Miksi ihmiset eivät ole kriittisempiä monarkiaa kohtaan?
Elämme 2020-lukua, maailmassa on sotia, kriisejä ja rakenteellisia ongelmia. Miksi kuninkaalliset kiinnostavat yhä? Eikö se systeemi ole ihan vanhentunut?
Kommentit (12)
Jos he joita monarkia jollain lailla oikeasti koskettaa eivät halua olla kriittisiä, niin miksi heidän pitäisi olla?
Se pelleily nyt ei ole koskaan kiinnostanut.
Monarkia voi olla ihan tarpeellinen kulttuurillinen tason nosto ihmiskunnalle, kun muuten ihmiset on sellaista keskiverto bigbrother -kilpailijaa käytökseltään. Hyvä että on vielä esimerkkejä jostain vähän kehittyneemmästä käyttäytymisestä. Ihmiskunta on vajoamassa rappioon.
Seuraahan suomalaisetkin näitä ihmisiä, miksi?
Koska kuninkaallisilla ei ole enää valtaa, mutta ovat kansaa yhdistävä tekijä. Enemmän hyötyjä kuin haittoja.
Vierailija kirjoitti:
Seuraahan suomalaisetkin näitä ihmisiä, miksi?
Selkeä tarve saada seurata blingblingiä ja hienouttaa kaukana omasta arjesta. Myös osa eurooppalaisuutta.
Kun oma harmaa arki ei kiinnosta, niin etsitään glamouria ja luksusta monarkkien elämästä, joka on täysin toiselta planeetalta kuin tavallisten ihmisten elämä. Tämä on oikeasti outo ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Monarkia voi olla ihan tarpeellinen kulttuurillinen tason nosto ihmiskunnalle, kun muuten ihmiset on sellaista keskiverto bigbrother -kilpailijaa käytökseltään. Hyvä että on vielä esimerkkejä jostain vähän kehittyneemmästä käyttäytymisestä. Ihmiskunta on vajoamassa rappioon.
Kuten prinssi andrew? tai harry natsipukuineen tai ruotsin kuningas joka kuuluu rikollisjengiin?
Kuitenkin se kuvio on maksettava.
Ihan kaikkea voi kritisoida tai olla kritisoimatta. Monarkia ei ole mikään poikkeus tässä. En sanoisi itseäni monarkian kannattajaksi, mutta en välttämättä sitä vastustakaan.
Poliitikoilla on ongelmana epäjatkuvuus, tempoilevuus, rikotut lupaukset ja lyhytnäköisyys. Heitä on myös vaikea tuntea ns. omakseen. Kuninkaallisten etuna on pysyvyys, jatkuvuus ja pitkä tähtäin sekä tietynlainen läheisyyden tunne koska heidät tunnetaan koko elämän ajalta. Ovat enemmän kansaa yhdistäviä kun taas poliitikot ovat kansaa erottavia. Esimerkiksi Belgiassa kuningas on joutunut tavanomaistakin suurempaan yhdistäjän rooliin.
Kuninkaalliseen perheeseen syntyminen on kaksiteräinen miekka. Mielestäni on tavallaan väärin asettaa ihmiset heidän tahdostaan riippumatta syntymästään asti valokeilaan ja haastavaan asemaan. Toisaalta monen monarkin taso on jotain aivan muuta kuin poliitikkojen, sillä monarkit ovat kasvaneet rooliinsa ja roolissaan lähes koko elämänsä ajan. Esimerkiksi kuningatar Elisabetilla oli kuollessaan 70 vuoden kokemus äärimmäiseltä huipulta, yhdestäkään poliitikosta ei voi sanoa samaa. Toki huonoja hallitsijoita löytyy monarkian puoleltakin, poliitikoissa heitä vain on paljon enemmän ja tiheämpään tahtiin.
Siinä varmaan kiehtoo se, että tässä hirveällä vauhdilla muuttuvassa maailmassa on jotain pysyvää, sellaista mikä on ollut olemassa vuosisatoja ja tulee olemaan edelleen. Monarkian säännöt ja perinteet voivat olla jäykkiä ja rajoittavia, mutta toisaalta vakautta tuo se, että kaikkeen on olemassa säännöt, joita myös noudatetaan. Vielä kun monarkki on kansalleen omistautunut ja velvollisuudentuntoinen kuten Elizabeth oli, hänen menetyksensä on kova isku.
Ei enää Ukrainassa kuolleet nouse uutisiin.