Osaatteko jutustella tuntemattomien kanssa? Esim. jossain tilaisuudessa

Osaan.

Yleensä, koska pääasiassa käyn tilaisuuksissa, jotka kiinnostavat, voin siis olettaa, että muitakin kiinnostaa ainakin tilaisuuden aihe. Pääasiassa toimii, ellei vastapuoli ole joku täysituppisuu, silloin voi kyllä jatkaa matkaa.

Jos osaa . Niin ei riitä että sanoo - osaan. Kuinka on päiväsi sujunut?  Mulla on mennyt pyykätessä ja lenkillä kävin.

Osaan, liiankin hyvin. Jään aina nykyään muutenkin suustani kiinni milloin kenenkin vieraan ihmisen kanssa. Ikä on muuttanut minua. Nuorena olin aivan sairaalloisen ujo, enkä saanut työpaikan kahvipöydässä sanaa suustani.

Jos joku aloittaa keskustelun niin osaan kyllä sitä jatkaa, vaikken olekaan puhelias. Itse en aloita, eikä mua haittaa olla puhumatta kellekään.

Riippuu kielestä. Suomeksi ja englanniksi sujuu mainiosti, ruotsiksikin aika kivasti. Italiaksi aika hyvin. Mutta jos pitäisi ranskaksi seurustella koko ilta, olisi pää kipeä sen jälkeen.

En. On ilmoja pidellyt -tasolle jää ja sitten vaivaantunut ja väkinäinen hiljaisuus.

Osaan. Tilaisuuksiinhan yleensä mennään jonkun aiheen takia, mikä muitakin kiinnostaa niin ei keskustelu ole vaikeaa. Jutustelen helposti muissakin tilaisuuksissa. Itseasiassa tässä lyhyellä aikavälillä tapahtui niin, että ihan vain pari vaastantulijaa alkoi rupatella (vanhempia naisia). Lähes yllätyin kuinka helppoa oli siinä jutustella vaikkei tiennyt toisesta tasan mitään. 

En ole varma ymmärränkö kysymystä.

Kartotatko sä nyt kielitaitoa vai mitä?

Helppoa se voi olla, jos toinen vastaa enemmän kuin kyllä tai ei yleisiin kysymyksiin ja löydetään aihe josta osataan molemmat keskustella. Ulkomailla se sujuu, kun yleensä molemmat osapuolet yrittävät etsiä yhteistä aihetta. Suomessa välillä törmää sellaisiin, jotka vastaa kysymyksiin yhdellä sanalla ja keskustelu ei etene.

Osaan mutta haluanko on sitten toinen juttu?

Vierailija kirjoitti:

Jos osaa . Niin ei riitä että sanoo - osaan. Kuinka on päiväsi sujunut?  Mulla on mennyt pyykätessä ja lenkillä kävin.

Eihän siinä muuta kysytty kuin että osaako. Vastaus kuuluu osaan Vaikka oma mielenlaatu on enemmän vmäinen porilainen niin puhtaasti savolainen verenperimä takaa kyvyn puhua kenen kanssa tahansa mistä tahansa . Tietenkin niin, että vastuu siirtyy kuulijalle.

Osaan. Toissä jouduin usein käymään tilaisuuksissa esim. senioreille, joissa vierailijoina oli joku pappi tai ministeri, joita vain tuijotettiin arkoina. Menin sitten rohkeasti kysymään vaikka, miten matka meni, niin ihan saattoi kuulla helpotuksen huokauksen, kun sitten muutkin alkoivat jutella ja uskalsivat ottaa kahviakin ennen sen jäähtymistä.

Kyllä. Mutta ymmärrän kyllä sinunkin ongelman ap ja myös minulle se on joskus ollut vaikeampaa ja edelleen joskus on. Mutta olen harjaantunut, kun tilanteita on ollut tarpeeksi. Kannattaa vaan kohdata pelkonsa ja altistaa itseään sosiaalisille tilanteille. Eikä haittaa, vaikka et olisi itse äänessä paljon, kunhan näytät ystävälliseltä ja vastaat jos kysytään.

Osaan ja tutustun saman kaltaisiin helposti. Mutta sitten on niitä outoja tuijottajia jotka möllöttää ja kattoo mua kuin kala kuivalla maalla suu auki. Tulee mieleen että olen tekemässä jotain hyvin tavallisuudesta poikkeavaa kun puhun sosiaalisesti small tolkkia vieraille. Niiden ilme ja asenne on kyllä hauska!

Kyllähän se jutustelu onnistuu, suomeksi ja englanniksi. Nykyään käy tilaisuuksissa joissa osa on jo tullut tutuiksi. Ei jännitä, kun menee oikealla asenteella. Kevyitä jutustelun aiheita on helppo löytää. En keskustele mistään raskassoutuisesta. Tilaisuus ja ajankohta on väärä. Sellaiseen keskusteluun voi sopia tuttavan kanssa kahdenkeskisen tapaamisen.

Olen opetellut.

Olen niin sosiaalinen ja spontaani juttelija että nolottaa joskus. Mutta kun on sitä asiaa ja kivempi ollakin kuin vaan kattella  tylsänä, aivan kuin olisis väärissä juhlissa. En voi itselleni mitään, tällainen olen.

Yleensä keksin jotain paikan lämpötilasta tai säästä, onpa kuuma tai kylmä, ruoka hyvää, suolaista, tulista, makeaa...

Aina keksii jotain.

Mun mielestä on jopa helpompi jutella ventovieraiden kanssa kuin tuttujen, esimerkiksi työkavereiden kanssa. Samaistuuko kukaan tähän?