Onko normaalia, että lapsi tyhjentää sairaalassa olevan äitinsä kotia ja vie sieltä tavaroita?
Vaikka on odotettavissa, että äiti ei enää kykene palaamaan kotiinsa asumaan niin pitäisikö kuitenkin odottaa sen aikaa, kun hänellä vielä on elinpäiviä?
Minusta jotenkin härskiä tutkia kaikki äidin tavarat ja viedä niitä kirpparille, josko niistä jotain saisi. Leuhottaa blogissaan, kunka hän on uurastanut ja kuinka paljon tavaraa on viety roskiin. Arabiat tietty vei itselleen.
Vaikka saisikin äidiltä "luvan" niin ehkä muistisairas ei kykene ymmärtämään asiaa.
Kommentit (33)
Mitä niille pitäisi tehdä? Äiti menee hoitolaitokseen ja sinne viedään tärkeitä muistoesineitä. Asunto laitetaan pois ja tavarat myydään, pidetään tai hävitetään.
Ja jos on ainoa lapsi, siivoamaan joutuu asunnon kuitenki.
Mitä tarkoittaa " leuhottaa" ? En ole kuullut.
On se normaalia sinänsä, että asunnosta, jossa kukaan ei enää, eikä tule asumaan, ei kannata vuokraa maksaa.
Me tyhjensimme äidin asunnon, ja saimme kaikki hänen tavaransa lämpimään varastoon enon luo.
Eli äidin veljen, isohkoon taloon.
Perukirjoituksessa ei tavanomaisella koti-irtaimistolla ole mitään merkitystä.
Siitä ei joudu perintöveroja makselemaan, arvo niin alhainen.
Onko äiti sairaalassa vaiko hoivakodissa?
Onko kyseessä vuokra- vaiko omistusasunto?
Jos muuttaa hoivakotiin/palvelutaloon, ei välttämättä pysty säilömään kaikkia esineitä, eikä myöskään itse niitä hävittämään. Käytännössä omaisten homma siis, jos omaisia on. Vai riittäisivätkö rahat siihen, että hankkisi vuokravaraston, jossa kamoja säilöttäisiin kunnes kuolee?
Ei se ihan oikealta kuulosta, vaikken syyllistä etsi. Tavarat olisi voinut varastoida vaikka sukulainen tms. Kuoleman jälkeen periminen testamentin mukaan. Vai olisiko koti vielä säilytetty, jos iäkäs haluaa käydä siellä ja muistella. Muistiasia ei tarkoita ettei mitään muista, koska niitä on erilaisia tiloja ja eri syitä. Hankalia asioita.
Mitä ihmeellistä tuossa nyt on, kun perii kuitenkin äitinsä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä tuossa nyt on, kun perii kuitenkin äitinsä.
Ennen perunkirjoitusta ei peritä mitään. Perillisiä voi olla useita.
Meillä sisko vei opiskelija-asuntoonsa minunkin tavarat ja isän veli tyhjensi ukin asunnon tämän jouduttua sairaalaan. Se on varastamista. Mammanpojat ja tytöt tekevät noin, eikä se ole oikein tavaran omistajaa eikä muita perillisiä kohtaan.
Ei ole oikein. Jos asuntoa ei ole enää varaa pitää tai se joudutaan laittamaan vuokralle, niin tavarathan pitää silloin varastoida muualla, mutta ei niitä tavaroita myymään mennä tai roskiin heitetä kun niiden omistaja on vielä elossa.
Vierailija kirjoitti:
On se normaalia sinänsä, että asunnosta, jossa kukaan ei enää, eikä tule asumaan, ei kannata vuokraa maksaa.
Me tyhjensimme äidin asunnon, ja saimme kaikki hänen tavaransa lämpimään varastoon enon luo.
Eli äidin veljen, isohkoon taloon.
Perukirjoituksessa ei tavanomaisella koti-irtaimistolla ole mitään merkitystä.
Siitä ei joudu perintöveroja makselemaan, arvo niin alhainen.
Onko äiti sairaalassa vaiko hoivakodissa?
Onko kyseessä vuokra- vaiko omistusasunto?
Otsikosta:
"...sairaalassa olevan äitinsä..."
Jos vanhuksella ei ole varaa pitää asuntoa tyhjänä, korjaan: irtaimistovarastona, niin jotainhan siinä pitää tehdä.
Aivan hemmetinmoinen homma on tyhjentää se asunto yhdessä rysäyksessä.
Kaikkien etu on että sen tekee vähitellen.
Me on nyt tyhjennetty anoppila, sen jälkeen se asunto jossa appi asui anopin kuoltua ja minun äitini asunto.
Kaikki joutunut tekemään viikonlopussa.
Silloin lähtee takuuvarmalla herkemmin kaatopaikalle sellaista joka ei sinbe kuuluisi kun voimat vaan uupuu siihen lajitteluun.
Vierailija kirjoitti:
Äidin olisi pitänyt tehdä kuolinsiivous ajoissa.
Sen ehtii äidin kuolemankin jälkeen, miksi kiirehtiä?
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhuksella ei ole varaa pitää asuntoa tyhjänä, korjaan: irtaimistovarastona, niin jotainhan siinä pitää tehdä.
Kallis ja turha varasto on vuokra-asunto ja irtaimisto tuskin roskaa arvokkaampaa.
Äidin olisi pitänyt tehdä kuolinsiivous ajoissa.