Osaatteko jutustella tuntemattomien kanssa? Esim. jossain tilaisuudessa

Olen aivan erikseen opetellut sitä taitoa. Se oli tarpeen varsinkin silloin, kun itse olin järjestäjän edustajana vastuussa siitä, että kaikki läsnäolijat tuntevat olevansa mukana ja saavat asiansa sanotuksi.

Yleensä samassa tilaisuudessa olevilla on jotain yhteistä, ja siitä saa keskustelunaihetta. Toisaalta esimerkiksi jossakin kahvipöydässä täysin vieraitten ihmisten kanssa saa aikaan jotain keskustelua. Vähän vaikeaa se on silloin, kun kukaan ei keskustelua aloita. Nykyään yhä useampi näplää kännykkäänsä kahvipöydässäkin, joten turha odottaa keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan erikseen opetellut sitä taitoa. Se oli tarpeen varsinkin silloin, kun itse olin järjestäjän edustajana vastuussa siitä, että kaikki läsnäolijat tuntevat olevansa mukana ja saavat asiansa sanotuksi.

Yleensä samassa tilaisuudessa olevilla on jotain yhteistä, ja siitä saa keskustelunaihetta. Toisaalta esimerkiksi jossakin kahvipöydässä täysin vieraitten ihmisten kanssa saa aikaan jotain keskustelua. Vähän vaikeaa se on silloin, kun kukaan ei keskustelua aloita. Nykyään yhä useampi näplää kännykkäänsä kahvipöydässäkin, joten turha odottaa keskustelua.

Opetella se on pitänyt minunkin. Olin alunperin ujo ja hiljainen maalaistyttö, joka ei juuri kehdannut puhua edes tutuille aikuisille, tuntemattomista puhumattakaan, mutta oli pakko opetella. Ensimmäinen tulikaste oli opiskelijana, kun sain lyhyen työpätkän kansainvälisen konferenssin konferenssisihteerinä ja työhön kuului mm. järjestää osallistujille tutustumisretki paikallisiin nähtävyyksiin ja huolehtia yhteisellä päivällisellä, että kaikki hoituu ja jokainen viihtyy.

Muilla kielillä en pärjää kuin suomella ja englannilla. Olen opiskellut ruotsia, saksaa ja ranskaa, mutta edes ruotsilla en pärjää niin hyvin, että pystyisin sillä keskustelemaan mutkattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jopa helpompi jutella ventovieraiden kanssa kuin tuttujen, esimerkiksi työkavereiden kanssa. Samaistuuko kukaan tähän?

Samastun tähän. Jostain syystä olen rennompi ventovieraiden kanssa. Ehkä siitä syystä kun alitajuisesti tietää, että tämä on hyvin todennäköisesti kertakohtaaminen. Silloin siis ihan sama mitä tulee puhuttua. Joidenkin tuttujen kanssa pitää vähän enemmän miettiä mitä puhuu, ettei tule kiusallisia hetkiä sitten myöhemmin. 

Osaan hyvin. Suomeksi ja englanniksi.

Osaan ja "en osaa". Siis osaan kyllä jutustella niitä näitä, jos joku minua lähestyy ja alkaa jutella. Itse en kuitenkaan oikein "osaa" lähestyä tuntemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku aloittaa keskustelun niin osaan kyllä sitä jatkaa, vaikken olekaan puhelias. Itse en aloita, eikä mua haittaa olla puhumatta kellekään.

Sama täällä.

Harvoin tai en juuri koskaan menen missään juttelemaan tuntemattomille jotain niitä näitä, jos ei siis oikeasti ole esim tarve kysyä jotain.

Mutta jos joku muu aloittaa jutustelun niin jatkan kyllä. Siinäkin tilanteessa tulkitsen tilannetta miksi tuo henkilö tuli puheilleni. Esim jos koku henkilö josta en ole yhtään kiinnotunut tuppautuu väkisin puistonpenkille viereen ja alkaa selvästi iskemään, vaihdan muutamat diiba daaba lauseet ja poistun, mutta jos siihen tupsahtaa vaikka joku vanhus jonka aistin heti olevan juttkaverin tarpeessa, sastan hyvinkin jutella jonkun aikaa.

Huomaan että minun on mahdotonta aloittaa keskustelua esim saman ikäisten kanssa, mutta jo iäkkäämpien, siis jo oikeasti ikä ihmisten kanssa voin oma aloitteisestikin sanoa jotain. Harvoin kuitenkaan jään pidemmäksi aikaa tarinoimaan.