Lue keskustelun säännöt.
Laura Frimanin kolumnista tuli surullinen olo
07.09.2022 |
Friman esittää kolumnissa esimerkkinä uusperheen ongelmista sen, että hänen lapsensa haluaisi tulla viereen yöksi, mutta Friman tylyttää lasta, sillä stressaa uuden miehen reaktiota.
Tuli tosi surullinen olo. Uuden miehen kuvitteelliset reaktiot menevät siis äidin tärkeysjärjestyksessä lapsen turvankaipuun edelle. Totta kai lapsi tämän vaistoaa, vaikka viereen pääsisikin. Tähän Friman kaipaa vertaistukea, vaikka tosi asiassa ongelma on parisuhteessa, ei uusperheessä itsessään. Myöntää toki kolumnissa itsekin, että tuli muutettua yhteen liian nopeasti. Toivottavasti hänen lapsillaan on isän luona hieman tasapainoisempaa.
Kommentit (81)
Eli mihin kaipaa vertaistukea? Lapsen tylyttämiseen? Sairasta 🤢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko hänellä taas uusi mies? Eikö tämän yhden kanssa nyt ole jo ollut monta vuotta?
Tämä on siis se sama "poikkis" (Frimanin termi), joka pyysi Frimania treffeille radion suorassa lähetyksessä jokunen vuosi sitten(?). Miehellä on ennestään kaksi lasta ja Frimanilla samoin kaksi. Aika rakkaushuuruista näyttäisi elämä Instan perusteella olleen tähän asti, nyt on ilmeisesti huomattu, että lapsiakin on tullut tehtyä...
Miksi v i t u s s a edes aloittaa vakavaa suhdetta, jos joudut puntaroimaan tärkeysjärjestyksiä. Minä en ainakaan kuluttaisi sekuntiakaan suhteeseen, jossa olisin toissijainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa. Lapsi siis haluaisi olla äitinsä lähellä, mutta äiti torjuu tylytyksen kera koska uusin mies ei välttämättä ymmärtäisi?!?
Vastenmielistä.
En tosin oo muutenkaan koskaan pitänyt tästä Frimannista, taisi olla intuitio oikeassa.
Menikö se tämän ukon kanssa useamman kerran kihloihin?Joku meni,kun fiilis ei ollut tarpeeksi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaa tästä nyt normalisointia?! Siis mistä? Että on niin tossukka ettei uskalla häiritä miehen unta!? Vai että lapsen turvallisuudentunteen hakua pitää vähätellä? Vai siitä ettei ole pystynyt miehen kanssa keskustelemaan miten yön tilanteet hoidetaan, miksi mies suuttuu (suuttuuko), miksi lapsi herää öisin, miksi ei tunne turvallisuutta?
Mä nyt normalisoi ja sanon Laura sulle suoraan; olet pelkuri ja saamaton. Puhu miehelle ja jätä kynnysmattoilu. Jos pelkäät jääväsi kullittomaan elämään niin sitten jäät.
Häitä suunnittelevat tulevalle kesälle, joten kai he kihloissa ovat. Miten kihloihin mennään useamman kerran? Ei kai se ole mitenkään juridinen sopimus?
Vierailija kirjoitti:
Menikö se tämän ukon kanssa useamman kerran kihloihin?Joku meni,kun fiilis ei ollut tarpeeksi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottakaa ja tutustukaa hyvät ihmiset uuteen puolisoon ainakin vuoden verran ennen kuin paukkaatte saman katon alle lapsinenne. Ihan jo niiden lasten vuoksi.
Jestas, kun inhottaa aikuisten ihmisten lapsellisuus ja itsekkyys. Ihan kuin pienille lapsille ei olisi jo erossa ja toisen vanhemman ikävöinnissä ja uudessa kodissa jne. sulateltavaa, niin vielä pitää samaan syssyyn hankkia uusi mies lapsineen.
Toivon, että Friman ja kumppaninsa hakevat apua lapsilleen. Ei ole kaikki ihan OK tuossa perheessä. Jokin aika sitten Friman toivotteli alakouluikäiselle pojalleen synttärionnitteluja somessa kutsumalla tätä rasittavaksi. Tuli mieleen, että ehkä koko maailman ei tarvitsisi tietää, että lapsiparka on äitinsä mielestä rasittava, olkoonkin, että tämä kertoo enemmän äidistä kuin lapsesta itsestään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksesta saa kuvan, että kaikissa uusperheissä eletään ja painitaan näiden ongelmien kanssa. Kyllä se ongelma on ollut ja on ihan kirjoittajan suhteessa omiin lapsiin. Jos lapsen tarpeet nähdään jotenkin pois raivattavina vaatimuksina, ei ehkä nähdä sitä lasta yksilönä ja ihmisenä tarpeineen. Ja jos se uusi kumppani pitää nostaa tuollaiseksi perheen tyranniksi, joka suojellaan todellisuudelta. Lapset kun tarvitsevat sitä hoivaa, huomiota ja aikuisesta välillä rasittaviakin asioita. Ehkä niitä valintoja ei tarvitsisi tehdä ja tai luulla joutuvansa tekemään, jos asioista keskusteltaisiin avoimesti. Ja yhteenmuutto ei tarkoita sitä, etteikö parisuhteessa voisi jatkaa ja asua eri osoitteissa jatkossa. Mikäli tilanne on kaikille noin ahdistava.
En itse menisi yhteen sellaisen miehen kanssa, joka ei suhtaudu kaikkiin lapsiin rakastavasti. Ei kuulosta rakastavalta tuollainen " minua ei saa lapsi häiritä" - asenne. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, Friman on ammattikirjoittaja, jonka päämääränä on kirjoittaa kohutekstejä
En välttämättä vetäisi johtopäätöstä, että asiat on ihan juuri niin kuin tekstissään sanoo
Lapsi kyllä sopeutuu - niin, onko lapsella edes vaihtoehtoja? Aikuisella on. Silti pitää mennä alapää edellä.
Kyllä lapset nukkuu omissa sängyissään, minun sängyssäni ei ole koskaan ollut muita kuin aikuisia.
Luinkohan saman kolumnin kuin monet tämän ketjun kauhistelijat? Ainakin tekstin pointti jäänyt ymmärtämättä.
Uusperhe on oma valinta, joten olisiko aika kasvaa aikuiseksi ja ryhtyä kantamaan vastuuta valinnastaan. Miksi epäoikeudenmukainen tilanne pitäisi normalisoida ja tehdä siitä jotenkin kaikille osapuolille hyvä ja hyväksyttävä?
Jos uuspuoliso on niin herkkähipiäinen, että lapsi häiritsee, niin olisiko lapselle parempi paikka isän luona? Tämäkin valinta kannattaisi pitää mielessä eli viikko-viikko -systeemi tai lapset äidille ei ole mikään itsestäänselvyys, lapset voivat olla isällään ja käydä äidillä pari kertaa kuukaudessa. Silloin on helpompi jaksaa rakentaa parempaa parisuhdetta ja elää ensihuumaa ilman hankaloittavia sivujuonteita.
Minä olen uusperheellinen ja ajattelin tuossa kolumnissa, että miksi asiasta tehdään ongelma.
Uusperhettä ei voi änkeä ydinperheen muottiin. Uusperhe ei myöskään saa huonontaa kenenkään elämää. Siksi asiat pitää miettiä outside the box. Tässä tapauksessa yöllä vanhempi voi siirtyä lapsen sänkyyn, jotta kenenkään elämä ei huonone.
Missä tää kolumni on?