Mistä erottaa normaalin teinikiukun ja sen, että joku on oikeasti vialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumalla sille lapselle ja kuuntelemalla häntä aidosti. 

Kuuntelisin, jos puhuisi. Mutta tuntuu ettei halua olla missään puheyhteydessä kanssani, suuttuu heti jos vaikka ihan ystävällisestikin kysyy jotain.

Liikaa kysely ärsyttää teiniä. Ole olemassa. Kerro että kuuntelet jos haluaa puhua. Voithan sanoa myöskin että rakastat häntä ja autat jos tarvitsee jotakin. Ja seuraa sitten miten tilanne kehittyy. Teinillä on ihan tarpeeksi tekemistä itsensä kanssa ja itsenäistymisen kanssa, he tarvitsevat edelleen vanhempiaan.

Kunhan et tuomitse! Voi olla että on rakkaussuruja, on kokeillut päihteitä, koulu ahdistaa, joku kiusaa, itsetunto nollilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumalla sille lapselle ja kuuntelemalla häntä aidosti. 

Kuuntelisin, jos puhuisi. Mutta tuntuu ettei halua olla missään puheyhteydessä kanssani, suuttuu heti jos vaikka ihan ystävällisestikin kysyy jotain.

Anna suuttua. Sinä olet aikuinen ja sinun tehtäväsi on ottaa vastaan myös kiukuttelut. Et sinä (toivottavasti) häntä uhmaiässäkään jättänyt omilleen, jos kiukutteli. Ihan samalla tavalla sinun pitää nyt ottaa vastaan isomman lapsen kiukuttelut ja pitää yhteys, vaikka mikä olisi. 

Niin siis väkisinkö pitää tunkea teinin huoneeseen, jos tämä huutaa, että haluan olla yksin, mene pois, en ikinä anna anteeksi jos et jätä mua nyt rauhaan?

Vanhempi on lastaan varten, voi sanoa, ettei niin pahaa asiaa olekaan, jota ei voi kertoa, kun valmis kertomaan, kyllä yksin saa olla, kun lapsella tieto: täällä olen , sinua varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumalla sille lapselle ja kuuntelemalla häntä aidosti. 

Kuuntelisin, jos puhuisi. Mutta tuntuu ettei halua olla missään puheyhteydessä kanssani, suuttuu heti jos vaikka ihan ystävällisestikin kysyy jotain.

Anna suuttua. Sinä olet aikuinen ja sinun tehtäväsi on ottaa vastaan myös kiukuttelut. Et sinä (toivottavasti) häntä uhmaiässäkään jättänyt omilleen, jos kiukutteli. Ihan samalla tavalla sinun pitää nyt ottaa vastaan isomman lapsen kiukuttelut ja pitää yhteys, vaikka mikä olisi. 

Niin siis väkisinkö pitää tunkea teinin huoneeseen, jos tämä huutaa, että haluan olla yksin, mene pois, en ikinä anna anteeksi jos et jätä mua nyt rauhaan?

Kyllä minä tungin tyttären huoneeseen kun kailotti noin. Kunnioitin hänen toivettaan, mutta tuli jossain vaiheessa hetki kun sanoin että huomaan että jokin on vialla ja haluaisin tietää mitä sinulle kuuluu. Kerroin että hän on rakas ja että itselläni on myös ollut nuoruudessa kiukkua ja hankalia tunteita jne. Lopulta tyttö puhui. Oli joutunut jonkun tyypin ahdistelemaksi. Sitä puitiin yhdessä, itkettiin yhdessä ja mietittiin miten asian kanssa voisi jatkossa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumalla sille lapselle ja kuuntelemalla häntä aidosti. 

Kuuntelisin, jos puhuisi. Mutta tuntuu ettei halua olla missään puheyhteydessä kanssani, suuttuu heti jos vaikka ihan ystävällisestikin kysyy jotain.

Anna suuttua. Sinä olet aikuinen ja sinun tehtäväsi on ottaa vastaan myös kiukuttelut. Et sinä (toivottavasti) häntä uhmaiässäkään jättänyt omilleen, jos kiukutteli. Ihan samalla tavalla sinun pitää nyt ottaa vastaan isomman lapsen kiukuttelut ja pitää yhteys, vaikka mikä olisi. 

Niin siis väkisinkö pitää tunkea teinin huoneeseen, jos tämä huutaa, että haluan olla yksin, mene pois, en ikinä anna anteeksi jos et jätä mua nyt rauhaan?

No miten sinä toimit, kun se lapsi uhmaikäisenä kiukkusi pää punaisena? 

Riippui tietysti ihan tilanteesta. Mutta jos hän sanoi, että halusi olla yksin, niin sitten annoin hänen rauhoittua vähän aikaa yksikseen.

Mitenkäs sitten teinin kohdalla, joka kuulemma ei haluaisi nähdä minua enää koskaan? Mitä enemmän yritän saada häneen yhteyttä, sitä enemmän hän raivostuu ja työntää minua pois. Oletko silti sitä mieltä, että sinne hänen huoneeseensa on vain mentävä väkisin ja kieltäydyttävä lähtemästä pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumalla sille lapselle ja kuuntelemalla häntä aidosti. 

Kuuntelisin, jos puhuisi. Mutta tuntuu ettei halua olla missään puheyhteydessä kanssani, suuttuu heti jos vaikka ihan ystävällisestikin kysyy jotain.

Anna suuttua. Sinä olet aikuinen ja sinun tehtäväsi on ottaa vastaan myös kiukuttelut. Et sinä (toivottavasti) häntä uhmaiässäkään jättänyt omilleen, jos kiukutteli. Ihan samalla tavalla sinun pitää nyt ottaa vastaan isomman lapsen kiukuttelut ja pitää yhteys, vaikka mikä olisi. 

Niin siis väkisinkö pitää tunkea teinin huoneeseen, jos tämä huutaa, että haluan olla yksin, mene pois, en ikinä anna anteeksi jos et jätä mua nyt rauhaan?

No miten sinä toimit, kun se lapsi uhmaikäisenä kiukkusi pää punaisena? 

Riippui tietysti ihan tilanteesta. Mutta jos hän sanoi, että halusi olla yksin, niin sitten annoin hänen rauhoittua vähän aikaa yksikseen.

Mitenkäs sitten teinin kohdalla, joka kuulemma ei haluaisi nähdä minua enää koskaan? Mitä enemmän yritän saada häneen yhteyttä, sitä enemmän hän raivostuu ja työntää minua pois. Oletko silti sitä mieltä, että sinne hänen huoneeseensa on vain mentävä väkisin ja kieltäydyttävä lähtemästä pois?

No niin. Siinä annoitkin jo itse itsellesi hyvän neuvon. Eli annat kiukutella pahimman kiukun pois yksinäisyydessä ja sitten juttelet, kun on rauhoittunut. Ei se teini sitä tarkoita, ettei sinua ikinä halua nähdä. Kunhan testaa rakastatko häntä vieläkin, vaikka hän kiukuttelee. Ihan samoin kuin teki silloin uhmaikäisenä. Olet siis niin kuin et olisi koskaan kuullutkaan mitään "mä vihaan sua ja en ikinä halua nähdä sua"-tyyppisiä kommentteja ja kiukun laannuttua jutustelet ihan normaaleja asioita rauhallisen neutraalisti. Kerro myös, että lapsi on sinulle rakas ja sinulle saa aina puhua ihan kaikesta. Tämä siltikin, vaikka teini todennäköisesti vastaa tuohon murahtelemalla tai "äiti joo joo sä oot niin nolo" tyylisellä kommentoinnilla. Se on teinin tapa kertoa, että viesti meni perille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumalla sille lapselle ja kuuntelemalla häntä aidosti. 

Kuuntelisin, jos puhuisi. Mutta tuntuu ettei halua olla missään puheyhteydessä kanssani, suuttuu heti jos vaikka ihan ystävällisestikin kysyy jotain.

Anna suuttua. Sinä olet aikuinen ja sinun tehtäväsi on ottaa vastaan myös kiukuttelut. Et sinä (toivottavasti) häntä uhmaiässäkään jättänyt omilleen, jos kiukutteli. Ihan samalla tavalla sinun pitää nyt ottaa vastaan isomman lapsen kiukuttelut ja pitää yhteys, vaikka mikä olisi. 

Niin siis väkisinkö pitää tunkea teinin huoneeseen, jos tämä huutaa, että haluan olla yksin, mene pois, en ikinä anna anteeksi jos et jätä mua nyt rauhaan?

No miten sinä toimit, kun se lapsi uhmaikäisenä kiukkusi pää punaisena? 

Riippui tietysti ihan tilanteesta. Mutta jos hän sanoi, että halusi olla yksin, niin sitten annoin hänen rauhoittua vähän aikaa yksikseen.

Mitenkäs sitten teinin kohdalla, joka kuulemma ei haluaisi nähdä minua enää koskaan? Mitä enemmän yritän saada häneen yhteyttä, sitä enemmän hän raivostuu ja työntää minua pois. Oletko silti sitä mieltä, että sinne hänen huoneeseensa on vain mentävä väkisin ja kieltäydyttävä lähtemästä pois?

Yritä vähän vähemmän. Et tietenkään mene huoneeseen silloin, kun raivo on pahimmillaan päällä. Menet sinne vasta sitten, kun pahimmat höyryt on purettu. Tuo, että työntää sinua pois, on ihan normaalia aikuiseksi kasvamista. Teini sekä testaa rajoja ja sinun rakkauttasi että ihan konkreettisestikin ottaa etäisyyttä, koska sellainen nyt kuuluu osana kasvuprosessia. Hän ei ole enää pikkulapsi, joten hänen jopa pitää ottaa sinuun etäisyyttä. Samalla hän kuitenkin on ihan lapsi vielä ja tarvitsee kyllä sinua, vaikka ei nyt osaa sitä ilmaistakaan järkevästi. Ole saatavilla, mutta älä tuppaudu. 

Koulussa pärjääminen ja muutos siinä indikoi yleensä, että jotain on pahemmin pielessä. Se että teini-ikäinen ei halua viettää aikaa keski-ikäisen kanssa on ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pärjääminen ja muutos siinä indikoi yleensä, että jotain on pahemmin pielessä. Se että teini-ikäinen ei halua viettää aikaa keski-ikäisen kanssa on ihan normaalia.

Myös siitä voi päätellä paljon, onko koskaan kavereiden kanssa vai lukittautuuko vain huoneeseensa huutamaan. 

Olennaisinta on, ettet provosoidu teinin kiukuttelusta, vaan pysyt rauhallisena. Älä myöskään ota nokkiisi, vaikka sanoisi pahasti.