Lapsen itku ja kerrostalonaapurit

Kukaan ei koskaan sanonut mitään. Ajattelin valmiiksi, että jos joku tulee valittamaan, niin totean siinä tilanteessa vain että itku häiritsee meitä vielä enemmän kuin häntä ja vauvaa kaikkein eniten. Ja sanon myös että lapsen itku kuuluu elämään, sitä ei pysty poistamaan mitenkään enkä meinaa sitä pyytää anteeksi.

Meille sattui alakertaa ihan sekopää vanhamies, jonka jakeluun eivät normaalin elämän äänet ja muut itsestään selvät asiat kuuluneet. Juuri siksi hän olikin arvaamaton, sillä mikä tahansa normaali asia saattoi aiheuttaa " hyökkäyksen" . Sairaan ihmisen kanssa on vaikea lähteä neuvottelemaan tai ääniä perustelemaan.



Jouduin kieltämään esikoiseltamme paljon ihan normaalejakin ääniä, itkua aloin heti jopa lahjomalla katkasaisemaan ja tauteja (eli yöitkuja) välttelin ihan ylimitoitetusti, ukko kun hakkasi seinään jos meiltä kuului yöllä ääniä. Isännöitsijälle soitin parikin kertaa, hän pyysi pitämään kirjaa, mutta totesi ilmeisestikin tapauksen tuntevana (mies oli asunut talossa monta kymmentä vuotta), että jos valituksen tekee niin hullut saattavat siitä vaan enemmän innostua...lohduttavaa meidän kannalta. Meille syntyi toinen lapsi ja tietty pelkäsin, että jos vauvalle tuleekin koliikki tms. No, me muutimme omaan taloon, jossa nyt annan lasten pitää omaa mekkalaansa vaikka kellon ympäri ja kipeänäkin saa huataa kitarisat punaisena, eikä tarvitse itse sydän kylmänä odottaa, milloin seinänhakkaaminen alkaa.



Sinulla on nyt vaan jäänyt päälle edellisten jäljiltä tuo jännitys, mutta jos uudet naapurinne ovat normaaleja ihmisiä, jotka ymmärtävät äänten kuuluvan kerrostalossa ja pitävät lapsista, voit unohtaa huolesi. Niin paljon on kiinni naapureiden " normaaliudesta" ;-)



Mutta kummasti muistot tulee mieleen edelleen, kun esi. ystävämme muuttavat uusiin koteihin...minä nimittäin ekana kysyn, millaiset naapurit teillä on ja...=)

Kerrostalossa mietin samaa. Sattumalta YH-Asuntojen asukaslehdessä (kotiavain nro?/2006) oli juttua naapureiden äänistä ja mikä sallittua/ ei sallittua. Vauvan itku luokiteltiin sallituksi elämään kuuluviksi ääniksi, vaikka olisi koliikkivauva joka itkisi yöt läpeensä. Jutussa ymmärrettiin, ettei kukaan luonnollisesti tahallaan huudata vauvaa. Naapureiden tulee vaan kestää, vanhemmille itku kuitenkin PALJON rankempaa, jo henkisestikin. Toki naapureiden kanssa voi asiasta keskustella todeten itkuvaiheen menevän ohi ajan kanssa. Toisilla kestää sen 3kk (meillä meni kyllä pidempään). Pointsi oli kuitenkin ettei vauvan äänet aiheuta esim. häätöä.

Omat periaatteet joutuvat joskus romukoppaan jos lapsi aloittaa kiukuttelun sänkyyn laitettaessa. Olemme sopineet mieheni kanssa että poikaa ei nosteta sängystä välillä syliin jos oikeasti on nukkumisen aika.. Mutta välillä jos kiukuttelu sattuu iltaan varsinkin niin herkästi otan syliin ja nukutan siihen ettei vaan naapurit kuule.Ei sillä että muuten antaisin itkuun nukahtaa mutta pieni kiukuttelu itku ei tapa.



Koskaan ei muilta naapureilta ole pahaa kuulunut. Kerroksessamme asuu vanhempia ihmisiä ja jotka vaan tykkäävät pojastamme! Mutta ehkä jännitän ylä-ja alapuolella asuvia.. niitä ku en nykyään tunne :)



Mies sanoo aina että lapsen äänet ja leikit on ihan normaaleja, TIETENKI ON. Mut tää mun kammo on ihan sairaan tyhmää :D



terv Napero, ikänsä omakotitalossa asunut, 7 lapsisen perheen kuopus.

Mielestäni kerrostaloasujan tulee hyväksyä normaalit äänet, joihin kuuluu niin koliikkivauvan itku kuin esim. koiranpennun haukunta ja ulvonta, kun sitä opetetaan olemaan yksin. Myös poraus ja naulaus ovat normaalia toimintaa, kunhan se tehdään säädylliseen aikaan ja ei sentään perusteta puusepänpajaa kerrostaloasuntoon. Yritämme itse tehdä paljon melua tuottavat äänet (esim. poraus) 10-20 välillä, jottei suotta kiusaisi naapureita. Lapsen itkua en kyllä jännitä, eihän sille mitään voi.



Onneksi meillä on siitä mukava taloyhtiö, että vähän kaikkialta kuuluu satunnaista ääntä, kuten lapsen itkua, koiran haukahduksia yms. Jos joku tulisi valittamaan normaaleista asumisäänistä en varmaankaan kovin rakentavassa hengessä asiasta keskustelisi.



Edellisessa taloyhtiössämme asui yläkerrassamme omituinen perhe, joilla tuntui olevan verstas kerrostaloasunnossaan. Naulausta ja muita kovaakin meteliä tuottavia ääniä kuului säännöllisesti hyvin aikaisin aamulla ja myöhään yöllä. Pari kertaa nakuteltiin 04-05 aamuyöllä, silloin meinasi kyllä palaa pinna. Samaten heidän koiransa ulvoi monta kuukautta useita tunteja aamulla ja päivällä. Tällaista en ymmärrä.



Ota vaan rennosti lapsen itkujen kanssa ja ajattele, että ne ovat osa normaalia elämää, joka täytyy naapureiden kestää.

Kun asuimme kerrostalossa, meillä oli vain 1 lapsi ja hänkin jo yli 1v. Emme varoneet ääniä (edes huutamista) vaikka tiesimme äänien helposti kantautuvan jopa kerrosten läpi.



Sen sijaan että olisimme pelänneet häiritsevämme muita, esittäydyimme kaikille " seinänaapureille" . Kävimme pojan kanssa kanhden pimpottamassa jokaisen papan ja mummon ovikelloa. Kerroin, että olemme uusia naapureitanne ja meiltä voi joskus kuulua lapsen ääniä, niin itkua kuin leikinkin ääntä. Kaikki talon asukkaat (lähes kaikki eläkeläisiä) ihastuivat poikaan, eikä kukaan valittanut äänistä.



Toki niille, joille valittaminen on elämäntapa, löytyy toinen valittamisen aihe sitten (kuten meidän tapauksessa oli pesutupamme käyttö, jota käytimme 2pv/vko koska pyykkiä lapsiperheessä vain tulee enemmän kuin yksinäisillä vanhuksilla).

Ei ole rehellisesti sanottuna tullut mieleenikään koko asia..! Meillä tosin poika ollut aina tosi kiltti, eikä öitä itkenyt näitten 10kk aikana yhtäkään... :) Mutta välillä tottakai nukkumaan mennessä illalla, sekä ennen päikkäreitä saattaa raivostua ja huutaa/itkeä - kovalla äänellä. Meidän talossa sentään asuu paljon vanhoja, naputtavia tätejä, mutta eipä ole ketään koskaan tullut mitään sanomaan, ainakaan päin naamaa... Enkä kyllä sen antaisi millään tavalla vaikuttaakkaan, jos tulisi. Kyllä kerrostaloissa on paljon häiritsevämpääkin meteliä ja tahallista sellaista! Vauvat ei oo pieniä kun hetken :)

minä kun kuvittelin olevan ainut joka tämmösiä edes miettii!



Kiitoksia kannanotoista ja lisää mielipiteitä jos jollaki on kerrottavaa/omia kokemuksia!

Heipä hei,



minäkin vielä ilmoittautuisin kuuluvani näihin naapurijännittäjiin... Meillä on talossa aika huonot äänieristeet, ja voin vain kuvitella, kuinka hyvin varsinkin pojan itku kuuluu naapurustoon. Ja muistan vielä elävästi ne ajat ennen vauvaa, kun itseä nyppi alakerrasta (ei tosin asuttu tässä talossa silloin) kuuluva rääkynä ;)



Meillä poika (reilut 9kk) on todella kovaääninen, mutta tuntuisi julmalta koko ajan hyssytellä. Muista äänistä en niin kovasti kannakaan huolta, mutta yöitkun olen yrittänyt tukahduttaa alkuunsa tarjoamalla salamannopeasti maitoa. Nyt ollaankin sitten siinä tilanteessa, että poju heräilee yöllä parin tunnin välein tissittelemään. Huuto on tietysti ihan järkyttävää, jos ei palvelu pelaa totutettuun tapaan.



Neuvolassakin neuvoivat pitämään unikoulua. Mutta, mutta, mitäs mieltä olette unikoulusta näin kerrostalossa? Uskaltaisikohan sellaiseen ryhtyä ja kuinka kauan/monta yötä kehtaa jatkaa? Tosiasiahan on, että ainakaan seinänaapurit ei silloin nuku. Ajattelin nimittäin ens viikonloppuna aloittaa (ehkä vkonloppu olisi paras ajankohta).



Meille ei siis kukaan ole huudosta valittanut, mutta kuulimme että isännöitsijälle oli joku kommentoinut, että meillä on aika kovaääninen vauva...

Pistä alakerran ilmoitustaululle lappu, että teillä on menossa unikoulu, että pahoittelette mahdollista häiriötä ja että toivotte tämän pidemmän päälle rauhoittavan öitä.

Ollaan asuttu useita vuosia kerrostalossa. Tällä hetkellä meillä on neljä lasta, joista kaksi alle kolmevuotiasta. Minulla ja kolmella lapsella on aika kova ääni ja olen kotiäitinä. Meiltä siis kuuluu aina ääntä! Neliöitä on yli sata, joten jos haluan saada ääneni kuuluviin, täytyy vähän korottaa. Kukaan naapuri ei ole koskaan valittanut (asumme vielä ylimmässä, joten äänet kuuluvat hyvin alemmas), tosin melkein kaikilla on lapsia. Toki emme huudata televisiota tai stereoita kovalla ja yritämme hillitä lasten hurjimpia leikkejä,mutta ainahan jotain ääntä kuuluu. Lapsemme eivät onneksi ole olleet yöhuutajia, joten naapurit ovat saaneet nukkua rauhassa. Joskus olen miettinyt ja kysynytkin kuuluuko meteliä naapureihin, ei kuulemma ole kuulunut. Olen kyllä sitä mieltä, että kerrostaloasumisessa täytyy sietää naapurien ääniä. Kunhan tosiaan sääntöjä noudatetaan, lapsen itkullehan ei voi mitään.

vauvan itku vai kännisten tappelu/mekastus??!!



Minä en päivällä varo ääniä, jumalauta minäkin maksan asunnosta kovaa vuokraa ihan niinkuin muutkin tässä talossa. Jos vauva itkee niin sitten itkee ja joskus meidän villis haukkuu. Mitä sitten, jos jollain on aikaa päiväkaudet vahtia naapurien tekemisiä niin pitäs rueta miettimään oman elämän kulkua sitten.

Minä tein vuorotyötä ennen älomaa, käyn suihkussa kun tulen töistä vaikka kello olisi 01, en mene nukkumaan kaljan hajuisena tai hikisenä, ei oo naapurit vielä valittaneet. Ja koira saattaa haukahtaa unissaan tai miestä kun tulee töistä, mitä sitten.



Nykypäivänä valitettaan ihan joka asiasta, on se saatana kumma ettei vauvatkaan enää saa itkee. Meillä naapurissa viikon ikäinen vauva ja ei haittaa jos itkee. Meillä alakerrassa venäläisiä ei haittaa jos kattovat telkkaa vähän kovemmalla tai keittävät borshkeittoa yöllä, meillä myös alkkiksia talossa, joskus mekastavat rapussa(ei useasti) ei sekään haittaa. Koska mulla on oma elämä ja niin näkyy olevan naapureillakin.



onneks meidän talossa ei oo tommosia valittavia naapureita. Ja mitä sinä pyytelet anteeksi jos vauvasi itkee yöllä, mieti nyt vähän!!!!



Kuumetta suivaantuneena.

mielestäni kuuluu normaaliin elämään. Mutta sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa ymmärtämään enemmän niin kaikenlainen ylimääränen, turhanpäivänen kiljuminen saa meillä ainakin loppua ja meinaa kiletää tarpeen tullen.

En ymmärrä miksi jotkut vanhemmat sallii vielä n.5v.-> huutamista. Ei normaalin lapsen leikkiin kuulu tajuton huutaminen ja hyviin käytöstapoihin kuuluu toisten ihmisten huomioon ottaminen myös tällä saralla.

Tokihan lapset innostuessaan mökäävät mutta aina välillä kannattais muistuttaa hiljasemmasta mekastuksesta jo ihan naapureiden takia.



Ap:n kertomukseen poraamisesta seitsemän aikaan illalla sanoisin, että mun mielestä ei ole kovin fiksua porata siihen aikaan...edes häätauluja!

Kyllä poraamiset voi varmasti hoitaa päiväsaikaan. Meillä ei tyttö onneksi nuku vielä seittemältä mutta jo puoli kaheksalta on unten mailla ja kyllä sitä edeltää rauhottuminen jok alkaa seittemältä. Ei se pora nyt meijän maailmaa kaatais mutta en kyllä hyvää ajattelis sellasesta naapurista joka porailis seinän takana ilta-aikaan. Ne on juttuja jotka hoidetaan päivällä.

Ite kävin muuton yhteydessä PÄIVÄLLÄ kysymässä naapurin lapsiperheeltä että sopiiko porata vai nukutaanko päikkäreitä, kun tiesin että siellä asuu pieniä lapsia. Se ei vienyt minulta kuin pari minuuttia ja sain rauhassa porata kun ei tarvinnu miettiä meteliä ja naapureita.

Itse arvostaisin tosi paljon jos joku muukin tekisi samoin.



Mutta aiheesta karattiin, eli ei täällä kymmenkuisen tytön perheessä pelätä ääniä mihinkään aikaan vuorokaudessa kunhan ne tulee lapsen suusta, ei sille mitään voi jos rauhoittelu ei auta!

mutta jos järjestys säännöissä sanotaan että talossa hiljaisuus alkaa kello 22 niin sillehän ei voi sitten mitään.



Ei meilläkään niitä ruuveja iltatolkulla seinään porattu, yhtenä iltana ja seki homma jäi siis kesken.Asian ydin on siinä että mies on iltaan asti töissä ja sillon tuli suht aikasin kotiin!

Ja minä kun en näihin iskuporakoneisiin niin kauheasti ole perehtynyt.

mielummin mä porailua kuuntelisin seitsemältä illalla kun seitsemältä aamulla. meidän yläkerrassa nimittäin porataan aina välillä aamu seiskalta tai kasilta ja se on sitten vittumaista. nimittäin meillä niin minä kuin vauvakin nukutaan aamulla yli yhdeksään ja sit kun ne taunapäät tuola porailee, niin eihän se vauva enää sit unta saa ja on koko päivän kiukkunen kun jäi yöunet vähäisiksi!

tyttö itki koliikkia ensimmäisen kk ja tässä talossa kaikki äänet kuuluvat herkästi. Kyllä jokaisen naapurin pitäisi ymmärtää,että lapsiperheistä lähtee välillä kovaakin ääntä. Ei lapsen itkun takia kannata murehtia,se kuuluu elämään,entäs sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa leikkiä,äänet vaan lisääntyy.. Pitäisikö sillonkin lapsi vaan istuttaa esim kirjaa katselemaan,jotta naapurit eivät kuulisi? Pidä nukutus periaatteista kiinni,naapurit tottuvat kyllä..

Mä aattelin että kai ne naapurit tulee kelloa soittamaan jos jotain asiaa on..



meidän jätkällä on voimaa niinku pienessä kylässä ja välillä purkaa voimiaan paukuttamalla pyykkitelinettä seinää vasten, ovea, leluja lattiaan :)Mutta saahan lapset leikkiä sentään!:) Ärisee ja murisee mutta tuskin se ketään häiritsee.. :)



Joten pidetään lippukorkealla ja koitetaan ITSE kestää iltaitkuja ja kiukutteluja ilman järjenmenetystä :D

Mutta on eri asia, tykkääkö lapsista, sietääkö ääniä ja osaako asioita käsitellä kuten normaalit ihmiset.



Meillä tuo lapsia selvästi vihaava alakerran ukko huusi parvekkeen kautta (oli kesäaika ja ovet auki), kun vauvamme leikki lattialla, että " lopettakaa se kolaaminen saatanan ääliöt" . Mitäs sinä sitten teet, kerrot vaan, että tuo on ihan normaalia leikkiääntä...Otin yhteyttä edelliseen asukkaaseen ja he olivat saaneet äijältä lapun. Myös lapsille ukko oli mennyt rappuun huutamaan.



Ja yösyötöistä vierottamisen hoidin mummulassa, jossa sain rauhassa rauhoittaa lasta ilman että piti miettiä, milloin seinät alkavat kolista.



Mutta kyllähän tätä lapsivastaisuutta tai lapsia ymmärtämätöntä toimintaa näkee vähän väliä. Sitähän tämä äänienkin ymmärtäminen ja sietäminen on. Yleisönosastolla oli kesällä juttua, kun nuoripari ei voinut pitää partsun ovea auki, kun ulkoa kuului niin kauhea lasten metelöinti. Tottahan toki lapset suljetaan kesähelteillä sisälle, että ihmiset voivat nauttia ovet ja ikkunat auki kesästä ilman häiriötekijöitä!...jatkuvasti on ainakin pääkaupunkiseudun lehdissä toraa siitä, että lastenvaunujen kanssa kulkevat saavat matkustaa ilmaiseksi, mutta pientä eläkettä saavat eivät, vaikka ovat sodatkin läpikäyneet...Tällä palstallakin eräs odottaja kerran manasi, kun yläkerran lapset liikkuvat niin kovaäänisesti, ettei loppuraskaudessa ollut kirjoittaja pystynyt nukkumaan päivisin. Hän ehdotti, että lapset kulkisivat pehmeissä tossuissa kotonaan. Nyt tuon kirjoittajan oma lapsi on vilkkaan liikkumien vaiheessa ja tuskin hän käyttää lapsillaan pehmeitä tossuja kotioloissa...



Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu, mutta niin on monenlaista meitä kulkijaakin. Pahaiten pärjää samassa elämäntilanteessa olevien kanssa, eli talo, jossa on paljon lapsiperheitä, on varmasti paras paikka monessakin mielessä. Eläkeläisten tai lapsettomien parien on vaikea tai kenties mahdotonkin perinpohjin ymmärtää lapsiperheen elämää.

ei todellakaan pidä pyydellä anteeksi,jos vauva itkee ja sen on paha olla se saa itkee ja must se ei kuulu kellekkään! älä turhaan ota stressiä,jos tollasta tulee vielä että ovelle tullaan sanoo niin sano että tulee itse hiljentämään vauvan. mä ainaski annan itkee ihan sillon kun sitä itkettää (yritänhän toki aiheuttajan poistaa) mut en naapuria mieti. lähinnä että esikoinen ei häiriinny :)

k.h.p ja iida huomena 8vk