Miksi joillain ei ole unelmia?

Masennus?

Koska mulla on nyt neljäkymppisenä kaikki mistä olen haaveillut. Perhe, omakotitalo, turvattu talous, ihanat harrastukset... en osaa enää unelmoida muusta. Kunpa vaan elämä jatkuisi hyvänä kuten nyt. Erityisen kunnianhimoinen ihminen en ole joten ei ole mitään uratavoitteitakaan. 

Mulla ei ole koskaan ollut. Mutta en ole mitenkään masentunut, päin vastoin luulen että olen ollut keskimääräistä onnellisempi suuren osan elämääni. Mä vaan jotenkin luotan, että elämä vie minut ihan itsestään sinne missä minun on hyvä olla. Että ei mun tarvi sitä miettiä ja unelmoida. Ja näin on käynytkin. Mukava hyvä elämä on tullut kun olen vaan ajelehtinut ja tarttunut tilaisuuksiin kun niitä kohdalle osuu. 

Mulla ei ole koskaan ollut sellaisia unelmia, että haluaisin jotain tiettyä asiaa tosimaailmassa. Sen sijaan luon paljon fantasiamaailmoita, joissa on kaikenlaista joka ei ole edes mahdollista tosimaailmassa ja nautin siitä paljon.

Kaikki ei vaan osaa unelmoida. Joskus se voi johtua masennuksesta tai joskus kyse on luovuuden puutteesta. Toiset on niin rutiiniorientuneita ja toiset ei viitsi ajatella. Ne sanoo "Kyllä elämä mua kuljettaa". Ja mikäs siinä, jos on itse siihen tyytyväinen.

Unelmointia voi harjoitella vaikka lukemalla, katsomalla kauniita kuvia ja tekemällä muita juttuja jotka ruokkii mielikuvitusta.

Menetin kaiken eikä ole voimia alkaa rakentaa kaikkea alusta.

Ärsyttää vähän kun "kunnon unelmiksi" lasketaan usein vain perheen perustaminen, omakotitalo, vene, mökki jne. Itseäni ei kiinnosta noista mikään.

Kun ei ne koskaan toteutuneet, lopetin unelmoimasta. Toki olen myös vaikeasti masentunut eli sekin kai vaikuttaa. N33

En uskalla enää. Aina kun on vähän saavuttanut tai saanut jotain paha tullut kello kaulassa tuhatkertaisesti. En halua, en pysty enkä ole ansainnut unelmia. En edes hyvää.

Tylsiä tyyppejä, joilta puuttuu mielikuvitus ja luovuus.

ei ole varaa unelmiin, kun vihreät vievät kaiken veroilla ja aina ei ole varaa ruokaankaan.

En halua kokea sitä pettymystä, kun unelmat eivät toteudu. Nyt kyllä varovaisesti haaveilen miesystävästä, mutta taitaa tulla vaan itku ja pettymys jälleen.

Vierailija kirjoitti:

...Ne sanoo "Kyllä elämä mua kuljettaa". Ja mikäs siinä, jos on itse siihen tyytyväinen

Mä olen. Ei tämä ole edes johtanut mihinkään erityisen "niukkaan" elämään mulla. Esim. opiskelualan suhteen ei ollut mitään unelmia tai kiinnostuksia. No, tapasin miehen joka opiskeli DI:ksi, päätin että minäpä menen lukemaan samaa ja niin tein. Alanvalinta päätetty mun puolesta. Valmistumisen jälkeen ei ollut haaveita työpaikoista tai missä asua, mutta kun vaan selailin ilmoituksia, löytyi vaistomaisesti kiinnostava paikka ja hain, pääsin. Asuntokin löytyi kätevästi kun sukulainen alkoi vuokrata kaupungista asuntoa, joka oli ollut hänen poikansa opiskelun ajan pojan käytössä. Olen ollut kahdesti töissä ulkomaillakin. Tuli vaan mahdollisuus vastaan ilman että mitenkään unelmoin että haluaisinpa työskennellä ulkomailla - huomasin mahdollisuuden ja tartuin. Mies tarttui mukaan ulkomaankomennukselta myös ja pari lasta tuli ilman että olen miettinyt koskaan haluanko lapsia vai en. Kohtalo sai päättää. Nyt viimeisin on, että sain itselleni mökin edullisesti, kun viimeinen isovanhempi kuoli ja heidän paikka maalta jäi perikunnalle. Ehdotin että voisinko ostaa sen, ja kaikki suostuivat sopuhintaan kun paikka jää sukuun ja siellä saa tulla vielä kyläilemäänkin. 

- 3

minulla on unelma, että av palstalla ehtisi joskus kirjoittaa kommentin johonkin ketjuun ennen kuin moderaattorit poistavat koko ketjun.

treenaan nopeaa kirjoittamista ja ehkä vielä joskus unelmani toteutuu

Vierailija kirjoitti:

Tylsiä tyyppejä, joilta puuttuu mielikuvitus ja luovuus.

Myönnän ehkä olevani vähän tallainen. Olen sellainen matemaattis-looginen tyyppi, hyvä ratkaisemaan annettuja ongelmia mutta ei ole sellaista luovuutta keksiä jotain ihan uutta, varsinkaan mitään unelmia. Hyvää elämä on kyllä näin ollut eikä omasta mielestä tylsää. En ole kylläkään mitenkään seikakilunhaluinen, joten ehkä tämä olisi jollekin muulle tylsää elämää.

Unelma-sana sai ikävän kaiun Meillä on unelma -liikkeen myötä.

Jos kokee olevansa tyytyväinen siihen, mitä on jo saanut osakseen? Että ne unelmansa ovat toteutuneet eikä oikein enää haikaile muuta. Tai sitten vastavuoroisesti on yrittänyt ja tehnyt kaikkensa omien unelmiensa eteen mutta aina on vain tullut takkiin? On joutunut koko ajan pettymään ja epäonnistumisen ainainen mahdollisuus syö ne viimeisetkin toivon rippeet. Jäljelle jää vain näköalattomuus. Ja pelko.

Nyt, kun ajat ovat kovia ja karuja, niin sitä soisin, että jokaisella olisi edes jotain kivaa pientä haavetta, mikä kannattelisi ja mitä kohti menisi. Saavutettavissa oleva, pienikin, mutta realistinen juttu.

Koetetaan jaksaa. <3

Minulla ei ole unelmia.

Olen aika tasainen luonne, enkä osaa ajatella pitkälle tulevaisuuteen. Minulla on aika laaja mukavuusalue, joten koen harvoin epämukavuutta, joka usuttaisi elämään jotenkin eri tavalla. Tai edes haaveilemaan erilaisen elämän mahdollisuudesta.

Elän tässä hetkessä. Olen kuulemma mielenkiintoinen persoona. Olen asunut ja matkustellut ulkomailla, olen opiskellut lukuisia kieliä, olen harjoittanut tiedettä ja taidettani on pyydetty esille näyttelyyn.

Minulla on ennemmin sellainen tapa, että haudon asioita pitkään, ja sitten toteutan "päähänpistoksia". Esimerkiksi säästän rahaa pitkään, ja sitten ostan rantamökin. Mutta raha olisi voinut mennä myös osakkeisiin tai asuntoon, en ole sillä tavalla päämäärätietoinen. Päähänpisto mökistä vain sattui sopivaan hetkeen.

Pidän ikään kuin kynttilää vakan alla aina, olen aina tyytyväinen, hamstraan rahaa, toteutan isojakin päähänpistoja, en jää harmittelemaan epäonnistumisia. Olen ollut aina tällainen.

Kiinnostaisi tietää, mitä ihmisten unelmat sitten ovat? Erityisesti niiden, joiden mielestä unelmattomat ovat mielikuvituksettomia.

Mulla on työ jossa viihdyn ja josta saan riittävän korvauksen, koti jossa viihdyn, puoliso ja lemmikit. Täytyy sanoa, etten edes oikein tajua, mitä unelmoinnilla tarkoitetaan ja kyllä, on ollut taloudellisesti huonoja aikoja, työttömyyttä jne, enkä silloinkaan ole unelmoinut vaikka hyvästä työpaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, mitä ihmisten unelmat sitten ovat? Erityisesti niiden, joiden mielestä unelmattomat ovat mielikuvituksettomia.

Mulla on työ jossa viihdyn ja josta saan riittävän korvauksen, koti jossa viihdyn, puoliso ja lemmikit. Täytyy sanoa, etten edes oikein tajua, mitä unelmoinnilla tarkoitetaan ja kyllä, on ollut taloudellisesti huonoja aikoja, työttömyyttä jne, enkä silloinkaan ole unelmoinut vaikka hyvästä työpaikasta.

Mä olen itse myös aika unelmaton, mutta tuttavapiirissä on unelma-ihmisiä. Unelmat on heillä ollut jotain sellaisia vähän erikoisempia elämänvalintoja, jotka liittyy eri ihmisillä eri asioihin. Joillain vaikka tietyssä maassa asumiseen, joku vähän erikoisempi auto, purjevene, mökki tai talo joka on sen verran kallis että täytyy tavoitella vähän enemmänkin, jonkun unelma on ollut yrittäjyys tietyllä alalla, jonkun unelma lapsi tai lapset, tietynlainen puoliso.

Äitini oli näitä unelma-ihmisiä, hän kuulemma jo teininä sanoi että hän aikoo löytää pitkän tumman miehen, saada kaksi lasta, tytön ja pojan, haluaa omakotitalon tietystä kaupungista ja mökin tietystä paikasta, haluaa olla leipomoyrittäjä. Kaikki ne lopulta toteutui, töitä niiden eteen sai tehdä ja vastoinkäymisiäkin välillä tuli kuten että eka leipomotyyppinen yritys oli liian pienellä paikkakunnalla että olisi kannattanut ja meni nurin.