensä oon saas nähä palaako se sit ajan myötä taas.



Eipä tässä sit kummempia.



Tuuli

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Ihanan kirpeä ilma täällä etelässäkin, vaikkei lunta vielä olekaan. Laitoin petivaatteet heti aamusta tuulettumaan ulos, niin ovatpahan illalla mukavan raikkaat ja kiva vaihtaa puhtaat lakanat. Hirmuinen siivous- ja pesänrakennusvietti valloillaan, ikään kuin kaikki pitäisi olla " valmista" , kun vauva syntyy. Vaikka todellisuudessahan elämä jatkuu ja arki etenee myös juniorin kanssa sitten :)



Oletteko muut erehtyneet katsomaan subtv:n Bodies-sarjaa lauantaisin? Itse katsoin ekan jakson ihan vahingossa, en tiennyt yhtään mistä sairaalasta kertoo. Nyt olen sitten kuitenkin katsonut kaikki jaksot, vaikka toisaalta tiedän, ettei todellakaan pitäisi! Sanoinkin juuri miehelle, että tästä sarjasta oppii joka kerta jotain uutta siitä, mikä kaikki voi synnytyksessä mennä pieleen, yäk. Mut silti katson, ihan pöljää. Mut kun toisaalta taas aihe kovasti kiinnostaa, kun on niinkuin hyvin ajankohtaista :) Hö, kummallinen minä. No, katsoin kyllä sen jälkeen sit bb:n ihan mieltäni keventääkseni, ja se toimi, ei tullut synnytykset uniin :)



Terkuin Lumi-Lilja

Ja ihan aluksi onnea kaikille vauvautuneille! Kyllähän niitä jo alkaa pikkuhiljaa tulemaan maailmaan... Oliko se ONNA, joka lähti viimeksi? Varmasti sielläkin jo vauva kainalossa :) Voi, kuulostaa niiiiiin ihanalta!



Tulin taas pitkästä aikaa pinoutumaan, vaikka lueskelenkin ahkerasti... Juu, laiskuutta :) Tänään on nimittäin SE päivä! Raskausviikot täynnä, 40+0! Ja vaikka mennään vielä lokakuun viimeisillä päivillä niin oma arvio varmaan pitää, eli vauva syntyy joskus marrskuun puolella. Vaikka sekä kätilö neuvolassa ja kokenut lääkäri pari viikkoa sitten polikäynnillä veikkasivat vauvan syntyvän ennen laskettua aikaa, itse en siihen kyllä uskonut ja tässä sitä ollaan edelleen yhdessä koossa :) Eikä merkkejäkään synnytyksestä... Taitaa nuo supistukset olla aika kortilla täällä, vaikka kohdunsuu on jo ihan mukavasti auki ja kanavakin lähtenyt lyhentymään. Mutta niinhän se viimeksikin lähti käyntiin, eli ihan ilman mitään merkkejä alkoi kovat supistukset... Tosin viikkojakin oli silloin jo 41+3 :( Mutta toivossa on hyvä elää :)



Nyt lähden ulkoilemaan lapsukaisten kanssa, on niin ihana ilma täällä; Aurinko paistaa ja valkoinen maa :)



Ja onnea kaikille sektioon menijöille! Ja miksei myös muille lähipäivinä synnyttämään menijöille :)



Iltatähti rv 40+0

Täälläkin ollaan vielä yhdessä koossa ja viikot täynnä keskiviikkona.

Kuitenkin ainakin vielä ihan hyvillä mielin = ). Silloin viimeksi lääkärissä kuukausi sitten oli paikat pehmeät ja auki yhdelle sormelle. Yksittäisiä kipeitä suppareita on ollut silloin tällöin, mutta sukkapuikkopistoksia melkeimpä koko ajan... Vauvan pää tuntuu (?) kävellessä mollukkana haaruvälissä. Kovasti on saunottu (ja sekstattukkin...), sekä siivottu. Ukko kun viikot reissussa ja taloudessa kaksi koiraa niin melkeimpä päivittäin olen imurinvarressa heilunut. Samoin olen reippaasti lenkkeillyt koirien kanssa ja kävellyt niin lujaa, kuin vain jaloista pääsee!

Mulla esikoisesta oli suppareita kaksi yötä/iltaa ennenkuin sitten lähdin synnyttämään, mutta kuopus alkoi ihan tuosta vaan kovan lenkin jälkeen. Samana päivänä vielä terkkari sanoi, ettei vielä tule, joten...

Odottavissa tunnelmissa mennään. Kaikki on valmista vauvalle. Mitä nyt sänky petaamatta, kun pohja ei ole vielä paikoillaan ja sitteri kasaamatta.

Kassi pakattu, meikit ja kirja puuttuu. Yksin yhden koiran kanssa kotona istuksin: Esikko isällään, kuopus mummolassa, mies liikenteessä ja yksi koira ihanan lenkkeilyttäjänsä kanssa koirakoulussa. Aurinko paistaa, lumi on maassa ja pakkasta pari astetta!



Effica ja Pyry 39+4

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan, ja tänään saadaan isikin kotiin. Oli viimeistä kertaa piiitkään aikaan mökkeilemässä..=)

Ja kyllä minä tämän " yksinhuoltajaviikonlopun" jälkeen olen taas kovasti tyytväinen etten sitä oikeasti ole.



Selkä on pysynyt ihan ok-kunnossa koko viikonlopun ja odotankin nyt tiistain lääkärineuvolaa painoarvioineen yms. Selällään en ainakaan halua tätä lasta maailmaan punkea. Ja jotenkin masun koosta ja omista tuntemuksista (!) päättelen että iso poika on tulossa. Esikoinenkin oli kuitenkin 3,5kg.



Joku (en taaskaan muista nimimerkkiä..) kirjoitti jo luovuttaneensa syömishimonsa kanssa, ja antaneen periksi herkuille. Luulen, että olen tehnyt samoin. Edelleen kyllä kannattaa pitää säännöllinen rytmi lämpimien ruokien syönnissä, meinaa pahoinvointi yllättää tyhjällä mahalla ihan kuin alkuraskaudessa. Josta muuten tuntuu olevan ikuisuus...



Nyt katsomaan ettei makkarakeitto tule hellalle...

Voimia ja sunnuntain jatkoja kaikille muruille!



Remu ja huomenna täydet 36 vkoa

Jaksoivat kiusata jonkin aikaa mutta loppuivatkin yhtä nopeesti kuin alkoivatkin. No, hyvä näin.

Tänään onkin sitten 38+0.

Tänään olisi tarkoitus jaksaa lähteä kyläilemään jonnekin mutta mua ei viime aikoina kyläilyt ole paljoa kiinnostaneet, musta on viime aikoina tullut varsinainen kotihiiri. Haluaisin olla vain omissa oloissani, käpertyä omaan olotilaani, tehdä kotona omia juttujani...vain olla ja nauttia " viimeisistä" hiljaisista hetkistä pitkään aikaan. Yhdessä esikoisen kanssa. Kohta meidän talossa on yhden lapsen sijasta kaksi lasta :D Onko rauha ja oma aika sitten lopullisesti mennyttä? :D Ei se mitään vaikka olisikin mennyttä mutta kunhan ei tulisi koliikkia " db" . Ja esikoisesta ei tulisi pieni mustasukkainen little monster :D. Onpa mulla pienet murheet! Taitaa olla viime hetkien panikointia ilmassa. Kaikki varmast menee hyvin...

Mitä sitten vaikka esikoiselle tulisi mustasukkaisuutta...

Sen saa hoidettua haleilla pois :D

Toisaalta tuo mustasukkaisuus sisarta kohtaan ei lähde koskaan täysin pois, aikuisiälläkin sitä vielä ilmenee :) ainakin meidän lähipiirissä.

Esikoista täytyy sitten jaksaa ymmärtää, saihan hän olla perheen ainokainen melkein viiden vuoden ajan.

Ja tuosta lapsesta sen kyllä huomaa :D



Tässä tämä...

Eipä kummosempia juttuja enää näillä viikoilla irtoa :)



Swehina

Kirjoittelenpa taas vaihteeksi... Tänään viikot vaihtui 37. Saisi vauva minun puolestani syntyä jo. Olo on välillä niin tukala, etenkin kun leluja kumartelee lattioilta tai pukee kuopukselle (kohta 1v7kk) päälle. Toissa päivänä oli tujumpia suppareita kuin koko raskauden aikana mutta vain muutama. Selkää jomotteli menkkamaisesti melkein koko päivän. Eilen alamasu oli niin kipeä ettei kärsinyt kumarrella tai muutakaan. Kiva selittää koko ajan lapsille miksei äiti voi tehdä lumipalloja tms. kun ei kertakaikkiaan taivu ottamaan lunta maasta. Muuten on niin ihanaa kun lunta tuli vihdoin. Liukurit jo kaivettiin esiin ja olis pitänyt saada pulkat ja rattikelkatkin... Eikä meillä ole edes mäkiä tässä...;) No, muistan sen saman innon itsestäni lapsena kun ensilumi oli yöllä satanut.



Siivoamisista on ollut puhe... Meillä mies imuroi eilen piiitkästä aikaa kun pyysin. " Normaalioloissa" tekee kun pyydän, mutta nyt tuo raksailu on semmoinen juttu, etten sen takia viitsi miestä kotitöillä paljoa vaivata. Sit kun päästään muuttamaan niin asiat taas muuttuu (toivottavasti) niin, et saan enempi apuja..



Seksiä ei olla harrastettu sitten elokuun alun. Olen yrittänyt vihjailla miehelle et voitas koittaa josko sillä käynnistyis tuo synnytys mutten ole oikein saanut vastakaikua. Toisaalta ei edes tee yhtään mieli itselläkään, mut ainakin jos meinaa laskettuun asti vauva pysytellä masussa niin sit kokeillaan.



Synnytys on alkanut täälläkin pyöriä päässä enenevissä määrin. Kuopukselle ostettiin matkasänky jotta pinnis vapautuu vauvalle (aluksi tosin nukkuu äippäpakkauksen laatikossa joka on pinniksessä). Muuten vauvalle alkaa olla tavarat ym. valmmiina ja pestyinä, osa isommsita vaatteista odottelee vielä laittamista väliaikaiseen paikkaan, mikä se sit liekin. Tuntuu et kaikki paikat on jo täynnä vauvan ja vanhempien lasten vaatteita.



Painosta on täällä ollut ollut myös puhetta... Mullekin on sen 20kg tullut ja herkut maistuu... Ekaa kertaa lääkäri nyt mainitsi asiasta vaikka poikien odotuksissakin on lähemmäs tuon verran tullut. Muuten kaikki arvot on kohdillaan, sf mitta 32, hemppa oli noussut 126. Nyt vaan odotellaan koska päästäis tositoimiin. Isoveljien ja vauvan vaatekassit pakkasin tänäään joten oma kassi puuttuu... Sen pakkaan sit kun lähtö tulee (toivottavasti kerkiän).



Huh, tulipahan löpistyä. Nyt lukeen esikoiselle satua ja sit tirsoille! Ihanaa pakkassunnuntain jatkoa!



JaaSa ja Jumbsu rv37

mä en ymmärrä miten tää loppukiri voikin olla näin tuskaista. mulle ainakin kaikista kovin pala on tämä voimattomuus ja aikaansaamattomuus.

olen kyllä niiiin tyytyväinen että kaikkien vastustuksesta ja selittelyistä huolimatta pidettiin lapsillamme päivähoitopaikat 3pvä/viikko.päiväkodin johtajakin sanoi alkusyksystä että tapana on ollut pitää lapset kotihoidossa kun tulee perheenlisäystä.. miten ihmeessä jaksais koko viikon touhuta tässä tilassa lasten kanssa???meillä ainakin mies tekee vuorotyötä joka jo sinällään on kova rasite perheen arjessa. tää on nyt kauheeta valivalia, mutta minä ainakin koen kahden pienen lapsen kanssa liikkumisen ja kauppakassien kantamisen tuskaiseksi näillä viikoilla.



varsinaisia kovia supistuksia en tässäkään raskaudessa ole vielä päässyt kokemaan, ne enteilee sitten jo takuulla sitä että pitäis olla jo melkein matkalla sairaalaan. niin on nämä meidän aiemmatkin tosi nopeesti lähteneet tulemaan. mutta semmoisia jänniä pikkutuskaisia vihlaisuja on ruvennut edellisistä raskauksista poiketen tulemaan, kun hermostun tai nostelen kuopusta tai laitan ruokaa. niitä tulee silloinkin kun vauva menee jotenkin kummalliseen asentoon. välillä tuntuu ettei vauva ole lainkaan rt.ssä vaan täysin poikittain, tai sitten sillä vaan on isot jalat, tai se on jotenkin jooga risti-istunnassa... vatsa vaan tuntuu olevan täynnä jalkaa. olisi kiva tietää mitenpäin se vauva on, mutta jälleen neuvolassa hösö täti ei osaa oikein sanoa ja asia jää sikseen. kammoksun ajatusta joutua viimehetkillä ulkokäännökseen, edellinen kokemus oli niin epämiellyttävä. toisaalta pelottaa jos synnytys käynnistyy nopeasti, mitä teen jos ei ole varmuutta vauvan asennosta? ainakaan edellisellä kerralla kättärillä vesien menon jälkeen kun vielä epäilin vauvan asentoa, kätilö vain nauroi että tuut sitte tänne muutaman tunnin kuluttua. onneksi lähdettiin heti koska muuten ei ois keretty ainakaan kivunlievityksiin, niin oli nopea tuokin synnytys.



zemppiä ja henkistä kanttia kaikille samantyyppisessa tuskassa kieriville kanssasisarille!



kumiorava 36vko

Suurin osa varmaan nauttii hienosta päivästä, ettei ehdi koneelle. Mekin käytiin aamulla miehen kanssa koiran kans pitkällä lenkillä. Oli aivan ihana aamu ja edelleenkin on uskomattoman hieno päivä.



Täällä voinnissa ei muutoksia. Ei merkkiäkään synnytyksestä, mutta vielä ei tarvi ollakaan. Pari viikkoa ainaki sais pysyä vielä masussa. Ja edelleenkin uskon että rv 40 asti päästään.



Joku kirjoitti Bodies-ohjelmasta. Mä erehdyin katsomaan sitä eilen vähän. Näin vain puolet jaksosta, mutta mies heti " et sä saa kattoa tollasta ohjelmaa" . Terveydenhoitajakin sano mulle viime neuvolakäynnillä, ettei netistä kannata lukea synnytyskertomuksia etukäteen... Kyllä mä oon lukenu eikä ne mitenkään ole vaikuttanut. Jokainen synnytys on kuitenkin erilainen eikä etukäteen voi tietää kuinka menee..



Kuinka muilla, joilla viikkoja jo enemmän, JÄNNITTÄÄKÖ?? Mua ainakin ärsyttää se kun ihmiset kysyy, " joko jännittää" ? Ei voi jännittää, kun en tiedä mitä tuleman pitää (eka vauva masussa)!! Ehkä sit kun oikeasti ajetaan sinne sairaalaan, niin voi olla vähän perhosia vatsassa, mutta uskon ettei niitä oikein ehdi ajatella. Ja eikö joka sairaalassa ole ammattitaitoista henkilökuntaa joka todella pitää susta huolta... Agrh! Ärsyttää ihmisten kommentit välillä.. Sori valitus! =)



Aurikoista päivänjatkoa!

rusina 36+3

Ei oikeestaan jännitä,tai en osaa jännittää samasta syystä,eli esikoinen masussa ;) Nyt viikkoja 37+2,suppareita tullu jo muutaman päivän ajan ja on kyllä tuntuneet... Noh,sellainen olo,että vois sitä vauvaa jo lähteä hakemaan.

Nolottaa tunnustaa, mutta me ei olla tänään vielä edes ulos päästy. Tosin ollaan kaikki hieman flunssaisia, mutta jospa vielä tulis piipahdettua. Tänään kyllä pitäis vielä laittaa vauvalle pinnis.



Mä oon paljon miettiny just tota jännitysjuttua, mistä rusina puhui. Muistan hyvin, miten ihmettelin esikoista odottaessa, että miten sitä synnytystä voi edes jännittää. Eihän sitä osaa ennakkoon kuvitella. Nyt sitten ihmettelen, että vaikka kaikki meni esikoisen kohdalla hyvin ja synnytys oli jopa " ihana" , niin jännitän tätä seuraavaa kamalasti. Ihanaa, että teillä on tuo sama ajatus tällä hetkellä kuin minullakin aikoinaan, koska uskon sen auttavan rentoutumisessa ja siinä, että osaa helpommin ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne eteen tulee. Nyt jännitän nimenomaan sitä, etten osaa rentoutua ja ottaa tapahtumia vastaan omalla painollaan.



Huomenna ois taas neuvola... viimeksi oli sitä painoa kertynyt viikossa 1,3kg. Nyt on tällä viikolla menossa neljäs ananas ja suolan käyttöä olen tarkkaillut ahkerasti... saapa nähdä oliko siinä viime viikon painossa kuinka paljon turvotusta, vaiko vain herkkuihin retkahtamisia.



Mä käänsin heti kanavan, kun tajusin eilen mistä se Bodies kertoo. Esikoista odottaessa Teho osastossa oli se Carterin ja Kemin vauvan menetys... aina sattuu tuleen näitä tämmösiä, sillon kun ois viisaampi olla niitä katsomatta.



Sarafan rv 37+3

Hemmetti, kaksi päivää vaivannut peräpukama joka saa minut hulluuden partaalle!

Vauva möyrii kovasti ja hikkailee usein,joten kaikki varmaan ok siellä osastolla.

Supistuksia ollut paljon tiistaista lähtien,mutta jotenkin meni fiilikset että hän lähtisi syntymään pian..



Pari päivää hiljaista omaa aikaa olisi toiveissa (toiveeksi jääkin) , saisi kerätä itsensä ja nukkua.



Synnytys pyörii mielessä koko ajan,vaikea keskittyä muuhun.



Jas ja pikkuneiti 38+2

Kolmatta siis odotan ja aiemmat synnytykset sujuneet ihan mallikkaasti. Itse synnytystä en niinkään jännitä, vaan sitä että siinä menee jotain pieleen ja vauvalle sattuu jotain. Tai että vauvalla muuten vaan jo on jotakin vialla. Ei usko että vielä kolmannenkin kerran voi saada terveen lapsen....



Yhdellä tutulla jolla oli raskaushepatoosi vauva kuoli kohtuun juuri lasketun ajan tietämissä... Minulla ei ole hepatoosia, ei kutinaa eikä kerrassaan mitään vaivoja mutta silti kummittelee mielessä kaikki mitä voikaan tapahtua....



Syntyisi jo niin pääsisi näistä ajatuksista! Vaikka varmaan menee viikko pari vielä.....



Mari 38+2

mulla käynnistämiseen ennenaikaisesti vaikuttaa ositain kanssa juuri tuo raskaushepatoosi.

Toisina syinä sitten vauvan koko ja tuskanen olo mulla.

Ihan pieni käytännön kysymys. Ootteko laittaneet vauvalle sänkyyn heti petarin vai pelkän patjan? En muista miten esikoinen aluksi nukkui... ja itse asiassa en nyt löydä petaria... mietin, että jaksanko vielä edes tosissani etsiä.

Kirjoitin viime perjantaina piiiitkän sepustuksen, mutta onnistuin hävittämään kaiken. Uusi yritys, lyhyesti.



Oltiin esikoisen kanssa tänään ulkona kun ainakin täällä Helsingissä on ollut kiva aurinkoinen ilma. Tuuli tosin kiusasi. Eikä päälle mahdu kunnon lämpimiä vaatteita.



Ja mua ainakin jännittää synnytys. Juuri sen takia, että olen toista kertaa asialla. Esikoisen kanssa meni synnytys aika pieleen ja loppu huipentui vielä kiireelliseen sektioon. Olin viime torstaina synnytystapa-arviossa ja sain suunnitellun sektioajan, joka on sitten 16.11 ja viikkoja on silloin 39+1. Enää kaksi ja puoli viikkoa. Toivottavasti synnytys ei käynnisty ennen sektiota, koska aika napakoita supistuksia on tullut.



Viime torstaina mulla oli viikkoja 36+1 ja kohdun suu oli sormelle auki, pituus 1,5cm ja vauvan paino oli 2900g. Miten muilla on ollut mitat näillä viikoilla?



Nyt lähden saunottelemaan! Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille muruille!



Naksis 36+4

ilman muuta olen pitänyt petaria heti alusta saakka vauvan sängyssä. Juuri silloinhan pulautuksia ja pissavahinkoja sattuu ja itse patja pysyy kuivana ja puhtaana. Petareita on pari kappaletta, muistan että neljännen kohdalla petari oli päivittäin pesussa.

Pään alla olen pitänyt muutaman kerran viikattua lakanaa, helppo vaihtaa.

Käytiin siellä kyläilemässä tänään ja kotiin kun lähdettiin (tietysti vielä kaupan kautta) niin hyvä kun jaksoin kotiin asti kävellä kun supparit alkoi tiuhoina ja tosi kipeinäkin. Tässä ollaan nyt 2,5h supisteltu enemmän ja vähemmän kivuliaasti ja säännöllisesti mutta kynnys synnärille lähtemiseen on korkea...

En tiedä oikeastaan otanko näitä tosissani vai en?

Jos olo ei kohta rauhotu niin mun on lähdettävä. Tää ei enää ole sitä " normaalia" supistamista mitä on kolmisen viikkoa ollut vaan nämä ovat ihan jotain muuta. Sattuvatkin paljon enemmän...

Viime torstaista lähtien olen vuotanut " vettä" ...sitä hajutonta, väritöntä nestettä minkä sanottiin olevan jotain muuta kuin lapsivettä koska pystyn estämään sen tulon, hallitsemaan sitä vessakäynteihin asti. Tiedä sitten...

Perjantaiksi on suunniteltu se sektio joten kai sitä on vain mentävä näytille ennen kuin on liian myöhästä. Vielä hetken seuraan...

Olo alkaa olemaan aika normaali mutta annas olla kun nousen ylös...



Swehina rv 38+0 " huolestuneena" ...

Joten miksei sitten vauvallakin :)



Swehina (ei muista aina kaikkea, varsinkaan tässä olotilassa) :D