Lue keskustelun säännöt.
Miten tämä yhteiset rahat oikein menee?
05.09.2022 |
Olemme asuneet pari vuotta yhdessä ja nyt on suunnitteilla molempien toivoma perhe. Nainen haluaisi yhteiset rahat. Mies ymmärtää miksi, mutta ei välttämättä haluaisi. Palkat on suunnilleen samat, mutta nainen olisi pidempään pois työelämästä, jos lapsia onnistuttaisiin saamaan. Naisella ei ole ennestään varallisuutta ollenkaan. Miehellä on jonkun verran, osa siitä sijoitettuna, osa puskurina. Mitkä rahat siis pitäisi olla yhteisiä? Vain palkkatulot vai koko varallisuus? Vai pitäisikö? Jos, niin miksi? Minä olen siis se miesosapuoli.
Kommentit (56)
Yhteiset rahat on ongelma, jos toinen osaa säästää ja toinen haluaa laittaa joka kk kaikki menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on vielä mahdollisuus pelastautua.
ÄLÄ MENE NAIMISIIN. Kirjoita tämä isolla lompakkoon ja muista se aina kun avaat lompakon.
TEE LAPSIA VAIN JOS SAAT ITSE PÄÄTTÄÄ MITÄ LAPSILLE OSTETAAN. Taas, älä anna naisen määrittää mitä sinä omilla rahoilla maksat.
Saatat ihmetellä näitä neuvoja nyt, mutta et enää viiden vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa yhteisiä rahoja. Kumpikin laittaa kuukausittain yhteiseen pottiin sovitun summan ja se käytetään yhdessä, muuten kummallakin omat rahat. Äitiyslomien ja vanhempainvapaan aikana töissä käyvä osapuoli kantaa tietysti suuremman vastuun kuluista.
Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta ajattelen kyllä, että jos toinen haluaa yksin pitää vanhempainvapaat ja jäädä kotiin hoitamaan lasta, niin ei toinen ole velvollinen sitä kustantamaan ellei itsekin niin halua.
En usko hetkeäkään, että ap kysyy tätä tosissaan, kyllä tämä on jälleen yksi provo, jossa kliseisesti miehellä on enemmän varallisuutta ja nainen haluaa jäädä kotiin lapsen kanssa. Olisi edes joskus sukupuolet näissä toisin päin!
Vierailija kirjoitti:
Nainen jää töihin, mies kahdeksi vuodeksi kotiin ja kumpikin pitää omat tulonsa. Siinä sulle reilua.
Tämäkö nykyinen toimintako on sitten reilua, nainen yksin haluaa lapsen jonka jälkeen painostaa sekä kiristää miehen suostumaan samaan. Nainen yksin päättää jäädä muutamaksi vuodeksi lapsen kanssa kotiin ja nainen yksin päättää että miehen on otettava taloudellinen vastuu perheen varallisuudesta kun nainen on päättänyt että ei halua töihin mennä kun on paljon mukavampaa olla lapsen kanssa kotona.
Mieti ensin sitä, minkälainen yksikkö te olette, kun lapsenkin aiotte pykätä maailmaan. Oletteko perhe vai kahden aikuisen ja sen päälle lapsen/lasten erillistalous? Onko sinusta ok, että perheen sisällä on erilainen elintaso? Haluatko sinä niitä lapsia? Jos haluat, niin mitenkä ajattelit ne hankkia ilman puolison kontribuutiota omasta ruumistaan ja raskausajan hankaluuksista ja lopulta siitä, että hän uhraa usein myös uransa siihen perheen perustamiseen? Mikä sinun mielestäsi on kohtuullista?
Perhe merkitsee kuitenkin vähän enemmän kuin sinkkuilu tai deittaillu. Perheestä ja sen toimeentulosta, talosta, lapsista tulisi olla yhteisvastuu. Kaikilla ei kuitenkaan ole sama palkkataso, mutta olisiko sinusta ok, että esim. vaimo ja lapsi kulkevat rääsyissä, kun heillä ei olekaan rahaa vaatteisiin tai vaikkapa samaan ruokaan kuin sinä syöt?
Jos sinulle on epäselvää vielä perheen hyvinvoinnista vastuunottaminen taloudellisesti, niin mitenkä paljon ajattelit kontributoida aikaasi? Oletko ajatellut, että viikonloppuriennot sitten loppuvat, kun lapsesta pitää huolehtia, vai ajattelitko, että kun sinulla on rahaa ja vapaata enemmän, niin asiat ikäänkuin mukavasti rullaa siten, että puoliso on kotona lapsen kanssa, kun eihän sillä ole rahaakaan huvitella?
Minä en käsitä yhtään näitä rahakiistoja parisuhteessa. Aiempaa omaisuutta ei tarvitse jakaa, mutta ns. elintasovarallisuus siinä hetkessä tulisi olla kyllä yhteinen asia, johon kumpikin osallistuu maksukykyjensä mukaan, mutta niin, että lopputulema on yhteinen. Ei myöskään ole oikein, että toinen pystyy kerryttämään varallisuuttaan parisuhteessa, jos toinen kulkee räsyissä ja joutuu tinkimään hyvinvoinnista. Millaisia esimerkkejä te olette kotoanne saaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän sillä ole paljon merkitystä mitä me ajattelemme. Jokaisen parin täytyy keskenään sopia.
Itse en halua yhteisiä rahoja koska en halua neuvotella siitä mitä ostan. Yhteiset hankinnat neuvotellaan ja maksetaan puoliksi. Elämisen kulut puoliksi. Muuten omat rahat.
Lasten hoitamisesta työssäkäyvän pitää kyllä maksaa. Siinä kotiin jäävä ei pelkästään menetä palkkoja vaan myös useita vuosia urakehitystä ja sen mukana palkankorotukset. Ihan ensimmäiseksi kysy, haluaako nainen edes jäädä lasten kanssa kotiin. Ja jää itsekin vuorostasi.
En suosittele tekemään lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sillä ole paljon merkitystä mitä me ajattelemme. Jokaisen parin täytyy keskenään sopia.
Itse en halua yhteisiä rahoja koska en halua neuvotella siitä mitä ostan. Yhteiset hankinnat neuvotellaan ja maksetaan puoliksi. Elämisen kulut puoliksi. Muuten omat rahat.
Lasten hoitamisesta työssäkäyvän pitää kyllä maksaa. Siinä kotiin jäävä ei pelkästään menetä palkkoja vaan myös useita vuosia urakehitystä ja sen mukana palkankorotukset. Ihan ensimmäiseksi kysy, haluaako nainen edes jäädä lasten kanssa kotiin. Ja jää itsekin vuorostasi.
Nainen nimenomaan haluaa olla pari vuotta lapsen kanssa kotona. Minulle käy se kyllä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainahan naiset haluavat päästä miehen varallisuuteen käsiksi että pääsisi tuhlaamaan sitä. Hyvin harvoin tapaa pariskuntia jossa on oikeasti yhteiset rahat hyvin paljon yleisempää on se että on naisen omat rahat ja yhteiset rahat mutta miehellä ei saa olla omia rahoja
Niinpä niin. Omassa lähipiirissä molemmat käyvät töissä ja molemmat maksavat yhteisiä kuluja. Ei ne lasten kulut ole mitenkään automaattisesti äidin maksettavia vaan molemmat osallistuvat niihin oman kykynsä mukaan. Ei myöskään voi olla niin, että pienempi tuloinen joutuu käyttämään kaikki tulonsa juokseviin kuluihin ja toinen pystyy säästämään puolet palkastaan. Jos toiveena on maksaa kaikki tasan puoliksi, kannattaa valita puoliso sen mukaan, että hänellä on sama tulotaso. Ihan voivat miehet itsekin ottaa tästä asiasta vastuuta, jos asian kokee tärkeäksi.
Yksinkertaisesti lapsi hoitoon puolen vuoden jälkeen syntymästä, niin molemmat saavat tienata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen jää töihin, mies kahdeksi vuodeksi kotiin ja kumpikin pitää omat tulonsa. Siinä sulle reilua.
Tämäkö nykyinen toimintako on sitten reilua, nainen yksin haluaa lapsen jonka jälkeen painostaa sekä kiristää miehen suostumaan samaan. Nainen yksin päättää jäädä muutamaksi vuodeksi lapsen kanssa kotiin ja nainen yksin päättää että miehen on otettava taloudellinen vastuu perheen varallisuudesta kun nainen on päättänyt että ei halua töihin mennä kun on paljon mukavampaa olla lapsen kanssa kotona.
Jos vaivautuisit lukemaan aloituksen, niin siinä mainittiin ihan selvästi, että perheen perustaminen on molempien toive. Lähinnä mietittiin etukäteen kulujen jakamista, mikä ideana kuulostaa fiksulta. Eiköhän suurimmassa osassa perheissä ne lapset ole ihan molempien toive, ei mies ole mikään tahdoton nyssykkä jolle vain ilmoitetaan perheen nuppiluku.
Mies voi hyvin jäädä osaksi aikaa lasten kanssa kotiin. Kaikki jotka on olleet, sanoo että se on elämän parasta aikaa. Saa vähän perspektiiviä kotihommiin, taukoa työelämästä ja vaimo pääsee välillä töihin huilaamaan, niin parisuhdekin voi paremmin.
Me ei jaettu mitään rahoja, jaettiin ainoastaan kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sillä ole paljon merkitystä mitä me ajattelemme. Jokaisen parin täytyy keskenään sopia.
Itse en halua yhteisiä rahoja koska en halua neuvotella siitä mitä ostan. Yhteiset hankinnat neuvotellaan ja maksetaan puoliksi. Elämisen kulut puoliksi. Muuten omat rahat.
Lasten hoitamisesta työssäkäyvän pitää kyllä maksaa. Siinä kotiin jäävä ei pelkästään menetä palkkoja vaan myös useita vuosia urakehitystä ja sen mukana palkankorotukset. Ihan ensimmäiseksi kysy, haluaako nainen edes jäädä lasten kanssa kotiin. Ja jää itsekin vuorostasi.
Nainen nimenomaan haluaa olla pari vuotta lapsen kanssa kotona. Minulle käy se kyllä.
AP
Miksi et itse halua olla lapsen kanssa kotona?
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti lapsi hoitoon puolen vuoden jälkeen syntymästä, niin molemmat saavat tienata.
Mihin laitat puoli vuotiaan lapsen hoitoon? Mikään päivähoito ei ota niin pientä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on vielä mahdollisuus pelastautua.
ÄLÄ MENE NAIMISIIN. Kirjoita tämä isolla lompakkoon ja muista se aina kun avaat lompakon.
TEE LAPSIA VAIN JOS SAAT ITSE PÄÄTTÄÄ MITÄ LAPSILLE OSTETAAN. Taas, älä anna naisen määrittää mitä sinä omilla rahoilla maksat.
Saatat ihmetellä näitä neuvoja nyt, mutta et enää viiden vuoden päästä.
Tai mitä jos alkaisi vakavaan suhteeseen vain sellaisen ihmisen kanssa, jolla on samanlaiset arvot rahan suhteen?
Sen aikaa kun KUMPI VAAN on lasten kanssa kotona, toinen kompensoi tukemalla palkastaan. Sinä tuet naista, nainen tukee sinua.
Sitten kun lapsi päikkärissä ja molemmat töissä niin kaikki menot 50/50, varsinkin kun teillä on molemmilla samat tulot.
Jos olet hövelillä päällä niin voit toki panostaa säästöjäsi esim. yhteiseen asuntoon yli 50%, jos koet että pääoman jumittaminen tuottamattomassa omaisuudessa ei ole sinulle ongelma. Minimivaatimuksena kuitenkin kodin omistusosuudet oikeidet panostusten mukaan.
En kuitenkaan suosittele ottamaan mitään yhteisen auton tms. kaltaista rahareikää omalle kontollesi. Parempi näissäkin 50/50 jos tulee yhteiseen käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen jää töihin, mies kahdeksi vuodeksi kotiin ja kumpikin pitää omat tulonsa. Siinä sulle reilua.
Tämäkö nykyinen toimintako on sitten reilua, nainen yksin haluaa lapsen jonka jälkeen painostaa sekä kiristää miehen suostumaan samaan. Nainen yksin päättää jäädä muutamaksi vuodeksi lapsen kanssa kotiin ja nainen yksin päättää että miehen on otettava taloudellinen vastuu perheen varallisuudesta kun nainen on päättänyt että ei halua töihin mennä kun on paljon mukavampaa olla lapsen kanssa kotona.
Jos vaivautuisit lukemaan aloituksen, niin siinä mainittiin ihan selvästi, että perheen perustaminen on molempien toive. Lähinnä mietittiin etukäteen kulujen jakamista, mikä ideana kuulostaa fiksulta. Eiköhän suurimmassa osassa perheissä ne lapset ole ihan molempien toive, ei mies ole mikään tahdoton nyssykkä jolle vain ilmoitetaan perheen nuppiluku.
AV-miehet ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti lapsi hoitoon puolen vuoden jälkeen syntymästä, niin molemmat saavat tienata.
Mihin laitat puoli vuotiaan lapsen hoitoon? Mikään päivähoito ei ota niin pientä lasta.
Se on sinun murhe. Älä tee lapsia, jos ura on sinulle tärkeä ja lapset estävät sen.
Meillä on aivan kaikki yhteistä ja toiminut 40 vuotta hyvin. Muuhun en olisi suostunutkaan. Raha ei voi mennä ihmisen edelle. Jos josta kusta tuntuu, että liitto ei kuitenkaan kestä, niin siinä tapauksessa omat säästöt piiloon.
Jos nainen jää äitiyslomalle, niin hänelle ehdottomasti suurempi säästö osuus vapaaehtoiseen eläkkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten kiinnostaisi teidän ajatukset tuosta aika isosta varallisuuserosta, jossa toisella sitä varallisuutta on siis nolla euroa. Ja onko sekin sitten yhteistä rahaa se säästössä oleva.
APMeillä tehtiin niin, että se jolla oli säästöjä, antoi yhteiseen omistusasuntoon käsirahan ja tämä otettiin huomioon omistusprosenteissa. Mielestäni reilu homma. Eli tavallaan ne rahat on laitettu yhteiseen hyvään, mutta jos asunto myytäisiin, niin se käsirahan laittanut saisi isomman prosenttiosuuden myyntisummasta itselleen.
Tietysti, jos menette naimisiin ilman avioehtoa, niin kaikki on sen jälkeen ns. yhteistä.
Pieni korjaus, ei se avioliitto mitenkään maagisesti muuta omaisuutta yhteiseksi vaan ihan samalla tavalla ne omistusoikeudet ovat edelleen voimassa. Omaisuutta aletaan tarkestella vasta avioliiton päätyttyä ja siihenkin voi vaikuttaa avioehdolla ja testamentilla.
Eihän sillä ole paljon merkitystä mitä me ajattelemme. Jokaisen parin täytyy keskenään sopia.
Itse en halua yhteisiä rahoja koska en halua neuvotella siitä mitä ostan. Yhteiset hankinnat neuvotellaan ja maksetaan puoliksi. Elämisen kulut puoliksi. Muuten omat rahat.
Lasten hoitamisesta työssäkäyvän pitää kyllä maksaa. Siinä kotiin jäävä ei pelkästään menetä palkkoja vaan myös useita vuosia urakehitystä ja sen mukana palkankorotukset. Ihan ensimmäiseksi kysy, haluaako nainen edes jäädä lasten kanssa kotiin. Ja jää itsekin vuorostasi.