Alakoululaisen kympin aamut

että ärsyttä ne haisevat pikku-tanelit jotka notkuu työpaikan taukotilassa

Olen hoitanut omat lapsemme kotona. Ensimmäisellä ja toisella luokalla alakoulussa lasten koulu on alkanut aamulla joko kello 9 (8:45) tai kello 10. Kolmannella luokalla ja siitä ylöspäin alakoululaisilla on voinut olla pari kello 8 aamua viikossa. Muina päivinä koulu on alkanut klo 8:45 ja ehkä kerran viikossa klo 10.

Myös yläkoululaisella voi olla lukujärjestyksessä yksi kello 10 alkava koulupäivä viikossa.

Eka- ja tokaluokkalaisen lapsen työssäkäyvällä vanhemmalla on lain mukaan oikeus osittaiseen hoitovapaaseen. Vanhempi saa lyhentää viikkotyöaikaansa, kunnes lapsi on käynyt 1.- ja 2.-luokan alakoulussa. Pitkä yksinolo on lapselle haitallista. Yksinolo altistaa lasta murrosiän syrjäytymiskehitykselle.

Missä on ongelma kello 10 alkavina koulupäivinä? Onko alakoululainen pitkiä aikoja yksin kotona aamulla ja iltapäivällä? Järjestääkö kunta kouluilla aamu- ja iltapäivätoimintaa koululaisille?

Vierailija kirjoitti:

Mikä kympin aamuissa on ongelma?

Meillä lapsi heräsi kuudelta ja pelasi tai katsoi kännykkää yksin ollessaan, kunnes oli aika lähteä kouluun. Ei ole sekään hyvä, että tuntikaupalla pelaa ennen koulua. Vai mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä.

Meillä joka aamu alkaa3 luokkalaisella kello 8 paitsi maanantai kello 9. Ei sekään kivaa ole kun kävellen kulkee kouluun kesät talvet. Ja meillä lapsi on aamu- uninen ollut aina joten se 9 aamukin on helpompi kuin kello 8. Olisipa yksi 10 aamu viikossa niin saisi nukkua ja voisi olla muina aamuina pirteämpi. Lapsella ei ole 1 tai 2 luokallakaan ollut kuin 8 aamuja kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi heräsi kuudelta ja pelasi tai katsoi kännykkää yksin ollessaan, kunnes oli aika lähteä kouluun. Ei ole sekään hyvä, että tuntikaupalla pelaa ennen koulua. Vai mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä.

Meillä on pelit rajoitettu niin, ettei pelaamaan pääse. Konsolit ja puhelimien pelit aukeavat vasta iltapäivällä. Pelit nostavat ihan turhia kierroksia ja en halua, että lapset lähtevät kouluun kierroksilla. Keskittyminen on parempaa, kun aamuisin eivät pääse pelaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi heräsi kuudelta ja pelasi tai katsoi kännykkää yksin ollessaan, kunnes oli aika lähteä kouluun. Ei ole sekään hyvä, että tuntikaupalla pelaa ennen koulua. Vai mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä.

Et keksi lapsellesi mitään muuta tekemistä kuin pelaamisen ja kännykän räpeltämisen?

Mun mökkikunnassa uudistettiin juuri entisestäänkin harvaa bussiliikennettä

Ennen siellä meni meidän mökin viereiseen taajamaan bussi kerran tunnissa. Joka firmalle kävi sama lippu.

Nyt vuoroja harvennettiin ja lusäksi joka firma vaatii omanlaisensa lipun.

Eli kyllä ne ihmiset vaan ihan lukiolaisiakin kyytii niin paljon kuin pystyy, naapurienkin lapsia omien menojensa mukaan jne.

Täällä nyt taas muistelee vanhoja aikoja ja kuvittelee että bussit kulkee vartin välein ja joka taajamassa on oma koulu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä piti itse huolehtia itsensä kouluun myös kymmeneksi kultaisella 80-luvulla. Vanhemmat lähtivät töihin klo 5.30 tai 6.00, niin ei siinä ollut mahdollisuuksia jäädä tarkistamaan, että lähteekö lapset kouluun vai ei. Oli pakko oppia omatoimiseksi ja kouluun mentiin, koskaan ei lintsattu tai myöhästytty.

Ihmettelen tätä päivittäin töissä, kun työkaverit soittelevat JOKA IKINEN PÄIVÄ niille jopa yläasteikäisille tai lukiota käyville lapsilleen että ootko hereillä, ootko nyt jo bussissa. Ja näiden lapset ovat ihan normaaleja, ei mitään nepsy tai erityistä apua tarvitsevia.

Hitto soikoon. Joku 16v jos ei itse osaa mennä bussiin ilman äidin soittoa niin jossain on kyllä vikaa.

Itselleni ei vanhemmat soittaneet kotiin edes ala-asteella, eikä kaverienkaan vanhemmat soitelleet. Silti selvittiin sinne kouluun joka päivä ja takaisin. Olisi ollut äärettömän noloa jos yläasteella tai lukiossa äiti (tai isä) olisi soitellut holhoavasti perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä piti itse huolehtia itsensä kouluun myös kymmeneksi kultaisella 80-luvulla. Vanhemmat lähtivät töihin klo 5.30 tai 6.00, niin ei siinä ollut mahdollisuuksia jäädä tarkistamaan, että lähteekö lapset kouluun vai ei. Oli pakko oppia omatoimiseksi ja kouluun mentiin, koskaan ei lintsattu tai myöhästytty.

Ihmettelen tätä päivittäin töissä, kun työkaverit soittelevat JOKA IKINEN PÄIVÄ niille jopa yläasteikäisille tai lukiota käyville lapsilleen että ootko hereillä, ootko nyt jo bussissa. Ja näiden lapset ovat ihan normaaleja, ei mitään nepsy tai erityistä apua tarvitsevia.

Hitto soikoon. Joku 16v jos ei itse osaa mennä bussiin ilman äidin soittoa niin jossain on kyllä vikaa.

Itselleni ei vanhemmat soittaneet kotiin edes ala-asteella, eikä kaverienkaan vanhemmat soitelleet. Silti selvittiin sinne kouluun joka päivä ja takaisin. Olisi ollut äärettömän noloa jos yläasteella tai lukiossa äiti (tai isä) olisi soitellut holhoavasti perään.

Meillä on kanssa työpaikan kahvihuoneessa tällainen ihminen. Ei ole omaa tiimiä vaan vähän vieraampi, ja kerran sitten kysyin mielenkiinnosta tämän henkilön paremmin tuntevalta kollegalta, että minkä ikäinen toi "Tanjan" lapsi oikein on, kun sille joka päivä soitellaan jo toista lukuvuotta. 11-vuotias, sanoi työkaveri naurahtaen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä piti itse huolehtia itsensä kouluun myös kymmeneksi kultaisella 80-luvulla. Vanhemmat lähtivät töihin klo 5.30 tai 6.00, niin ei siinä ollut mahdollisuuksia jäädä tarkistamaan, että lähteekö lapset kouluun vai ei. Oli pakko oppia omatoimiseksi ja kouluun mentiin, koskaan ei lintsattu tai myöhästytty.

Ihmettelen tätä päivittäin töissä, kun työkaverit soittelevat JOKA IKINEN PÄIVÄ niille jopa yläasteikäisille tai lukiota käyville lapsilleen että ootko hereillä, ootko nyt jo bussissa. Ja näiden lapset ovat ihan normaaleja, ei mitään nepsy tai erityistä apua tarvitsevia.

Hitto soikoon. Joku 16v jos ei itse osaa mennä bussiin ilman äidin soittoa niin jossain on kyllä vikaa.

Itselleni ei vanhemmat soittaneet kotiin edes ala-asteella, eikä kaverienkaan vanhemmat soitelleet. Silti selvittiin sinne kouluun joka päivä ja takaisin. Olisi ollut äärettömän noloa jos yläasteella tai lukiossa äiti (tai isä) olisi soitellut holhoavasti perään.

Meillä on kanssa työpaikan kahvihuoneessa tällainen ihminen. Ei ole omaa tiimiä vaan vähän vieraampi, ja kerran sitten kysyin mielenkiinnosta tämän henkilön paremmin tuntevalta kollegalta, että minkä ikäinen toi "Tanjan" lapsi oikein on, kun sille joka päivä soitellaan jo toista lukuvuotta. 11-vuotias, sanoi työkaveri naurahtaen. 

Meillä myös. Voi hyvä luoja. Joka aamu soittaa vähintään 2 puhelua kymmenvuotiaalle tyttärelleen, joka tiettävästi ei ole mitenkään vammainen. "Onko laturit irti seinästä? Ootko syöny jo aamupalan? Bussikortti on siinä eteisen lipastolla. Kun kello on vartin vaille, lähdet kävelemään pysäkille."

Sama tyyppi on tuon lapsensa takia pois töistä kun tytöllä on kurkku kipeänä. Pomo on aivan liian lepsu näissä hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi heräsi kuudelta ja pelasi tai katsoi kännykkää yksin ollessaan, kunnes oli aika lähteä kouluun. Ei ole sekään hyvä, että tuntikaupalla pelaa ennen koulua. Vai mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä.

Itse heräsin 19 v ennen töihin lähtöä jo 04, koska halusin ottaa aamun rauhassa, juoda kahvia ja katsoa nauhalta illalla nauhoitettua ohjelmaa. 07 lähdin pysäkille.

Nykyään näin 40v, en meinaa aamuvuoroihin jaksaa nousta ja teen aamutoimet 20min ja ovesta ulos.