Onko normaalia, että lapsi tyhjentää sairaalassa olevan äitinsä kotia ja vie sieltä tavaroita?
Vaikka on odotettavissa, että äiti ei enää kykene palaamaan kotiinsa asumaan niin pitäisikö kuitenkin odottaa sen aikaa, kun hänellä vielä on elinpäiviä?
Minusta jotenkin härskiä tutkia kaikki äidin tavarat ja viedä niitä kirpparille, josko niistä jotain saisi. Leuhottaa blogissaan, kunka hän on uurastanut ja kuinka paljon tavaraa on viety roskiin. Arabiat tietty vei itselleen.
Vaikka saisikin äidiltä "luvan" niin ehkä muistisairas ei kykene ymmärtämään asiaa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin olisi pitänyt tehdä kuolinsiivous ajoissa.
Sen ehtii äidin kuolemankin jälkeen, miksi kiirehtiä?
Siinä on aika hemmetisti muutenkin tekemistä äidin kuoltua. Sitten kun ne kaikki sen sukupolven tyypit vielä kuolee peräkkäin yhteen syssyyn ei paljon naurata se paperityö ua kämppien tyhjentämiset.
Meilläkin on nyt autotalli täybnä sikin sokin survottua tavaraa kun niitä ei ehtinyt seuloa.
Asiahan ei taida kuulua sulle taaskaan millään tavalla, mutta kerrottakoon nyt sulle että useinkin asunto joudutaan myymään hoivakotimaksujen kattamiseksi ja sitä varten se täytyy tyhjentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhuksella ei ole varaa pitää asuntoa tyhjänä, korjaan: irtaimistovarastona, niin jotainhan siinä pitää tehdä.
Kallis ja turha varasto on vuokra-asunto ja irtaimisto tuskin roskaa arvokkaampaa.
Se "roska" on kuitenkin toisen ihmisen omaisuutta. Ja sillä omistajalla on oikeus päättää onko se roskaa vai ei, ei omistajan omaisilla eikä sinulla. Sinäkään et halua, että joku tulisi hävittämään sinun tavaroitasi. Tavarallahan voi olla suuri tunnearvo vaikkei se rahallisesti arvokasta olisikaan, ja kuten sanottua, se ei kuulu kenellekään muulle millaista omaisuuttaan kukakin pitää arvokkaana.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein. Jos asuntoa ei ole enää varaa pitää tai se joudutaan laittamaan vuokralle, niin tavarathan pitää silloin varastoida muualla, mutta ei niitä tavaroita myymään mennä tai roskiin heitetä kun niiden omistaja on vielä elossa.
Ei niitä tavaroita mihinkään varastoida.
Riippuu tilanteesta, mutta en ehkä ilmoittaisi siitä somessa. Jos on jo joutunut aikaisemmin tyhjentämään jonkun jälkeen jääneen asunnon tai jos on itse joutunut muuttamaan paljon, tietää, että kannattaa aloittaa ajoissa.
Siinä mielessä normaalia, että kyllä tuota yllättävän moni tekee. Härskeimmät muuttaa itse vanhuksen kotiin. Siinä ollaan sit ihmeissään, kun vanhusta oltaisiin kotiuttamassa, mutta hänellä ei ole enää kotia mihin palata. On varmaan kiva fiilis, kun on tehnyt omasta äidistään kodittoman. Hoivakotiin ei nykyään niin vaan mennä ja omaisilla on ihan epärealistisia kuvitelmia. Tiedoksi, että kotiin laitetaan pyörätuolikuntoisia, vuoteeseen hoidettavia, saattohoitopäätöksen saaneita, täysin muistamattomia, jne. Ja tilanne pahenee vaan. Kotihoito pystyy nykyään hoitamaan 24/7 kotiin. Tai pitäisi pystyä. Että kannattaa nyt vaan odottaa ennen kuin menee toisen tavaroita hävittämään jos aidosti hänen parastaan ajattelee.
Ap, miksi kyselet täällä muitten mielipiteitä? Tuomiosihan olet jo antanut.
Tällaiset tilanteet oat vaikeita ja moneta asiasta kiinni, ettei noilla tiedoilla kannattaisi arvostella kenenkään toimia.
Asunnon tyhjennys, myynti, vuokra-asunnosta luopuminen ja irtaimen realisointi voivat olla taloudellisista syistä ihan pakollisiakin toiminpiteitä, jos se asukas on terminaalipotilas eikä kotiudu.
jos/kun tietää ettei paluuta ole ja asuu vuokralla, niin tietenkin mahd. nopeaan kämppä tyhjäksi.
Sisarukseni teki noin. Me muut jotka asuimme kauempana emme tienneet asiasta mitään. Perukirjoituksessa selvisi että kaikki oli hävitetty. Ei jäänyt yhtään muistoesinettä. Toki olisi voitu haastaa hänet oikeuteen mutta äidin kuolema oli niin raskas asia että emme jaksaneet. Olisi pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Arabit itselle kuten kuuluu
Ählämsähläm!
Vierailija kirjoitti:
Aivan hemmetinmoinen homma on tyhjentää se asunto yhdessä rysäyksessä.
Kaikkien etu on että sen tekee vähitellen.
Me on nyt tyhjennetty anoppila, sen jälkeen se asunto jossa appi asui anopin kuoltua ja minun äitini asunto.
Kaikki joutunut tekemään viikonlopussa.
Silloin lähtee takuuvarmalla herkemmin kaatopaikalle sellaista joka ei sinbe kuuluisi kun voimat vaan uupuu siihen lajitteluun.
Mitä sinulle kuuluu anoppilaan ja apen asunnon tyhjäys?
Tai sit ne on kerjännyt et "tulkaa edes joku muukin joskus auttamaan!" Mut ketään ei kiinnosta hevonpeen vertaa mikään roju, jos ei siitä saa välittömästi suuria summia käteen.
Niin se yleensä menee.