Alakoululaisen kympin aamut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Työpaikka tarjoaa yhteiset taukotilat työntekijöilleen. Niitä käyttää sitten kuka haluaa, jos ei halua olla sosiaalinen niin voi olla käymättä taukotilassa. Kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät että on eri asia jakaa taukotila työkavereiden kanssa kuin heidän eläintensä ja lastensa kanssa. Kunhan mouhotat.

Ei kyllä ole kympin aamut vaikeuttaneet meidän arkea mitenkään. Lapset heräävät viimeistään siinä vaiheessa, kun lähdemme töihin, 99 % aamuista heräävät ensimmäisinä ihan itsekseen. Osaavat itse (2. ja 4. Luokkalaiset) hoitaa aamupalansa, pesunsa ja vaatteet. Puhelin hälyttää, kun pitää alkaa tekemään lähtöä. Toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin. Minä uskon, että lapset kyllä osaavat, kun heille annetaan mahdollisuus osata hoitaa asioita itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Työpaikka tarjoaa yhteiset taukotilat työntekijöilleen. Niitä käyttää sitten kuka haluaa, jos ei halua olla sosiaalinen niin voi olla käymättä taukotilassa. Kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät että on eri asia jakaa taukotila työkavereiden kanssa kuin heidän eläintensä ja lastensa kanssa. Kunhan mouhotat.

Keskimäärin ihmisille ei ole ongelma se, että työpäivän aikana kohtaa työkavereiden eläimiä ja lapsia. Keskimäärin ihmisille ei ole myöskään ongelma, että taukotilassa on työkavereita. Pitääkö kaikessa aina ottaa erityisryhmät huomioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kympin aamuissa on ongelma?

Sotkee sujuvan arkirytmin, viivästyttää tehokkaan työpäivän alkua, eikä aikaisin heräävä koululainenkaan mitenkään hyödy tästä turhasta aamuajasta.

Ap

Kai ymmärrät, että teette siitä ihan itse vaikeaa? Annat sen lapsen nukkua rauhassa ja lähdet itse pois nurkista sohlaamasta. 

Ei se ole noin helppoa. Meillä se kympin aamu on samana päivänä kuin pakollinen harrastuskuskaus heti töiden jälkeen. Ei siis voi vaan mennä toimistolle, kun pitää olla kuskaamassa samalla sekunnilla, kun sulkee koneen.

Meillä onneksi koululainen usein nukkuu puoli yhdeksään, mutta onhan se turhauttavaa, kun aamu on kauheaa säätöä. Jos minulla ei ole palaveria heti aamusta, lapsi kysyy apua joka asiaan. Pienelle koululaiselle on jotenkin vaikeaa hahmottaa, että en ole käytettävissä, vaikka olen kotona.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Työpaikka tarjoaa yhteiset taukotilat työntekijöilleen. Niitä käyttää sitten kuka haluaa, jos ei halua olla sosiaalinen niin voi olla käymättä taukotilassa. Kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät että on eri asia jakaa taukotila työkavereiden kanssa kuin heidän eläintensä ja lastensa kanssa. Kunhan mouhotat.

Niin me olemme kaikki tasa-arvoisia, mutta toisen vaan on tasa-arvoisempia. Nökötä sinä siellä työhuoneessa, jos et tykkää MUN lapsista ja koirista. Meillä toi yksi koiransa ja se lensi sekunnissa ulos. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Työpaikka tarjoaa yhteiset taukotilat työntekijöilleen. Niitä käyttää sitten kuka haluaa, jos ei halua olla sosiaalinen niin voi olla käymättä taukotilassa. Kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät että on eri asia jakaa taukotila työkavereiden kanssa kuin heidän eläintensä ja lastensa kanssa. Kunhan mouhotat.

Keskimäärin ihmisille ei ole ongelma se, että työpäivän aikana kohtaa työkavereiden eläimiä ja lapsia. Keskimäärin ihmisille ei ole myöskään ongelma, että taukotilassa on työkavereita. Pitääkö kaikessa aina ottaa erityisryhmät huomioon?

En usko tietäväni yhtään ihmistä joka haluaisi työpaikan kahvihuoneeseen aamulla työkavereidensa perheenjäseniä ja eläimiä. Meillä tuo kakarasi työpaikalle-päiväkin sai nopeasti lopun kun kys. päivänä 6 ihmistä jätti tulematta töihin. Ei sotketa sitä perhehelvettiä ja työelämää, kiitos. Työkavereiden kanssa vietän aikaa mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Työpaikka tarjoaa yhteiset taukotilat työntekijöilleen. Niitä käyttää sitten kuka haluaa, jos ei halua olla sosiaalinen niin voi olla käymättä taukotilassa. Kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät että on eri asia jakaa taukotila työkavereiden kanssa kuin heidän eläintensä ja lastensa kanssa. Kunhan mouhotat.

Keskimäärin ihmisille ei ole ongelma se, että työpäivän aikana kohtaa työkavereiden eläimiä ja lapsia. Keskimäärin ihmisille ei ole myöskään ongelma, että taukotilassa on työkavereita. Pitääkö kaikessa aina ottaa erityisryhmät huomioon?

En usko tietäväni yhtään ihmistä joka haluaisi työpaikan kahvihuoneeseen aamulla työkavereidensa perheenjäseniä ja eläimiä. Meillä tuo kakarasi työpaikalle-päiväkin sai nopeasti lopun kun kys. päivänä 6 ihmistä jätti tulematta töihin. Ei sotketa sitä perhehelvettiä ja työelämää, kiitos. Työkavereiden kanssa vietän aikaa mielelläni.

Ehkä sun tuttavapiiri koostuu vain noista erityisihmisistä. Mä oon ollut kahdessa työpaikassa, jossa on ollut joskus lapsia odottamassa koulun alkua tai sitten tullut hetkeksi koulun jälkeen, eikä se kyllä horjuttanut mitenkään työpaikan arkea. Joskus näin lapsen tekemässä läksyjä, kun kävin hakemassa kahvia kahvihuoneesta. Jotenkin selvisin tilanteesta traumatisoitumatta. Ehkä olen sitten sellainen resilientti ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Työpaikka tarjoaa yhteiset taukotilat työntekijöilleen. Niitä käyttää sitten kuka haluaa, jos ei halua olla sosiaalinen niin voi olla käymättä taukotilassa. Kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät että on eri asia jakaa taukotila työkavereiden kanssa kuin heidän eläintensä ja lastensa kanssa. Kunhan mouhotat.

Keskimäärin ihmisille ei ole ongelma se, että työpäivän aikana kohtaa työkavereiden eläimiä ja lapsia. Keskimäärin ihmisille ei ole myöskään ongelma, että taukotilassa on työkavereita. Pitääkö kaikessa aina ottaa erityisryhmät huomioon?

En usko tietäväni yhtään ihmistä joka haluaisi työpaikan kahvihuoneeseen aamulla työkavereidensa perheenjäseniä ja eläimiä. Meillä tuo kakarasi työpaikalle-päiväkin sai nopeasti lopun kun kys. päivänä 6 ihmistä jätti tulematta töihin. Ei sotketa sitä perhehelvettiä ja työelämää, kiitos. Työkavereiden kanssa vietän aikaa mielelläni.

Ehkä sun tuttavapiiri koostuu vain noista erityisihmisistä. Mä oon ollut kahdessa työpaikassa, jossa on ollut joskus lapsia odottamassa koulun alkua tai sitten tullut hetkeksi koulun jälkeen, eikä se kyllä horjuttanut mitenkään työpaikan arkea. Joskus näin lapsen tekemässä läksyjä, kun kävin hakemassa kahvia kahvihuoneesta. Jotenkin selvisin tilanteesta traumatisoitumatta. Ehkä olen sitten sellainen resilientti ihminen.

Ei kai niistä tilanteista kukaan sen enempää traumatisoidu. Päätimme vain että työpaikka pidetään jatkossakin työpaikkana eikä sitä muuteta hoplopiksi vaikka osa vanhemmista tietysti loukkaantuikin. Eläimet eivät koskaan ole olleet tervetulleita, luojan kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Työpaikka tarjoaa yhteiset taukotilat työntekijöilleen. Niitä käyttää sitten kuka haluaa, jos ei halua olla sosiaalinen niin voi olla käymättä taukotilassa. Kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät että on eri asia jakaa taukotila työkavereiden kanssa kuin heidän eläintensä ja lastensa kanssa. Kunhan mouhotat.

Keskimäärin ihmisille ei ole ongelma se, että työpäivän aikana kohtaa työkavereiden eläimiä ja lapsia. Keskimäärin ihmisille ei ole myöskään ongelma, että taukotilassa on työkavereita. Pitääkö kaikessa aina ottaa erityisryhmät huomioon?

En usko tietäväni yhtään ihmistä joka haluaisi työpaikan kahvihuoneeseen aamulla työkavereidensa perheenjäseniä ja eläimiä. Meillä tuo kakarasi työpaikalle-päiväkin sai nopeasti lopun kun kys. päivänä 6 ihmistä jätti tulematta töihin. Ei sotketa sitä perhehelvettiä ja työelämää, kiitos. Työkavereiden kanssa vietän aikaa mielelläni.

Suurimmalla osalla ei ole mitään perhehelvettiä vaan ihan normaali elämä, johon kuuluu myös perhe. Jos vihaa lapsia ja nuoria noin paljon, kannattaa ehkä harkita ammattiapua.

Meillä töissä kukaan ei pidä taukoa niin aikaisin, että ketään häiritsisi satunnainen koululainen aamulla kahvihuoneessa. Ei meillä niitä siellä usein ole, mutta joskus. Usein ne lapset uskaltavat hädin tuskin tervehtiä, jonka jälkeen palaavat katselemaan puhelinta tai tekemään läksyjään. Hirveän kuormittavaa tuollainen kohtaaminen meille aikuisille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Työpaikka tarjoaa yhteiset taukotilat työntekijöilleen. Niitä käyttää sitten kuka haluaa, jos ei halua olla sosiaalinen niin voi olla käymättä taukotilassa. Kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät että on eri asia jakaa taukotila työkavereiden kanssa kuin heidän eläintensä ja lastensa kanssa. Kunhan mouhotat.

Keskimäärin ihmisille ei ole ongelma se, että työpäivän aikana kohtaa työkavereiden eläimiä ja lapsia. Keskimäärin ihmisille ei ole myöskään ongelma, että taukotilassa on työkavereita. Pitääkö kaikessa aina ottaa erityisryhmät huomioon?

En usko tietäväni yhtään ihmistä joka haluaisi työpaikan kahvihuoneeseen aamulla työkavereidensa perheenjäseniä ja eläimiä. Meillä tuo kakarasi työpaikalle-päiväkin sai nopeasti lopun kun kys. päivänä 6 ihmistä jätti tulematta töihin. Ei sotketa sitä perhehelvettiä ja työelämää, kiitos. Työkavereiden kanssa vietän aikaa mielelläni.

Suurimmalla osalla ei ole mitään perhehelvettiä vaan ihan normaali elämä, johon kuuluu myös perhe. Jos vihaa lapsia ja nuoria noin paljon, kannattaa ehkä harkita ammattiapua.

Meillä töissä kukaan ei pidä taukoa niin aikaisin, että ketään häiritsisi satunnainen koululainen aamulla kahvihuoneessa. Ei meillä niitä siellä usein ole, mutta joskus. Usein ne lapset uskaltavat hädin tuskin tervehtiä, jonka jälkeen palaavat katselemaan puhelinta tai tekemään läksyjään. Hirveän kuormittavaa tuollainen kohtaaminen meille aikuisille!

En minä vihaa lapsia ja nuoria tippaakaan, mutta en silti halua työssäni osallistua siihen teidän perhe-elämäänne. Onneksi ei tarvitsekaan kun pelisäännöt ovat selvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Työpaikka tarjoaa yhteiset taukotilat työntekijöilleen. Niitä käyttää sitten kuka haluaa, jos ei halua olla sosiaalinen niin voi olla käymättä taukotilassa. Kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät että on eri asia jakaa taukotila työkavereiden kanssa kuin heidän eläintensä ja lastensa kanssa. Kunhan mouhotat.

Keskimäärin ihmisille ei ole ongelma se, että työpäivän aikana kohtaa työkavereiden eläimiä ja lapsia. Keskimäärin ihmisille ei ole myöskään ongelma, että taukotilassa on työkavereita. Pitääkö kaikessa aina ottaa erityisryhmät huomioon?

En usko tietäväni yhtään ihmistä joka haluaisi työpaikan kahvihuoneeseen aamulla työkavereidensa perheenjäseniä ja eläimiä. Meillä tuo kakarasi työpaikalle-päiväkin sai nopeasti lopun kun kys. päivänä 6 ihmistä jätti tulematta töihin. Ei sotketa sitä perhehelvettiä ja työelämää, kiitos. Työkavereiden kanssa vietän aikaa mielelläni.

Ehkä sun tuttavapiiri koostuu vain noista erityisihmisistä. Mä oon ollut kahdessa työpaikassa, jossa on ollut joskus lapsia odottamassa koulun alkua tai sitten tullut hetkeksi koulun jälkeen, eikä se kyllä horjuttanut mitenkään työpaikan arkea. Joskus näin lapsen tekemässä läksyjä, kun kävin hakemassa kahvia kahvihuoneesta. Jotenkin selvisin tilanteesta traumatisoitumatta. Ehkä olen sitten sellainen resilientti ihminen.

Ei kai niistä tilanteista kukaan sen enempää traumatisoidu. Päätimme vain että työpaikka pidetään jatkossakin työpaikkana eikä sitä muuteta hoplopiksi vaikka osa vanhemmista tietysti loukkaantuikin. Eläimet eivät koskaan ole olleet tervetulleita, luojan kiitos.

No, meillä työpaikkaa ei tarvinnut muuttaa hoplopiksi, vaan oli sellaisia aamuja tai iltapäiviä, että kahvihuoneessa istui jonkun työntekijän lapsi piirtämässä/tekemässä läksyjä. Eli työpaikkaa ei lähdetty muuttamaan miksikään, lapset vain tulivat ja menivät, eikä siitä aiheutunut mitään hämminkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Työpaikka tarjoaa yhteiset taukotilat työntekijöilleen. Niitä käyttää sitten kuka haluaa, jos ei halua olla sosiaalinen niin voi olla käymättä taukotilassa. Kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät että on eri asia jakaa taukotila työkavereiden kanssa kuin heidän eläintensä ja lastensa kanssa. Kunhan mouhotat.

Keskimäärin ihmisille ei ole ongelma se, että työpäivän aikana kohtaa työkavereiden eläimiä ja lapsia. Keskimäärin ihmisille ei ole myöskään ongelma, että taukotilassa on työkavereita. Pitääkö kaikessa aina ottaa erityisryhmät huomioon?

En usko tietäväni yhtään ihmistä joka haluaisi työpaikan kahvihuoneeseen aamulla työkavereidensa perheenjäseniä ja eläimiä. Meillä tuo kakarasi työpaikalle-päiväkin sai nopeasti lopun kun kys. päivänä 6 ihmistä jätti tulematta töihin. Ei sotketa sitä perhehelvettiä ja työelämää, kiitos. Työkavereiden kanssa vietän aikaa mielelläni.

Suurimmalla osalla ei ole mitään perhehelvettiä vaan ihan normaali elämä, johon kuuluu myös perhe. Jos vihaa lapsia ja nuoria noin paljon, kannattaa ehkä harkita ammattiapua.

Meillä töissä kukaan ei pidä taukoa niin aikaisin, että ketään häiritsisi satunnainen koululainen aamulla kahvihuoneessa. Ei meillä niitä siellä usein ole, mutta joskus. Usein ne lapset uskaltavat hädin tuskin tervehtiä, jonka jälkeen palaavat katselemaan puhelinta tai tekemään läksyjään. Hirveän kuormittavaa tuollainen kohtaaminen meille aikuisille!

En minä vihaa lapsia ja nuoria tippaakaan, mutta en silti halua työssäni osallistua siihen teidän perhe-elämäänne. Onneksi ei tarvitsekaan kun pelisäännöt ovat selvät.

Sä siis koet osallistuvasi jonkun perhe-elämään, jos tervehdit toisen lasta? Aika mielenkiintoinen näkökulma.

Ekalla ja tokalla luokalla lasta pelotti olla kotona yksin, niinpä tehtiin silleen että hän tuli mun työpaikalla (joka oli kätevästi koulumatkan varrella) mukaan ja lähti sieltä sitten kouluun. Kun ei enää pelottanut, niin sitten lähti itsekseen. Puhelimessa oli muistutus, että milloin piti alkaa pukea ja lähteä.

Minusta on muuten ihanaa, jos jonkun lapsi tai lemmikki on toimistolla. Meillä on toisaalta sellainen työpaikka, jossa yhteishenki on tärkeä ja me järkätään säännöllisesti yhteistä tekemistä (jotka työnantaja maksaa) vapaa-ajallekin. Joskus jopa sellaisia, joihin saa ottaa mukaan lemmikit, lapset ja puolisot. Lisäksi monen lapsi suorittaa meillä TETiä ja säännöllisesti täällä on joku pikkuihminen ilahduttamassa meitä.

Ymmärrän hyvin, meillä toisen lapsen koulu sen verran kaukana, että viemme hänet aamuisin (iltapäivisin tulee itsenäisesti kotiin) ja koulu alkaa aina 9.30 tai 10.15.. Itse joudun lähteä aina töistä viemään. Teen etänä töitä, mutta helpointa olisi jos koulu alkaisi 8. Ei voi mitään.. Ensi vuonna sitten kulkeekin aamut itsenäisesti.

Jos lapsi on alkuopetuksessa, olisiko teillä lähellä joku pph joka voisi ottaa kympin aamuina pariksi tunniksi? Tästä varmaan joutuu vähän maksamaan mutta jos rutiinit on lapselle tärkeitä niin voisi toimia. Samoin joku kiva lukiolainen joka menee itsekin myöhemmin kouluun voisi hoitaa pari tuntia maksua vastaan. Lapset oppivat omatoimisiksi eri tahtia joten ei kannata painostaa tai syyllistää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin sttä se kymppiin menevä tulee toimistolle aamulla jos se toinen lapsi menee kasiksi.

Syö siellä aamupalan, lukee läksyjä jne.

What?! Kouluikäistä lasta paapotaan kuin jotain pikkulasta? Leikkimälläkö ajattelit opettaa selviämään pari tuntia yksin?

Ei sitä paapota kuin pikkulasta.

Koulu on toimiston vieressä, koti taas ei ole.

Mitään järkeä jättää sitä sinne kotiin yksinään käyttämään koulumatkaab tunti enemmän julkisilla.

Toimitaanko näin ylä-asteelle asti? Miksei sitä itsenäistymistä voi harjoitella? Meillä itkee pitkin pihaa naapurin 6. luokkalainen, kun ei saa olla edes paria tuntia yksin, kun pitää mummilaan mennä. Ja meillä tässä naapurissa on jo ekalta luokalta asti oltu yksin joitain tunteja. Sitä treenattiin jo eskarissa.

Teen vuorotyötä ja joskus saatan haluta yhdellä arkivapaalla nukkua myöhempään. Lapset tekevät ammutoimet itsenäisesti ja lähtevät kouluun.

No meillä toimittiin niin lukioon asti. Helsingissä koulutilanne oli kaoottinen (on yhä) joten päädyttiin laittamaan kielikouluun työpaikan viereen.

Mielellään ne sinne keittiöön tuli hengailemaan, usein oli joku kaverikin siellä. Tai sitten tulivat vain kyydillä ja menivät koululle kirjastoon, kahvilaan tai ostoksille.

Kysyttiinkö työkavereilta onko ok raahata niitä pyllyhedelmiä duunipaikalle? Ei toimisto ole mikään melkein aikuisten lasten päiväkoti.

Ei ne siellä keittiössä ketään häirinneet. Sai sinne sitten myös meidän työntekijät tarvittaessa ottaa jälkikasvujaan ja esim koiransakin.

Meidän toimisto oli silloin vanha pankkikonttori ja se keittiö oli täysin erillään oman ulko-oven ja vessan kanssa.

Oliko niille työntekijöille oma keittiönsä jotka eivät halunneet osallistua näihin perhe-/lemmikkitapahtumiin?

Kysy nyt saman tien, oliko niille työntekijöille omat keittiöt, jotka ei halunneet sosialisoida tauolla muiden työntekijöiden kanssa.

Työkaverihan ei ole eri asia kuin työkavereiden perheet ja lemmikit.

Eiku..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät halua tauolla sosialisoida toisten ihmisten kanssa. Eikö heitä pitä mielestäsi ottaa huomioon ollenkaan?

Työpaikka tarjoaa yhteiset taukotilat työntekijöilleen. Niitä käyttää sitten kuka haluaa, jos ei halua olla sosiaalinen niin voi olla käymättä taukotilassa. Kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät että on eri asia jakaa taukotila työkavereiden kanssa kuin heidän eläintensä ja lastensa kanssa. Kunhan mouhotat.

Keskimäärin ihmisille ei ole ongelma se, että työpäivän aikana kohtaa työkavereiden eläimiä ja lapsia. Keskimäärin ihmisille ei ole myöskään ongelma, että taukotilassa on työkavereita. Pitääkö kaikessa aina ottaa erityisryhmät huomioon?

En usko tietäväni yhtään ihmistä joka haluaisi työpaikan kahvihuoneeseen aamulla työkavereidensa perheenjäseniä ja eläimiä. Meillä tuo kakarasi työpaikalle-päiväkin sai nopeasti lopun kun kys. päivänä 6 ihmistä jätti tulematta töihin. Ei sotketa sitä perhehelvettiä ja työelämää, kiitos. Työkavereiden kanssa vietän aikaa mielelläni.

Suurimmalla osalla ei ole mitään perhehelvettiä vaan ihan normaali elämä, johon kuuluu myös perhe. Jos vihaa lapsia ja nuoria noin paljon, kannattaa ehkä harkita ammattiapua.

Meillä töissä kukaan ei pidä taukoa niin aikaisin, että ketään häiritsisi satunnainen koululainen aamulla kahvihuoneessa. Ei meillä niitä siellä usein ole, mutta joskus. Usein ne lapset uskaltavat hädin tuskin tervehtiä, jonka jälkeen palaavat katselemaan puhelinta tai tekemään läksyjään. Hirveän kuormittavaa tuollainen kohtaaminen meille aikuisille!

En minä vihaa lapsia ja nuoria tippaakaan, mutta en silti halua työssäni osallistua siihen teidän perhe-elämäänne. Onneksi ei tarvitsekaan kun pelisäännöt ovat selvät.

Sä siis koet osallistuvasi jonkun perhe-elämään, jos tervehdit toisen lasta? Aika mielenkiintoinen näkökulma.

Ei vaan osallistun siihen perhe-elämään jos työpaikkani tiloissa pyörii lapsia. Niissä missä minun pitäisi saada pyöriä rauhassa työkavereiden kanssa sillä ajalla kun saan työstäni palkkaa.

Ei se kympin aamu välttämättä johdu edes mistään jakotunneista, että luokka olisi jaettu kahtia. Esim. ekaluokan oppilailla taitaa olla 19-20 oppituntia koulua, jos en ihan pieleen muista. Opettajalla taas on vähintään 24 viikkotuntia opetusta, mutta voi olosuhteiden pakosta olla vaikka 27-30 oppituntiakin viikossa. Hänellä voi siis aamuisin olla jo kahdeksasta lähtien muiden luokkien tunteja. 

Kaskun ei klo 12 tai 13 "aamut" stressaa pullamössövanhempia ja niiden lapsia:D