Lue keskustelun säännöt.
Opiskeleva lapsi ei osallistu enää perhejuhliin
31.08.2022 |
Meillä siis kuopus reilu parikymppinen yliopisto-opiskelija, ja kieltäytyy nyt tiukasti tulemasta isänsä kuusikymppisille. Syy: olemme teeskentelijöitä ja esiintyjiä jotka vain yrittävät esitellä kulissia muille. Tämä selvä. Olemme kyllä vähän vanhakantaisia, ja tykkäämme juhlia vanhaan malliin, mutta mistä tämä viha? Onko kuusikymppisten viettäminen teeskentelyä? Olemmeko esiintyjiä kun haluamme juhlistaa päivää sukulaisten ja ystävien kanssa?
Kommentit (34)
Meillä taas parikymppinen opiskelija tulee pitkänkin matkan päästä osallistuakseen kaikkiin kissanristiäisiin missä tapaa sisarustensa perheitä ja ystäviämme:)
Juuri oli 3 pv täällä että saimme viettää kesän päättäjäisiä, seuraavan kerran tulee 2 vkon kuluttua kun ystäväperheemme on kutsunut meidät rapujuhliin. Hän on ollut vauvasta saakka mukana niissä eikä luovu tilaisuudesta mistään hinnasta. Näkee samalla lapsuudenkavereitaan (vauvasta saakka samoissa tarhoissa ja kouluissa). Marraskuussa on taas isot illalliset ja joulukuussa kokoonnutaan vielä kerran ennen joulua yhteen syömään.
Meidän kekkerit ja tapaamiset ei ole koskaan olleet virallisia pönötysjuhlia vaan läheisten ihmisten hyväntahtoisia ja rentoja tapaamisia. Sukujuhlia ei juurikaan ole, toki pyöreitä vuosia juhliessa on joku sukulainenkin ollut mukana.
Mutta kuten muutkin sanoivat, ketään ei voi pakottaa. Ehkä kokee olonsa jotenkin kiusaantuneeksi isoissa joukoissa. Ymmärrän kyllä pahastumisesi, niin minäkin pahastuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
dskösfl kirjoitti:
Onpa outoa ja loukkaavaa käytöstä nuorelta aikuiselta - lapsellista. Kannattaa laittaa viestiä. Jos välit ovat olleet kunnossa tähän saakka, niin miksi nuoresta on tullut epäkohtelias omia vanhempiaan kohtaan?
Parikymppiset ovat vielä lapsellisia. Vanhemmista pitää irtautua ja melkein kaikilla se tapahtuu tällaisen kyseenalaistamisen kautta. Olisi turhaa suuttua siitä. Tulisi vielä isompi riita.
Lapsellasi on jäänyt teini-ikä pahasti päälle. Tuollaista voisi odottaa normaalisti 13-14-vuotiaalta. Toki jotkut ovat henkisesti jälkeenjääneitä ja heikkolahjaisia, mikä johtaa aikuisenakin mustavalkoisuuteen ja erikoiseen käytökseen ja konflikteihin ihmissuhteissa.
Todennäköisesti yrittää vaan löytää omaa tapaansa elää, kapinointivaihe jäänyt vähän myöhemmäksi. Anna tilaa kasvaa.
Toisaalta voit myös hetkeksi istua alas ja pohtia lapsen sanavalintaa. Onko hänellä voinut olla lapsuudessa/nuoruudessa kokemus, että perheenne ei ole niin onnellinen kuin ulospäin näyttää?
Onko teillä kulunut turhan paljon alkoholia? Onko perhejuhlat lipsuneet usein siihen, että tunnelma on kireä, joko alkoholin tai muun takia? Vetääkö joku marttyyrinviitan aina harteilleen ("minä laitan juhlaa monta päivää, eikä kukaan sitä arvosta!")
Sanot, että olette hieman vanhakantaisia. Miten tämä käytännössä näkyy? Onko suhteenne tasa-arvoinen ja onnellinen? Osaatteko näyttää tunteenne toisillenne myös lastenne edessä? Ovatko kummatkin saaneet tasa-arvoisesti panostaa uraansa ja harrastuksiinsa, vai onko jompi kumpi puolisoista alisteisessa asemassa - tai voiko lapselle jostain syystä näyttää siltä?
Jos vaimo on esim ollut kotiäitinä koko ikänsä ja on vähänkään taipumusta marttyyrina esiintymiseen, omaa kokemuspiiriään laajentavalle nuorelle voi näyttää siltä, että äityli on ollut onneton koko elämänsä.
En minäkään oikeastaan tajunnut, että vanhempani oikeasti ja syvästi rakastivat toisiaan ennen kuin isäni kuoli. Minulle heidän suhteensa näytti lähinnä tottumukselta ja sietämiseltä, sellaiselta mihin en itse olisi halunnut tyytyä.
Lapsi ja nuori näkee teidän elämänne eri tavalla kuin te vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo nyt on tavallista. Joko hänellä on nyt henkisen kodista irtautumisen vaihe, jolloin haluaa ottaa etäisyyttä ja myöhemmin ehkä kiinnostaakin taas perhejuhlat, tai sitten hän on vain sen luontoinen että ei viihdy juhlissa. Itse en viihdy, enkä ole koskaan missään perheen tai suvun juhlissa lapsuuden jälkeen käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän yhteiselo on ollut ruusujensotaa, ruusuilla tanssimisen sijaan, niin ymmärrän hyvinkin purkauksen. Kännissä haukutaan suut ja silmät täyteen ja selvinpäin esitetään teennäisesti rakastavaa pariskuntaa. Ei nuo syytökset ihan tyhjästä lähde.
Mä en huomannut mistään ap:n viestissä että vetäisivät lärvit ja haukkuisivat toisiaan? Etääntyä voi pitkässä liitossa ihan selvinpäinkin mutta ei se ole este juhlien pidolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia. Ylensä alkaa jo 15 vuotiaana.Sekin ihan normaalia!
Joo, anna olla. Muistan, kun itse lähdin opiskelemaan se itsenäistymisen tunne oli huippua. Kivoja opiskelukavereita, joiden kanssa vietettiin vapaa- aikaakin paljon. Perhe jäi toiseksi. Hoidin myös raha- asiani itse ottamalla opintolainan, ei tarvinnut vanhempiin turvautua.
Toi teeskentelyteema kuitenkin on vähän erikoinen. Jotenkin tulee wokehörhöt mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Op, susta huokuu ihan se että et halua kantaa vastuuta siitä miten poikasi sinut ja sukusi kokee. Kamalaa uhrautumista. Hänen kokemuksensa sinusta on hänen ja ymmärrän että tuollaiset kommentit ottaa henkilökohtaisesti. Mutta hänen tunteillaan on joku syy.
Ei, 60 juhliminen ei ole kulissia. Se on suuri päivä. Ihan joutuu jo melkeen pakosti tulemaan jos saa kutsun vaikka ei haluaisi tulla. Todennäköisesti perheen kesken ajan vietto tuntuu hänestä kulissilta, ehkä keskitytte liikaa täydellisyyden tavoitteluun ettekö huomioi pojan mielenterveyttä tarpeeksi eikä hän koe tulleensa kuulluksi. Vanhempien tulee olla lasta varten läsnä, ei toisin päin.
Mutta tapasi suhtautua siihen että poika ei halua tulla sinne vain kertoo millainen suhde teillä on. Kunnon marttyyri kompleksi sinulla, vanhemmat tekevät virheitä ja HYVÄKSY SE ja sen jälkeen kysy pojalta miksi kokee näin ja pyydä anteeksi. Älä rupea uhrautumaan kun saat kritiikkiä, keskustele asiallisesti pojan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko pettänyt lapsesi isää ja hän tietää sen? Tai toisinpäin? Monasti se on takana noissa vihasuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu, palsta on täynnä väkeä, jonka mielestä kaikki muu on kulissia paitsi jauho ja lärvit.
Ja sitä kuuluisaa pönötystä.
Joo, mä jotenkin näen oman lapsuudenperheen tässä aloituksessa. Koko lapsuus on mennyt katsellessa vanhempien jatkuvaa riitelyä, äidin marttyrointia ja isän ailahtelevia mielialoja, ja sitten kun noista emotionaalisesti tosi epäterveistä kotiympyröistä on päässyt näkemään vähän muutakin, pitäisi palata sinne paistattelemaan, miten meidän tyttö on oikein teekkari, ollaanpa me hurjan ylpeitä vanhempia ja niin onnellisia yhdessä. <3<3<3