Minä sitten kaipaan sitä " vanhanajan meininkiä" , jolloin vaan mentiin ja kyläiltiin

Tosi inhottavaa, kun joku porukka pölähtää kylään juuri kun olen esim. aloittanut siivouksen ja kaikki on levällään. Tai vielä pahempaa, jos olen jostain syystä itkenyt silmäni punaisiksi, niin onpa ihanaa kun väkeä tunkee ovista ja ikkunoista.



Kyllä pieni soitto/tekstari on ihan paras juttu.

jos ei sen vertaa voi suunnitelmiaan muuttaa, että menis sinne tuntia myöhemmin, niin on aika tarkkaa elämää. Ja tiedoksi: olemme ihan hyvissä väleissä, en usko hänen minua kartelleen.

sovitaan reilusti etukäteen. On sitten varmasti isäntäperhe varannut kyläilyn kestävän aukon aikatauluihinsa.

Se on minusta outoa, jos kaksi hoitovapaalla olevaa sopivaa sopii kyläilyistä päiväsaikaan, niin yleinen käytäntö on ettei samalla viikolla tapaaminen sovi. Kyllä ollaan kiireisiä...

Joko heitä ihan vain piipahtaa tai sitten niitä tarttuu miehen tai minun matkaan matkalla kotiin. Kun talo on aina kohtuullisen siisti ja pakastimesta löytyy jotain tarjottavaa, ei yllätysvieraisiin sen kummemmin tarvitse varautua.



Mutta kun tätä palstaa on seurannut, on käynyt selväksi, että meidän perheemme on muutenkin epätavallisen sosiaalinen ja monille kaikki vieraat yllätysvieraista puhumattakaan ovat rasite, moni on vakaasti sitä mieltä, että kotini on linnani ja monilla ei edes oikeastaan ole, eivätkä he haluakaan ystäviä.

jo yli 6kk... Meillä kun he saavat käytyä huonommin... Ja tässä on kyse siitä että eivät vaan ole kotona samaan aikaan lähes koskaan koko perhe.



taidamme pölähtää muuten vaan kylään:)

Myös tykkään kun ystäväni tulevat vaikka koiraa lenkittäessä. Se on niin helppoa ja vaivatonta. Meillä tosin on iso ystäväpiiri, jossa kaikki tietävät kaikkien asiat ja tavat, joten ei pysty ketään niinkään " yllättää."



Asuessani aikoinaan kimppakämpässä meillä oli aina " ulkopuolisia" ja se oli mun mielestä superkivaa, nykyään haaveilen esim. vanhasta kansakoulusta, johon muuttaa ystäväperheiden kanssa. Mieheni kaipaa enempi yksityisyyttä, mutta jos on omaa rauhaa esim. huoneen verran on kaikki ok.

Meillä on yleensä aika sovittu aikataulu päivässä ja jos ei ole, niin on kiva olla ihan vaan perheen kesken. Anoppilassa käy yllätysvieraita vähintään kerran päivässä, pohjalainen tapa ilmeisesti, ja siellä menee aina suunnitelmat pieleen kun joku tulee, tai vähintäänkin katotaan karsaasti jos jatkaa töitä/lähtee kauppaan/menee päiväunille suunnitelman mukaisesti, vaikka vieraita on tullut. Mullakin on usein töitä joita pakko tehdä siellä, sitten mies tulee sanomaan että no tuu nyt tuonne kahvipöytään ettei ne ihmettele... äh.



Kai se on tämä nykyaika ja se että kaikki on omaa etua tai jotain, mutta ainakin minä olen sen tyyppinen ihminen että haluan pitää kiinni omasta suunnitelmasta ja ärsyttää se että yllätysvieras saa omalla suunnitelmallaan sotkea mun elämän.

Tapaamisista pitää sopia kuukausia etukäteen ja olisi kiva, jos vieraita tulisi vain kahville, mutta kun lähipiirissä on tapana pitää sitten hirmu kekkereitä ts. vimpan päälle sapuskat laittaa (ja 200 euroa ei riitä esim. 6 hengelle, vaikka itse kaikki väkertää) ja juomat olla. Tietty kiva itsekin mennä joskus tuolla tavoin jonkun luo, mutta minusta olisi kiva, kun ihmiset vain tulisivat käymään! Kyllä meillä kahvit ainakin saisi, vaikkei muuta olisi.



Opiskeluaikoina homma oli välittömämpää.

Tosin ehkä enemmän miehet. Tulevat jollekin muka asialliselle asialle pistäytymään (lainaamaan jotakin esim.) ja sitten jäävätkin kahvistelemaan. Minusta se on ihan mukavaa. Jos on sotkuista tai silmät punaisina, niin sitten on - tulija kantaa totta kai vastuun siitä, mitä vastassa on! Enkä ole sen sortin kontrollifriikki, että siitä menetän yöuneni, jos joku tapaa minut tai huushollini epätäydellisessä tilassa.

meillä on kaksi pientä lasta, joten ei tule itse lähdettyä ihan vain " pistäytymään" , mutta meille kyllä voisi tulla koska vain! Onneksi sentään sisarukset ja vanhemmat tulevat ja yksi sinkkuystävämmekin on uskaltautunut vain tulemaan extemporee! Oltiin miehen kanssa molemmat ihan tohkeissaan, kun meille tuli kahvivieras ;-)

Vierailija:

Anoppilassa käy yllätysvieraita vähintään kerran päivässä, pohjalainen tapa ilmeisesti, ja siellä menee aina suunnitelmat pieleen kun joku tulee, tai vähintäänkin katotaan karsaasti jos jatkaa töitä/lähtee kauppaan/menee päiväunille suunnitelman mukaisesti, vaikka vieraita on tullut. Mullakin on usein töitä joita pakko tehdä siellä, sitten mies tulee sanomaan että no tuu nyt tuonne kahvipöytään ettei ne ihmettele... äh.

Itse teen kyllä tasan omia juttuja, jos on aivan pakko. Meille on aina yllätysvieraat tervetulleita, mutta saavat myös osakseen meidän arjen. Totta kai yritän löytää aikaa kahvinkeitolle ja rupattelulle, mutta jos olen väsynyt pyydän lähtemään ja muissa tapauksissa yleensä pystyn olemaan seurallinen puuhaillessani.

En ole koskaan yllärivieraita alkanut passaamaan. Saavat itse pitää itsensä tyytyväisinä ja olla meillä kuin kotonaan. Olen myös sen huomannut, että monet vierastavat tämänlaista käytöstä ja miehelleni se oli ennen minua täysin vierasta, vaan hyvin on ukko tavoille oppinut :) Tosin ystäväpiirissäni jos mennään kyläilemään niin ei me pöydän ääreessä yleensä kahvia lipitellä, vaan makoillaan sängyillä ja sohvilla ja jutellaan mukavia, katotaan telkkaa, tehään ihan perusarkisia asioita yhdessä.

tosi " kivaa" . Onneksi harvoin noin!

Joo, ehkä tuohon anoppilaan liittyy se että ollaan mekin kuitenkin " vieraina" siellä niin oletetaan että meillä ei ole siellä mitään arkea tai suunnitelmia ja siksi karsastetaan jos ei mennäkään siihen kahvipöytään. Kyllä sielläkin tosiaan isäntäväki lähtee kauppaan tai menee päiväunilleen tai jatkaa töitään vieraiden tullessa.



- se jota lainasit