Oletteko rakastuneet itseänne huomattavasti vanhempaan mieheen?
Muistan minkälainen vaikutus elokuvalla Shall We Dance? oli, siinä Jennifer Lopez näyttelee vastaparina harmaantunut Richard Gere joka minusta Gere oli älyttömän seksikäs. Kesällä junan ravintolavaunussa ajauduin keskusteluun minua vanhemman miehen kanssa, hyvin komea harmaahiuksinen mies ja juttu luisti. Yhteystietoja vaihdettiin ja ollaan tapailtu tiiviisti. Nautin olosta hänen seurassa eikä hän minusta ole mikään onnenonkija kuten eräs kaverini arvioi mulla edes mitään rahaa tms. ole. Ehkä häntä imartelee, että nuori nainen on ihastunut mutta samalla tavalla minua kiehtoo vanheman herrasmiehen seura. Pitäisikö ajatella mikä on soveliasta vai mikä tekee onnelliseksi. Oletko sinä koskaan ihastunut itseäsi huomattavasti vanhempaan mieheen?
Kommentit (15)
Joo upea mies. Oltiin aika samanlaisia. Itkin tilanteen mahdottomuutta mutta sitten mies kuoli. Mietin että olisi ollut vain lisää surua jos olisimme uskaltaneet edetä. Parempi siis näin.
En koskaan. Itseäni vanhemmat miehet miellän isäni kavereiksi ja ikäpolveksi, eikä siinä ole todellakaan mitään seksikästä.
En ole. Puistattaa setämiehet, jotka kyyläävät tissejä ja tunkevat liian lähelle.
Kannattaa miettiä, että mihin olet tässä miehessä ihastunut. Onko se aidosti miehen persoona vai onko se _mielikuva_ vanhemman miehen ihailusta? Mitä haet hänestä?
En tiedä ikääsi, mutta jos olet kovin nuori, niin hyvin usein näissä on kyse siitä, että vanhemmista miehistä haetaan jonkinlaista hyväksyntää ja vanhempaa kumppania katsotaan kovasti ylöspäin. Ja se ei ole hyvä lähtökohta suhteelle, vaan siinä joutuu helposti hyväksikäytetyksi. Ikävä kyllä moni mies on valmis käyttämään hyväkseen sitä nuoren tytön ihailua.
Ihastunut ehkä, mutten romanttisessa mielessä. Ei pysty.
Mikä on huomattavasti? Yhdeksän vuotta vanhempaan olen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on huomattavasti? Yhdeksän vuotta vanhempaan olen.
Jatkuiko suhde?
Olen raskaana 52 -vuotiaalle herralle.
N22
Kyllä. Hän on minua 14 vuotta vanhempi, mutta joo, mä oon vähän vanhana syntynyt ja hän nuorekas. Kuulutaan kuitenkin samaan x-sukupolveen, hän alkupäähän, minä loppupäähän. Nuoruutemme olemme viettäneet kuitenkin hyvin erilaisissa olosuhteissa, mutta se ei johdu iästä. Hänen nuorin lapsensa on muutaman vuoden nuorempi kuin mun nuorin lapsi, että elämäntilanne on sillä tavoin sama.
Menin naimisiin 12 vuotta vanhemman miehen kanssa ja nyt keski-ikäisenä kaduttaa. Mies on muuttunut väsyneeksi, äkäiseksi ukoksi. Mitään ei jaksa vapaa-ajalla tehdä ja väsyneenä ärtyinen ja kiukkuinen. Seksi loppunut, ja omasta vaatimuksesta suhde avattu, ero olisi ollut toinen vaihtoehtoni. Nyt haen seksin muualta ja yritän sietää sitä äksyä ukkoa kotona. Inhottaa kun omat kotityöt kasaantuneet vain minun kannettavaksi enkä saa seuraa salille, tai muulle urheilulle.
Kyllä, mutta se johtui silloisesta huonosta itsetunnosta jota hiveli vanhemman miehen ihailu. Luulin siis silloin ettei kukaan ikäiseni voisi ihailla minua. Harmittaa jälkikäteen, ja vähän oksettaakin. Onneksi olen saanut itsetuntoa kohotettua.