Mistä käsitys, että uskonnon tunnilla käännytettiin uskoon?

Up

Kyllä krisinusko oli meidän uskonnontunneilla (huom., kävin peruskouluni 1980-luvulla) pääosassa, mutta en muista että olisi ollut mitään "painostusta" hyväksyä nuo opetukset. Uskon, ettei olisi hihhulointi tehonnut minuun silloinkaan...

Muistan että alakoulun ensimmäisillä luokilla se tuntui käännyttämiseltä. Me ainakin opeteltiin silloin raamatun tarinoita ja mielestäni opettajalla oli sellainen ote kuin oltaisiin historian tunneilla. Ehkä meidän opettaja oli uskossa🤷🏼

Mutta äkkiä se siitä muuttui sitten sellaiseksi sivistäväksi muihin uskontoihin tutustumiseksi. Valtauskontojen tärkeimpien oppien lisäksi pohdittiin erilaisia tapoja uskoa yms. Ja lukiossa se nyt oli jo aika teologista. En muista että siellä olisi opeteltu enää perusasioita muista uskonnoista.

Mitä Et-tunneilla opetellaan? Olen ajatellut että se on tuollaista samanlaista muihin uskontoihin ja ajattelutapoihin tutustumista.

Yksi opettaja oli hyvin uskovainen itse, ja kokeet olivat ihan puhtaasti raamatun kertomusten tenttausta ja rukouksien opettelua.

Edellisen eläköitymisen jälkeen tuli opettaja, joka opetti historiaa ja muita uskontoja ja elämänkatsomuksia. Hänkin oli kristitty, mutta osasi kunnioittaa muita. Olisin varmaan ollut kiinnostuneempi kristinuskosta, jos tämä opettaja olisi ollut alusta asti opettamassa. Ensimmäinen opettaja vaikutti vain valtaa haluavalta ja ihailevalta pipipäältä, joka sai minut päättämään että eroan kirkosta heti kuin voin.

Vaikka papereilla sanotaan ettei uskonnon opetus ole pelkkää Raamatulla päähän mätkimistä, niin ihan opettajasta se lopulta riippuu, mitä todellisuus on.

Vierailija kirjoitti:

Muistan että alakoulun ensimmäisillä luokilla se tuntui käännyttämiseltä. Me ainakin opeteltiin silloin raamatun tarinoita ja mielestäni opettajalla oli sellainen ote kuin oltaisiin historian tunneilla. Ehkä meidän opettaja oli uskossa🤷🏼

Mutta äkkiä se siitä muuttui sitten sellaiseksi sivistäväksi muihin uskontoihin tutustumiseksi. Valtauskontojen tärkeimpien oppien lisäksi pohdittiin erilaisia tapoja uskoa yms. Ja lukiossa se nyt oli jo aika teologista. En muista että siellä olisi opeteltu enää perusasioita muista uskonnoista.

Mitä Et-tunneilla opetellaan? Olen ajatellut että se on tuollaista samanlaista muihin uskontoihin ja ajattelutapoihin tutustumista.

Mun et oli 2000 luvulla videoiden katsomista. Muistan erityisesti sellaisen, jossa kerrottiin kumin tuotannosta. Olin ainoa oppilas elämänkatsomustiedossa, ja pienessä koulussa ei ollut minulle opettajaa.

Yläasteella yksi oppilas piti esitelmän satanismista ja osoitti siihen kiinnostusta. Opettaja pilkkasi sitä naurettavana ja osa oppilaista yhtyi siihen.

Jostain syystä keväällä täysi-ikäiseksi tullut tyttäreni heti 18v päivän aamuna ensi teokseen erosi kirkosta. Kuulemma oli saanut osakseen aivan tarpeeksi sen sortin satuilua. No eipä sitä enää olisi ollutkaan lukiossa, mutta periaatteesta.

Onko yhdeltäkään uskonnonopettajalta koskaan kuultu, että jumalatarinat eivät olisi totta?

Kerran uskonnonopettaja vihjasi, että taolaisuuden kaltaiset uskonnot osoittaisivat niihin uskovien kypsymättömyyttä vrt. lapsuuden kehitysvaihe, jolloin lapsen maailma on hyvin taianomaista. Tuuli kuiskaa hänelle, iso puu on hänen isoäitinsä jne.

Lukiossa opettaja näytti ilman kritiikkiä jonkun tilastotieteilijän kreationismi-videon.

Ala-asteella ruokarukoiltiin, yläasteella laulettiin virsiä. Ei nyt kuitenkaan varsinaisesti yritetty käännyttää, mutta ei nuo mielestäni kuulu tunnuksettomaan opetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko yhdeltäkään uskonnonopettajalta koskaan kuultu, että jumalatarinat eivät olisi totta?

Miksi se pitäisi sanoa? Uskonnonopetusta järjestetään kirkkoon kuuluville lapsille, jolloin voisi olettaa, että heidän vanhempansa haluavat lastensa oppivan lisää uskostaan. Ei sitä uskoa tarvitse kurkkuun tunkea, mutta on täysin naurettavaa, että tunneilla pitäisi väheksyä ja nakertaa toisten uskoa. Ateisteille ei saa kertoa Jumalan olemassaolosta, koska se on inhaa tyrkytystä, mutta uskovaisten lapsille pitäisi kertoa, että usko on van satua. Jostain syystä se ei muka ole tyrkytystä.

Kyllähän se on todella paljon opettajan omasta vakaumuksesta kiinni, ja kyvystä kunnioittaa muiden vakaumusta, millaista se uskonnon opetus on.

Ihan varmasti on opettajia, jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen, ja yrittävät käännyttää oppilaitaan oman näkemyksensä kannalle uskonnon opetuksen varjolla. Mutta kaikki uskontoa opettavat opettajat eivät ole uskossa.

Hah, kyllä teillä on uskonnonvapaus. Toista se olisi jossain ateistisessa tai islamilaisessa diktatuurissa...

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on todella paljon opettajan omasta vakaumuksesta kiinni, ja kyvystä kunnioittaa muiden vakaumusta, millaista se uskonnon opetus on.

Ihan varmasti on opettajia, jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen, ja yrittävät käännyttää oppilaitaan oman näkemyksensä kannalle uskonnon opetuksen varjolla. Mutta kaikki uskontoa opettavat opettajat eivät ole uskossa.

Mutta uskontoa kuitenkin opetetaan totena, vai mitä?

Tottakai siellä tutkitaan raamattua, koska se on nimestään huolimatta (kristin)uskoa. Muita uskontoja käsitellään parilla kurssilla. Sen vuoksi sitä voi pitää käytännössä tunnustuksellisena, vaikka virallinen taho selittää muuta. Kristittyjen lisäksi muilla uskonnoilla ovat omat tuntinsa, joten miksiköhän?

Eipä tuo (kaksinaisrmoralistinen?) asenne mitenkään tavatonta Suomessa ole. Sellaiset päättäjät millainen kansa.

Suomalaiset ovat mielenkiintoista kansaa, kirkkoon kuulutaan, aneet maksetaan, häät pidetään kirkossa, papit siunaavat kuolleet, mutta ollaan kuitenkin sillai uskonnottomia tai jotain. Kun joku eroaa kirkosta se on hirveän radikaali teko tai sanoo, ettei usko jumalaan. Uskonnonopetusta ei saa arvostella ja elämänkatsomustieto on lähtökohtaisesti epäilyttävää. Uskovaisille naureskellaan seläntakana. Kukaan ei halua kiistää evoluutioteoriaa, mutta toisaalta sitä ei kauheasti käsitellä biologiaa laajemmassa kontekstissa.

Olen 36v, ja kyllä me polotettiin ev.lut-uskonnontunnilla yläasteella mm. isämeitää ja uskontunnustuksia ulkoa ja laulettiin virsiä. Kristinuskon kertomukset esitettiin muodossa "näin tapahtui" (mm. Jeesus nousi kuolleista) ja maailmanuskontoihin tutustuttaessa muoto oli "juutalaisuudessa USKOTAAN että" ja "hindut AJATTELEVAT että". Huomaatko eron?

Tämän jälkimmäisen huomasin myös nyt korona-aikaan keväällä 2020 kun alakoululaiselle ET-opetuksessa olevalle lapselleni tuli UE-materiaalit luokanopettajalta: Raamatun kertomukset, mm. pääsiäisen tapahtumat, esitettiin oppilaille tosiasioina mainitsematta että näin kristityt uskovat tai näin Raamatussa kerrotaan mutta että nämä on vain yhden uskonnon uskomuksia, ei todennettua historiaa. Varsinkin kun pienet oppilaat kyseessä, niin ei voi vedota siihet että kyllä elokuussa siitä mainittiin että ei tässä oppiaineessa ehkä kaikki olekaan faktaa.

ei meillä ainakaan, oli pikemminkin historiaa kuin uskontoa. Eli sen aikaisia tapahtumia yleisesti ja maantieteellisesti. Uskontokirja oli sellainen tarinakirja jossa pieniä tarinoita opettavaiseen tyyliin. Ilman mitään tuputusta, lähinnä hyvän ja pahan erottamista toisistaan niissä opetettiin.

 Tämä 1960 luvulla silloisessa kansakoulussa

Vierailija kirjoitti:

Muistan että alakoulun ensimmäisillä luokilla se tuntui käännyttämiseltä. Me ainakin opeteltiin silloin raamatun tarinoita ja mielestäni opettajalla oli sellainen ote kuin oltaisiin historian tunneilla. Ehkä meidän opettaja oli uskossa🤷🏼

Mutta äkkiä se siitä muuttui sitten sellaiseksi sivistäväksi muihin uskontoihin tutustumiseksi. Valtauskontojen tärkeimpien oppien lisäksi pohdittiin erilaisia tapoja uskoa yms. Ja lukiossa se nyt oli jo aika teologista. En muista että siellä olisi opeteltu enää perusasioita muista uskonnoista.

Mitä Et-tunneilla opetellaan? Olen ajatellut että se on tuollaista samanlaista muihin uskontoihin ja ajattelutapoihin tutustumista.

ET-tunneilla tutustutaan eri uskontoihin, kristinuskon vaikutukseen suomalaiseen kulttuuriin, etiikkaan, filosofiaan, tunnetaitoihin... oma lapsi on harjoitellut ET:ssa mm. mielipiteen perustelua toista kunnioittaen ja omien arvojen tunnistamista ja huomioimista omassa elämässä.

Mitähän muuta se oli kuin uskonnon tuputusta kun oli ruokarukous ja kiitosrukous, aamunavauksessa rukoiltiin ja jumalanpalvelukseen piti vielä keväisin, syksyisin ja joulun alla lukiossakin mennä tai muuten kurssiarvosanaksi uskonnosta tuli 4.

Meillä oli sama, kiihkouskovainen uskonnonopettaja sekä yläasteella, että lukiossa 90-luvulla. Opetus oli erittäin kännyttävää. Mm. niin kauan aina seistiin pulpetin vieressä, että jokainen ääneen tunnusti uskonsa jumalaan tunnin alussa. Myös uskonnon vihkojen alkuun piti kirjoittaa tietyillä sanoilla, että on uskossa ja rakastaa vapahtajaa. Ei koskaan saanut kirjoittaa Jeesus, vaan aina piti kirjoittaa Vapahtajammen Jeesus Kristus, jotta ei olisi voinut tulla väärinkäsitystä, että puhutaan vain historiallisesta henkilöstä, eikä vapahtajaata.

Maailma uskontoja ei käyty läpi, koska opettajan sanoin ne olivat Saatanasta, eikä lapsille saanut tuollaisia valheita kertoa.

Numero määräytyi uskon vahvuuden mukaan. Läpi ei päässyt, jos ei sitä uskoaan joka tunnilla henk. koht. tunnustanut. Itselläni oli muuten yli ysin keskiarvo, uskonnossa 6-7, koska en ollut kauhean vakuuttava uskossani.

Luonnollisesti tuosta opettajasta valitettiin (niin oppilaat kuin vanhemmat). Käsittääkseni myös jotenkin "tuomittiin" ja taisi jonkun vuoden olla tuon vuoksi poiskin (tai ainakin juorun mukaan se poissaolo johtui juuri siitä, että ei suostunut opettamaan maailman uskontoja).