Mies ei osallistu vauvan hoitoon :(

Ihan normi juttu kun nainen tekee lapsen paskan miehen kanssa niin mies ei ota vastuuta ja jättää naisen yksin hoitamaan lasta ja kotia. Olisit vaan kysynyt siltä että hoidatko lasta vielä 10 vuodenkin päästä jos sellainen lapsi tehdään. Ei pidä avata haaroja miehelle noin vaan vaan miestä pitää kuulustella että haluaako lapsia ja haluaako hoitaa niitä.

Nyt se mies kokee että menetti vapauden kun joutui hoitamaan lasta ja ei voi henkailla kavereiden kanssa enää.

Siksi MGTOW, siksi.

Aluksi osallistui. Vastaapa rehellisesti: tekikö kaiken mielestäsi väärin? Maltoitko olla sanomatta, ja korjaamatta jälkiä?

Ette te nyt taas oikeasti voi aina syyttää naista kaikesta? "mitäs läksit.." "mitäs valitsit.." varmasti nalkutit ja valitit ja ansaitsit tämän..." 

Mitä se auttaa kysyä että autatko vielä 10 vuoden päästä jos se mies vaikka valehtelee? 

Aloittajalle: Puhukaa! Joku syyhän siihen on jos aluksi mies teki oman osansa niin mikä sai homman muuttumaan. Olisi hyvä myös jättää vauva miehen kanssa keskenään vaikka edes yhdeksi yöksi. Kun saavat olla aivan keskenään, se side syvenee ihan eri tavalla mitä äidin ollessa koko ajan siinä vierellä.

Oletteko oikeasti istuneet kaksin alas ja puhuneet asioista? Sillä tavalla, että molemmat saavat sanoa sanottavansa rauhassa. Näin he perheneuvolassakin tekevät: ajastin päälle, 5 minuuttia puheaikaa ja toinen ei saa sanoa mitään sinä aikana (tai lähteä tilanteesta). Kuuntele - älä ota itteesi jos mies kritisoi, vaan mieti oikeasti voiko hänen sanomisissaan olla totuuden siemen. Sama toisin päin, kerro rakentavasti, että olit tosi iloinen kun hän hoiri niin hienosti vauvaa aluksi ja sinua huolettaa miksi tilanne muuttui ja että se syö jaksamistasi. Pyri olemaan syyttelemättä (sinä aina, miksi et koskaan) vaan mahdollisimman rauhallisesti tuot asiasi esille. Kirjoita ylös jos tuntuu että on vaikea muuten puhua.

Miksi ei saisi viettää aikaa sairaalassa olevan äidin kanssa? Yleensä sinne ei ihan pienistä vaivoista oteta.

Pyydä omalta sivulta ja ystäviltä apua.

Omaan neuvolaan voi soittaa vaikka heti huomenna ja pyytää myös heiltä apua.

No olisikohan jotain yhteyttä siihen, että äiti joutui sairaalaan? Kenties miehellä on tällä hetkellä liikaa stressiä päällä. Siitä kannattaisi varmaan puhua ja apua arkeen voi kysyä vaikka sieltä neuvolasta. Harmituksesi olisi ymmärrettävämpää jos kyse olisi selkeämmin vain siitä, että miestä ei muuten vaan huvita osallistua.

Varmaan äiti huolestuttaa häntä, ei enää voi ajatella muuta. Ehkä teit lapsen liian nuoren miehen kanssa? Lapsi jäi sinulle ja vastuullesi pienenä. Ehkä äitisi auttaa?

Vierailija kirjoitti:

No olisikohan jotain yhteyttä siihen, että äiti joutui sairaalaan? Kenties miehellä on tällä hetkellä liikaa stressiä päällä. Siitä kannattaisi varmaan puhua ja apua arkeen voi kysyä vaikka sieltä neuvolasta. Harmituksesi olisi ymmärrettävämpää jos kyse olisi selkeämmin vain siitä, että miestä ei muuten vaan huvita osallistua.

Ei neuvolaa, vaan yksityinen pariterapia jos pakko. Siitä vasta tuleekin ongelma ja lisästressiä miehelle jos joku väkisin tunkee neuvolaan - sitten mies häipyy ainakin. Joku voi tehdä neuvolasta lasun, sitten tuo pari onkin pulassa. Joistakin miehistä ei ole isän tehtävään nuorena, kannattaisi tajuta se - uupuuhan äiditkin usein.

Taas! Tämä aloitushan on ollut täällä jo. Kuinka monta kertaa ajattelit tehdä saman aloituksen?

Ikävä sanoa, mutta noin se meilläkin alkoi.

Toivomani kaltainen tasa-arvoinen vanhemmuus on haave vain. Nyt kannattaa tehdä kaikki että kelkka kääntyy, jos se on vielä mahdollista.

Jätä nyt ainakin ne kotityöt tekemättä. Keskityt vain vauvan hoitoon.

Tuollaistahan se monella on. Sitten vielä putkautetaan lisää lapsia, ei mitään järkeä! Yhden kanssakin on jo hurjasti tekemistä.

Mies ei ole edes halunnut lasta alunperinkään, mutta hän tietää että rehellinen vastaus sinun vauvahaaveen keskellä tarkoittaisi parisuhteen tai ainakin seksin loppumista. On yritänyt olla aluksi mukana lapsen hoidossa, mutta sitten inhotus on käynyt hähellä liian suureksi ja heittänyt hanskat tiskiin. Tuota ikävä kyllä tapahtuu yhtenään ja tuohon tilanteeseen on syyllisiä molemmat osapuolet.

Mitä sanoo kun olette puhuneet asiasta? Eihän vauvan hoito ole yhtä kuin kodin siivoaminen, miten mies perustelee ettei osallistu kodin hoitoon? Miksi teet ja valitat perästä, etkä sovi? Tuo että mietit tällaisessa tilanteessa jotain seksin puuttumista kertoo siitä, että olet hyvin nuori. Lapsi ensin, sitten parisuhde ja seksi on nyt ihan aika viimeisenä tärkeysjärjestyksessä, teillä on isompia ongelmia!

Eli siis mies osallistui ja sitten yht äkkiä lakkasi ja ette ole puhuneet mitään? Voi hyvää päivää sentään, miksi olette tehneet lapsen jos ette osaa tai ja pysty puhumaan ihan normaaleista asioista? Ja anna kun arvaan, mies oli ennen lasta upea mies, joka teki kaiken pyytämättä, oli romanttinen, kuunteli ja keskusteli, avoin ja osallistuva mutta sitten ihan puskista tuli miehen lapsellisuus? Just. Joo. Katsokaa kenen kanssa lisäännytte tai käy näin, että jäätte yksin hoitamaan ihan kaiken. 

Tuossa on tullut monta uutta asiaa ja elämänmuutosta: vaimosta tuli äiti, vauva ja siihen liittyvät huolet ja ajatukset, oma äiti sairaalassa . Mummostakaan ei siis ole tarjoamaan tukiverkkoa.

Baby blues voi tulla myös miehelle.

Ehkä kaikki nyt vain on liikaa. Kaiken päälle vielä se, että mieslapsi kaipaa huomiota.

Istukaa alas ja puhukaa ja sopikaa asioita. Aamulla sopikaa päivän kulku: aamupäivällä laitetaan pyykkikone pyörimään, mies hoitaa vauvaa ja äiti lähtee lenkille/ostoksille/muuten vain tuulettumaan ja käy tämän päälle suihkussa. Yhdessä laitetaan lounas, hoidetaan pyykki, sitten äiti voi mennä lepäilemään vauvan kanssa. Mies voi lähteä käymään sairaalassa / lenkillä / suihkussa. Äiti valmistaa päivällisen ja isä seurustelee vauvan kanssa. Syödään yhdessä saman pöydän ääressä. Iltasella äiti hoitaa vauvan nukkumaan ja palaa miehen luo sohvalle.

Oikeasti, se mies tarvitsee vain kunnon kyydit. Joten, anna ne sille.

Niinkuin vastauksista huomaa, niin sitä on aika mahdoton lähteä vaan arvailemaan sen miehen puolesta mikä on. Syitä on niin monenlaisia. Ellei mieheltä saa vastauksia, niin hankalalta vaikuttaa. Puhuminen lienee paras keino selvittää tilanne, mutta jos miehestä ei ole puhumaan, niin mitäs sitten. Yrittäisin pyrkiä selviämään ilman ulkopuolista apua, kun tilanne ei vaikuta niin huonolta.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole edes halunnut lasta alunperinkään, mutta hän tietää että rehellinen vastaus sinun vauvahaaveen keskellä tarkoittaisi parisuhteen tai ainakin seksin loppumista. On yritänyt olla aluksi mukana lapsen hoidossa, mutta sitten inhotus on käynyt hähellä liian suureksi ja heittänyt hanskat tiskiin. Tuota ikävä kyllä tapahtuu yhtenään ja tuohon tilanteeseen on syyllisiä molemmat osapuolet.

Inhotus omasta lapsesta? Jokainen lapsi on oikea ihminen ja isä on vastuussa sen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole edes halunnut lasta alunperinkään, mutta hän tietää että rehellinen vastaus sinun vauvahaaveen keskellä tarkoittaisi parisuhteen tai ainakin seksin loppumista. On yritänyt olla aluksi mukana lapsen hoidossa, mutta sitten inhotus on käynyt hähellä liian suureksi ja heittänyt hanskat tiskiin. Tuota ikävä kyllä tapahtuu yhtenään ja tuohon tilanteeseen on syyllisiä molemmat osapuolet.

Nainen on osasyyllinen kun mies valehtelee eikä omaa selkärankaa kertoa rehellisesti toiveistaan? Oletko tosissasi?