Vanha loukkaus ärsyttää
Meillä menee ihan perus hyvin. On perhettä, lapsia, myös 3. polvea, tarpeeksi terveyttä, rahaa. Mies on vastuuntuntoinen, on töitä jne. Periaatteessa ok tilanne.
Mua harmittaa vieläkin ihan kauheesti vuosien takainen miehen tölväisy. Olen harmitellut kun menin sun kanssa naimisiin. Olet arkipäiväinen, estynyt ja mielikuvitukseton, et tee aloitteita. En tunnistanut itseäni noista. Mutta pyysin että puhutaan ja yritän muuttua. Mies ei ole kunnolla suostunut puhumaan. Pyysi anteeksi, sanoi vanhan miehen kriisiksi. Ei halunnut loukata. Loukkaannuin verisesti ja olen sitä vieläkin. Toisaalta olen törttöillyt kerran itsekin.
Etätöiden aikaan tilanne tulee päivittäin mieleeni. Yleensä en viitsi siitä puhua kun mies sulkee suunsa eikä puhu mitään. Älä nyt viitsi aloittaa, sanoo. Pyydän että hän erittelee tunteitaan, ei sitä tee.
Olet naisena aina ollut myös etuoikeutetussa asemassa! Tsekkaa etuoikeutesi ja mene itseesi.