Lue keskustelun säännöt.
Miten/mihin rakastuit/ihastuit rakkaassasi? Miten se ihan alku teillä meni? Kivoja juttuja vaihteeksi :)
02.09.2022 |
Muisteltiin alkuaikoja tässä mieheni kanssa kun tänään tuli 9 vuotta yhdessä täyteen.
Molemmat kerrottiin omasta puolesta miten se ensikohtaaminen, ja ihastuminen oli meillä mennyt.
Olipas ihanaa ajatella niitä aikoja :)
Miten muilla on lähtenyt se iki-ihana rakkaustarina? Ei tarvitse olla nykyinen puoliso tai mitään, haluttaisi vain lukea mukavia juttuja asian tiimoilta :)
Me olimme siis samoissa juhlissa mieheni kanssa, toisiamme aiemmin tuntematta. Katsoin heti että nyt on komea mies, ja iltamyöhään saunoessamme pääsimme kahdestaan jutustelemaan. Ihastuin aivan ensiksi niihin käsiin, ja silmiin. Lisäksi paljastui miehen rauhallinen luonne, ja hötkyilemättömyys, tarkkailijan luonne. Edellinen tyyppi oli ollut yltiösosiaalinen, ja silloin jo päätin ettei ikinä enää yliextroverttiä minulle, ja siinä se mies sitten oli kuin tilauksesta <3
Kommentit (10)
Kaveripohjalta netissä. En osaa sanoa miten se tapahtui, mutta se vaan tapahtui. Kumpikin alkoi tuntea vähän syvemmin toista kohtaan. Emme tästä koskaan puhuneet, sillä tiesihän se toinen sanomattakin.
Ekoista livetreffeistä lähtien erottamattomasti yhdessä. 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavattiin ihan ravintolassa. Mies oli siellä omalla kaveriporukallaan ja minä omallani. Sitten satuttiin istumaan siinä niin että porukat menivät vähän "limittäin". Miehen kaveri alkoi jutella yhden minun kaverini kanssa ja me jäätiin siihen sitten vierekkäin. Tuntui hassulta istua siinä tuppisuuna joten mies sitten jotain sanoi minulle ja siitä se keskustelu lähti. Ei ollut mitään flirttiä siinä vaan ihan vain puheltiin siinä niitä näitä. Sitten tajuttiin että meillä on ihan sellainen hassu yhteys että tunsin miehen veljen aika hyvin ammatillisista piireistä. Siitä sitten se juttu jatkuikin ja huomasin nopeasti että meillä synkkasi tosi hyvin.
Juteltiin sitten lopulta koko ilta ja illan lopulla sitten jo vähän pussailtiinkin.
Mies oli tosi mukava ja sellainen luonnollinen että ei esittänyt mitään ja oli ihan oma itsensä. Empaattinen ja tosi fiksukin hän oli ja osasi puhua melkein aiheesta kuin aiheesta. Tuntui myös arvostavan sitä mitä minä olin ja mitä tein, joka ei ole ollut ihan kaikkien miesten kohdalla itsestäänselvyys.
Treffailtiin sen jälkeen pari kertaa ja juttu lähti "lentoon" tosi nopsasti. Varmaan viikon päästä olimme käytännössä seurusteleva pari ja mies vietti suuren osan ajastaan minun luonani.
Ja tätä on siis ny kestänyt jo yli 15 vuotta...
Festareilla vuonn 1998. Kävelin hänen luokseen, ja pyysin voisiko hän tulla kanssani eturiviin (hän on reilut 2m pitkä) että minäkin (158cm)uskaltaisin sinne mennä. Lähti mukaan, ja siitä se lähti.
Ihastuin hänen välittömyyteensä ja seikkailunhaluunsa, siihen ettei hän sanonut aina ensin ei. Hän ei mielestäni ollut mitenkään erityisen komea, mutta kun nyt katselen kuvia noilta ajoilta niin huhhuh miten komea hän olikaan :D
Olen joskus kertonutkin; oli samantyylinen aloitus...
Ranskan maaseudulla, pienen maalaiskylän ojanpientareella kohtasin kiharatukkaisen, tummasilmäisen nuorenmiehen (eli tulevan mieheni.) Olin siellä asuvan sisareni luona käymässä; polkupyörällä ajelin ympäriinsä, niinkuin sinäkin päivänä, kun kaaduin. Tämä ko mies näki kaatumiseni; niinpä hän tuli autostaan katsomaan, miten pyöräilijän kävi. Hänellä ei siis ollut mitään tekemistä kaatuilemiseni kanssa. Se oli ihastumista ensi silmäyksellä; komea ulkonäkö, ihana hymy ja tosi miellyttävä ääni... Muutaman kerran reissasimme Suomen ja Ranskan tai Italian väliä...puolin ja toisin; sen jälkeen muutinkin jo hänen luokseen... Monta, monta vuotta olemme nyt jo olleet yhdessä; onnellisempi en voisi olla!
Ihania tarinoita :) Lisää näitä :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaoin someen jonkun jutun ja lisäsin siihen omana kommenttina, että voi kun omatkin ystäväni järjestäisivät minulle treffit jonkun kivan miehen kanssa. Yksi ystäväni laittoi aika pian yksäriä, että "kiinnostaisikohan sinua tällainen XX" ja pari keskeistä tietoa hänestä. XX:llä oli FB-sivu mutta siellä ei ollut mitään tietoa hänestä, ei valokuvaa, ei muita valokuvia, ei juuri muuta kuin ystäviltä tulleita syntymäpäiväonnitteluja, joihin hän oli vastannut. Vastasin kaverilleni, että en osaa sanoa, mutta XX:lle saa antaa minun yhteystietoni ja vinkata, että saa olla yhteydessä.
Meni useampi viikko ja päättelin, että XX on varmaan käynyt omalla FB-sivullani eikä ole kiinnostunut. Sitten hän yhtäkkiä soitti ja oli tulossa auttamaan yhteistä ystäväämme asuinpaikkakunnallani. Minäkin päätin lähteä talkoisiin, joten sovimme, että hän nappaa minut matkalta kyytiin. Tapasimme kotitaloni parkkipaikalla ja ihastuin välittömästi. Hän oli työhaalareissa, minä ilman meikkiä farkuissa ja t-paidassa, taisi olla hupparikin, oli muistaakseni jo hieman viileää. Kysyin, saako halata ja sai.
Kävimme talkoissa ja jo etukäteen olimme sopineet, että sen jälkeen käymme vielä kävelyllä ulkoiluttamassa koiriani. Siinä sitten oli tilaisuus jutella. Molemmat hakivat tilaisuuksia hakeutua toisen lähelle; minä "otin tukea" hänestä ja hän "tarjosi tukea" (polulla jota olisin osannut kulkea vaikka silmät ummessa :-D).
Osuimme tilanteeseen, jossa olisi potentiaalisesti voinut olla ihmishenki vaarassa. Hän tarttui välittömästi tilanteeseen ja soitti 112:een ja kysyi, miten pitäisi toimia. Kun sitten kävi ilmi, että mitään hätää ei enää ole, jatkoimme iltakävelyä ja kutsuin hänet luokseni teelle.
Hänen lähdettyään laitoin hänelle vielä Messengerillä viestin, keksimällä keksin asiaa, olin niin ihastunut. Hän ei vastannut siihen illan aikana ja olin jälleen varma, että hän ei kiinnostunutkaan. Seuraavana iltapäivänä hän kuitenkin soitti ja sovimme uuden tapaamisen sitä seuraavalle päivälle. Siitä viikon kuluttua tapasimme tuon yhteisen ystävän ja muita hänen ystäviään XX:n luona ja heille hän jo esitteli minut naisena, jonka kanssa oli ollut edellisenä viikonloppuna treffeillä.
Sitä seuraavana viikonloppuna matkustin hänen luokseen viikonlopun viettoon ja sen jälkeen emme kovin montaa viikonloppua erossa ole olleetkaan. Yhdessä noin kahdeksan vuotta tähän mennessä.
Niin ja somea hän ei käytännössä käytä edelleenkään, ei Facea eikä Messengeriä, vaikka hänellä niissä tili onkin :-D
Romanttisesti tavattiin ruotsinlaivalla :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus kertonutkin; oli samantyylinen aloitus...
Ranskan maaseudulla, pienen maalaiskylän ojanpientareella kohtasin kiharatukkaisen, tummasilmäisen nuorenmiehen (eli tulevan mieheni.) Olin siellä asuvan sisareni luona käymässä; polkupyörällä ajelin ympäriinsä, niinkuin sinäkin päivänä, kun kaaduin. Tämä ko mies näki kaatumiseni; niinpä hän tuli autostaan katsomaan, miten pyöräilijän kävi. Hänellä ei siis ollut mitään tekemistä kaatuilemiseni kanssa. Se oli ihastumista ensi silmäyksellä; komea ulkonäkö, ihana hymy ja tosi miellyttävä ääni... Muutaman kerran reissasimme Suomen ja Ranskan tai Italian väliä...puolin ja toisin; sen jälkeen muutinkin jo hänen luokseen... Monta, monta vuotta olemme nyt jo olleet yhdessä; onnellisempi en voisi olla!
Muistan lukeneeni tämän! Tapaamisenne oli kuin jostain elokuvasta :) Romanttista.
Kaverin velipuoli oli joutunut työtapaturmaan ja saanut pahan aivotärähdyksen. Kaverin piti vahtia häntä, mutta hänelle tuli äkillinen meno ja ainoa kenet sai hälytettyä paikalle, olin minä. Siinä me sitten vietimme tämän minulle ennestään tuntemattoman velipuolen kanssa vuorokausi. Katseltiin leffoja, juteltiin ja mies tietenkin voi pahoin vähän väliä. Oli kuitenkin hauskaa ja meillä synkkasi hyvin.
Olinkin sitten samantien koko pitkän viikonlopun miehen luona ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Oltiin vuosia työkavereita. Ihastuin sitten, kun oli niin kiltti ja mukava kaikille. Oli minua reilusti vanhempi mies.
Oma avioliittoni oli surkea ja päätin että elämä muuttuu nyt tai ei koskaan ja tulee avioero. Elämä muuttui hyväksi. Rakkautta riittänyt jo vuosia.