Miten tämä yhteiset rahat oikein menee?

Meillä on yhteiset rahat. Mies maksaa asumisen, kun tienaa enemmän ja minä ostelen yleensä lapsille mitä nyt milloinkaan tarvitsee. Kaupassa maksellaan vähän miten sattuu. Minä usein makselen esim sähkölaskut yms, kun postin yleensä haenkin. Eipä ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta.

Ne yhteiset rahat menevät ihan sillä tavalla miten te sovitte. Jokainen pariskunta ihan keskenään miettii nämä asiat ja mielellään huolellisesti ennen kuin niitä lapsia tehdään. Siitä lapsestakin kun on niitä kuluja todella paljon vähintään seuraavat 18 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään tapauksessa yhteisiä rahoja. Kumpikin laittaa kuukausittain yhteiseen pottiin sovitun summan ja se käytetään yhdessä, muuten kummallakin omat rahat. Äitiyslomien ja vanhempainvapaan aikana töissä käyvä osapuoli kantaa tietysti suuremman vastuun kuluista.

Joo, just näin: Päätätte kuinka paljon sinne yhteiseen talouskassaan kuussa tarvitaan (1000 €, 1500 €?) ja sitten laitatte sen summan taloustilille tulojenne suhteessa. Äitiysloman aikana suurin osa tulee siis sinulta.

Sinä maksat vaimolle eläkettä siltä ajalta kun on kotona. Me aiomme tehdä niin. Meillä toki vähän eri asia, kun työnantaja maksaa minulle täyden palkan 6 kk ajalta, kun olen vanhempainvapaalla. Meillä ainakin täysin yhteistalous, koska emme ole leikkimässä mitään perhettä, vaan se tehdään sitten tosissaan, jos kerran lapsiakin tähän maailmaan aiotaan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteiset rahat. Mies maksaa asumisen, kun tienaa enemmän ja minä ostelen yleensä lapsille mitä nyt milloinkaan tarvitsee. Kaupassa maksellaan vähän miten sattuu. Minä usein makselen esim sähkölaskut yms, kun postin yleensä haenkin. Eipä ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta.

Suunnilleen näin sen pitäisikin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan naiset haluavat päästä miehen varallisuuteen käsiksi että pääsisi tuhlaamaan sitä. Hyvin harvoin tapaa pariskuntia jossa on oikeasti yhteiset rahat hyvin paljon yleisempää on se että on naisen omat rahat ja yhteiset rahat mutta miehellä ei saa olla omia rahoja

Niinpä niin. Omassa lähipiirissä molemmat käyvät töissä ja molemmat maksavat yhteisiä kuluja. Ei ne lasten kulut ole mitenkään automaattisesti äidin maksettavia vaan molemmat osallistuvat niihin oman kykynsä mukaan. Ei myöskään voi olla niin, että pienempi tuloinen joutuu käyttämään kaikki tulonsa juokseviin kuluihin ja toinen pystyy säästämään puolet palkastaan. Jos toiveena on maksaa kaikki tasan puoliksi, kannattaa valita puoliso sen mukaan, että hänellä on sama tulotaso. Ihan voivat miehet itsekin ottaa tästä asiasta vastuuta, jos asian kokee tärkeäksi.

Enpä silloin reilu parikymppisenä tiennyt että kun nainen päättää reilu kolme kymppisenä lapsen teon jälkeen että työnteko on liian raskasta eikä halua enää töitä tehdä joka johti siihen että perheen elättämis vastuu kaatui pelkästään minulle ja tuo vielä haaveilee lisää lapsia mutta karut on totuus että minä en yksin pysty tuloillani koko perhettä elättää nyttenkään ja lisää pitäisi lapsia tehdä

Vierailija kirjoitti:

Mieti ensin sitä, minkälainen yksikkö te olette, kun lapsenkin aiotte pykätä maailmaan. Oletteko perhe vai kahden aikuisen ja sen päälle lapsen/lasten erillistalous? Onko sinusta ok, että perheen sisällä on erilainen elintaso? Haluatko sinä niitä lapsia? Jos haluat, niin mitenkä ajattelit ne hankkia ilman puolison kontribuutiota omasta ruumistaan ja raskausajan hankaluuksista ja lopulta siitä, että hän uhraa usein myös uransa siihen perheen perustamiseen? Mikä sinun mielestäsi on kohtuullista?

Perhe merkitsee kuitenkin vähän enemmän kuin sinkkuilu tai deittaillu. Perheestä ja sen toimeentulosta, talosta, lapsista tulisi olla yhteisvastuu. Kaikilla ei kuitenkaan ole sama palkkataso, mutta olisiko sinusta ok, että esim. vaimo ja lapsi kulkevat rääsyissä, kun heillä ei olekaan rahaa vaatteisiin tai vaikkapa samaan ruokaan kuin sinä syöt?

Jos sinulle on epäselvää vielä perheen hyvinvoinnista vastuunottaminen taloudellisesti, niin mitenkä paljon ajattelit kontributoida aikaasi? Oletko ajatellut, että viikonloppuriennot sitten loppuvat, kun lapsesta pitää huolehtia, vai ajattelitko, että kun sinulla on rahaa ja vapaata enemmän, niin asiat ikäänkuin mukavasti rullaa siten, että puoliso on kotona lapsen kanssa, kun eihän sillä ole rahaakaan huvitella?

Minä en käsitä yhtään näitä rahakiistoja parisuhteessa. Aiempaa omaisuutta ei tarvitse jakaa, mutta ns. elintasovarallisuus siinä hetkessä tulisi olla kyllä yhteinen asia, johon kumpikin osallistuu maksukykyjensä mukaan, mutta niin, että lopputulema on yhteinen. Ei myöskään ole oikein, että toinen pystyy kerryttämään varallisuuttaan parisuhteessa, jos toinen kulkee räsyissä ja joutuu tinkimään hyvinvoinnista. Millaisia esimerkkejä te olette kotoanne saaneet? 

Minäkään en käsitä rahakiistoja. Edellinen kirjoittaja antoi selkeät ohjeet miten hänen mielestään raha-asiat järjestetään. Miksi ihmeessä kaikki eivät haluaisi tehdä kuten hän ohjeistaa? Eihän kukaan voi nähdä asioita eri tavalla, jos vain on oikein kasvatettu.

Meillä päätettiin jo silloin, kun nuorina yhteen muutettiin ja vähän myöhemmin naimisiin mentiin, että kun kerran yhdessä ollaan, niin tulot, menot, velat ja lapset on yhteisiä.

Ja niin se on ollut ja ilman ongelmia. Ei tarvitse miettiä ja laskea jatkuvasti, kumpi osti mitäkin ja pitäisikö toisen siirtää toisen tilille rahaa, vaan kaikki tuleva ja kaikki menevä on yhteistä. Avioliittoa takana nyt reilut 33 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteiset rahat. Mies maksaa asumisen, kun tienaa enemmän ja minä ostelen yleensä lapsille mitä nyt milloinkaan tarvitsee. Kaupassa maksellaan vähän miten sattuu. Minä usein makselen esim sähkölaskut yms, kun postin yleensä haenkin. Eipä ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta.

Suunnilleen näin sen pitäisikin mennä.

Mies maksaa ja nainen makselee ja sanavalinnallaan samalla alensi itsensä perheessä miehen alapuolelle, noinko sen sun mielestä pitäisikin mennä?

Meillä on kummallakin omat tilit. Käydään kaupassa suunnilleen puoliksi ja jaetaan kuluja vähän tulojen mukaan, koska minä olen äitiyslomalla. Kumpikaan ei ole mikään nipo rahan suhteen, eli emme kyttää toistemme hankintoja jne. Kumpikaan ei myöskään yritä hyötyä toisesta. Taloudellista apua saa toiselta tarvittaessa, eikä sitä tarvitse maksaa takaisin. Meillä esim. minä maksoin asuntomme käsirahan ja annoin rahaa uuden auton ostoon, joka ostettiin miehen nimiin. Mies on maksellut kuluja mukisematta, kun olen ollut hoitovapaalla. Meillä toimitaan siis tämän yhteisen yrityksemme, perheemme, hyväksi. Olemme kuitenkin molemmat myös aika säästelijäitä. Emme matkustele, asumme ahtaasti, vaikka varaa ja tarvetta isommalle kodille olisi. Mutta kaikki perustuu 100% luottamukseen ja siihen, että kumpikin yrittää parhaansa ja toimii aina ensin perheen edun mukaisesti. Naimisissa olemme ja lapsia meillä on kolme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sillä ole paljon merkitystä mitä me ajattelemme. Jokaisen parin täytyy keskenään sopia.

Itse en halua yhteisiä rahoja koska en halua neuvotella siitä mitä ostan. Yhteiset hankinnat neuvotellaan ja maksetaan puoliksi. Elämisen kulut puoliksi. Muuten omat rahat.

Lasten hoitamisesta työssäkäyvän pitää kyllä maksaa. Siinä kotiin jäävä ei pelkästään menetä palkkoja vaan myös useita vuosia urakehitystä ja sen mukana palkankorotukset. Ihan ensimmäiseksi kysy, haluaako nainen edes jäädä lasten kanssa kotiin. Ja jää itsekin vuorostasi.

Nainen nimenomaan haluaa olla pari vuotta lapsen kanssa kotona. Minulle käy se kyllä.

AP

Sitten luonnollisesti myös maksat kulut valittamatta. Ja muista että et tee palvelusta vaan velvollisuutesi.

Vierailija kirjoitti:

Eniten kiinnostaisi teidän ajatukset tuosta aika isosta varallisuuserosta, jossa toisella sitä varallisuutta on siis nolla euroa. Ja onko sekin sitten yhteistä rahaa se säästössä oleva.

AP

Säästöt eivät ole yhteistä varallisuutta. Mutta, jos esimerkiksi voisitte muuttaa omistusasuntoon säästöjesi avulla, pitäisin kummallisena, että et niin tekisi. Toki omistaisit sitten säästöistä maksetun osan verran enemmän asunnosta.

Säästöjä ei tarvitse siirtää yhteiseksi omaisuudeksi, niitä ei tarvitse käyttää puolison mielihalujen mukaan, mutta niin pihi ei pidä olla, että on valmis hilloamaan säästöjä omaan epämukavuuteen asti, ettei puoliso vaan pääse nauttimaan säästöjen tuomista eduista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan naiset haluavat päästä miehen varallisuuteen käsiksi että pääsisi tuhlaamaan sitä. Hyvin harvoin tapaa pariskuntia jossa on oikeasti yhteiset rahat hyvin paljon yleisempää on se että on naisen omat rahat ja yhteiset rahat mutta miehellä ei saa olla omia rahoja

Niinpä niin. Omassa lähipiirissä molemmat käyvät töissä ja molemmat maksavat yhteisiä kuluja. Ei ne lasten kulut ole mitenkään automaattisesti äidin maksettavia vaan molemmat osallistuvat niihin oman kykynsä mukaan. Ei myöskään voi olla niin, että pienempi tuloinen joutuu käyttämään kaikki tulonsa juokseviin kuluihin ja toinen pystyy säästämään puolet palkastaan. Jos toiveena on maksaa kaikki tasan puoliksi, kannattaa valita puoliso sen mukaan, että hänellä on sama tulotaso. Ihan voivat miehet itsekin ottaa tästä asiasta vastuuta, jos asian kokee tärkeäksi.

Enpä silloin reilu parikymppisenä tiennyt että kun nainen päättää reilu kolme kymppisenä lapsen teon jälkeen että työnteko on liian raskasta eikä halua enää töitä tehdä joka johti siihen että perheen elättämis vastuu kaatui pelkästään minulle ja tuo vielä haaveilee lisää lapsia mutta karut on totuus että minä en yksin pysty tuloillani koko perhettä elättää nyttenkään ja lisää pitäisi lapsia tehdä

Tässä kohtaa naisia käsketään yleensä miettimään omia valintojaan. Että olisi pitänyt nähdä ennalta.

Kysy mitä se nainen ajattelee. Ehkä hän ei vain halua laskea excelillä yhteisiä kuluja. Voitte ajatella, että tästä eteenpäin rahat ovat yhteisiä, mutta aiemmin kertyneet omia. Jos menette naimisiin, voitte tehdä avioehdon, jossa aiempi varallisuus rajataan pois.

Systeemi jossa sinä edelleen kerryttäisit varallisuutta mutta naisen rahat olisivat yhteisiä, ei ole reilu. Siinä tapauksessa on parempi sopia selkeä prosenttijako.

Arvoista ja valinnoista joutuu keskustelemaan kaikissa vaihtoehdoissa.

Toivottavasti nainen tajuaa erota mahdollisimman pian ja vähintään tajuaa olla tekemättä lapsia kanssasi. Jos tällaista asiaa ei voi hänen kanssaan keskustella, vaan pitää tänne tulla kitisemään siihen sävyyn, että nainen on joku loinen.

Voitte sopia avioehdossa, että ennen avioliittoa hankittu omaisuus on kummankin omaa, ja avioliiton aikana hankittu yhteistä. Jos kyse on jostain pikkusummista, tyyliin muutama kymppitonni, en kyllä tekisi mitään avioehtoja, vaan lähtisin siitä, että kaikki on yhteistä.