Voisiko lasten-ja nuorten lisääntyneen ahdistus ja masennusoireilun takana olla myös huumekokeilut

Jos alle 30-vuotiaista melkein puolet on kokeilleet huumeita ja huumausaineiden kokeilut ja käyttö ovat lisääntyneet viimevuosina, niin voisiko lasten- ja nuorten ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden takana olla myös huumaisaineiden käyttö ja kokeilut? Miten tätä näkökulmaa ei ole otettu esille, vaikka on hyvin tiedossa, että miedotkin huumeet ja kokeilut voivat aiheutta ahdistusta ja masennusta. 

Tällä hetkellä kohistaan vain oireilusta eli koulupudokkaista ei lapsista ja nuorista, jotka jäävät mieluummin kotiin kuin menevät kouluun. Sitten yritetään niputtaa nämä lapset yhteen laatikoon ja ajatella, että samat keinot ja syyt ovat taustalla ja jälleen hukataa yhteiskunnan resursseja eikä auteta näitä lapsia ja nuoria. 

Koulupudokkuuteen täytyisi puuttua siten, että lähdetään ensin selvittämään syitä sen takana. Ei syyllistämään tai olettamaan kuten nykyään tehdään.  Tämän jälkeen on kun on saatu selviteltyä syitä (lapsi ei niitä itse välttämättä osaa kertoa), niin voidaan lähteä toimenpiteitä, mitkä tukevat lapen koulukäyntiä eikä yksi toimenpide useinkana ole se paras eli kouluun pakottaminen jos taustalla on muuta kuin vanhempien välipitämättömyys tai toiminnanohjauksen ongelmat. Nämä syyt kun eivät mitenkään voi olla enemmistöstä tai edes puolessa tapauksessa tai se näkyisi muutenkin isommin tässä yhteiskunnassa. Ei he pystyisi silloin edes työelämään ja samalla annetaan ymmärtää, että Suomessa aika suuri osa vanhemmista on kykenemättömiä vanhemmuuteen. On helppo syytellä kotia kun ei jakseta oikeasti miettiä ja selvittää, mistä voisi se kenkä puristaa. Se on rakenteellista laiskuutta ja välinpitämättömyyttä jopa rakenteellista syrjintää siinä tapauksessa jos taustalla onkin vamma tai sairaus. 

Onko koulupudokkuuden, masennuksen ja ahdistuksen taustalla nykymaailman tilanne, mikä ei ole mitenkään helppo edes aikuisille: pandemiat, sodat ja ilmastonmuutokset vai jotkin muut perheeseen kohdistuneet kriisit (läheisen kuolema, taloudellinen epävarmuus jne). Vai löytyykö taustalta päihteet tai varsinkin huumausaineet? Eikö näitä voisi testata kouluterveydenhuollossa jos koulupudookkuuden taustalta ei löydy muita syitä? 

Asia erikseen on neuropsykiatrisen kirjon lapset. Heitä voidaan auttaa kun tukitoimet saadaan kuntoon koulussa. Tällä hetkellä kuitenkaan siihen ei ole tarpeeksi resursseja tai halua. Tukimuodot voisivat olla etäopetus, pienluokka, selkeä struktuuri ja mahdollisesti avustaja,  jonka turvin tarvittaessa oppilas pääsee hetkeksi omaan rauhaan.  Juurihan oli jälleen juttua lehdessä kuinka autistinen lapsi ei saanut tukea opiskeluun. Se tuki opiskeluun olisi silloin pienryhmä tai etäkoulu eikä psykologi.