Lue keskustelun säännöt.
Millainen on hyvä isovanhempi?
29.08.2022 |
Toisessa ketjussa ihmetellään isovanhempia, jotka eivät halua pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa. Ketju menee pitkälti väittelyksi siitä, pitääkö isovanhemman hoitaa lapsenlasta vai ei, ja isovanhemmuus nähdään tämän hoitosuhteen kautta. Lisäksi esimerkiksi pitkä fyysinen välimatka oikeuttaa joidenkin mielestä olemattoman yhteydenpidon. Haluaisin kuulla näkemyksiä siitä, millainen on hyvä isovanhempi?
Omat isovanhempani asuivat kaukana ja näimme toisiamme harvoin. Suhteestani heihin tuli kuitenkin läheinen. Kauempana asuva isovanhempani kirjoitti minulle kirjeitä koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, myös aikuisuudessa siihen saakka, kunnes muistisairauden takia ei enää pystynyt. Minusta oleellista oli, että hän rakensi ja loi suhdetta suoraan minuun niillä keinoin, joita hänellä oli. Ei siis vain kysellyt tyttäreltään eli äidiltäni kuulumisia, vaan kysyi niitä minulta suoraan kirjeitse. Hänen kirjeistään minulle välittyi, kuinka tärkeä ja rakas olin hänelle, vaikka näimmekin vain 1-2 kertaa vuodessa. Toki vietin myös kesällä hänen luonaan aikaa yksin, mistä on myös hyvät muistot. Äidin puoleinen isoisä oli vähemmän tekemisissä, mutta myös hänen kanssaan oli yhteisiä asioita, kun kävin mummolassa - pelasimme korttia ja shakkia, isoisä käytti jäätelöllä ja uimassa, korjailimme yhdessä juttuja maatilalla.
Toinen isoäiti ei koskaan käynyt meillä (eikä oikein muuallakaan) vaikka asui hieman lähempänä. Hän ei myöskään kirjoittanut kirjeitä tai koskaan soittanut meille suoraan. Mutta kun kävimme mummun luona, hän joi aina mun kanssa kahdestaan salissa kahvit (silloin lapsetkin saivat kahvia) ja kertoi hauskoja juttuja hauskalla tavalla. Tykkäsin olla mummulassa ja kävin siellä usein hiihtolomalla yksin. Mummulla oli navettatöitä eikä hän pitänyt seuraa tai leikkinyt vaan lähinnä huuteli syömään silloin tällöin, mutta tähän mummuun tuli läheinen suhde noiden hänen juttutuokioidensa takia. Ja sitten on kivoja muistoja, esim. kun oli sähkökatko ja laitettiin kynttilöitä, mentiin vällyjen alle lämpimään ja mummu kertoili juttuja.
Pointtini on tässä, että minusta se välimatka tai hoitoavun määrä ei ole ratkaisevaa suhteessa isovanhempiin vaan hyvä suhde voi syntyä monella tavalla. Miten teillä?
Kommentit (3)
Hyvä isovanhempi on se, joka yleensäkin on hyvä ihminen: auttaa muttei tunkeudu, kyselee kuulumisia eikä kerro niitä eteenpäin, neuvoo jos kysytään muttei tyrkytä neuvoja, kehuu kun on kehumisen paikka, on läsnä kun pyydetään - jos voi olla.
Ihan helppoa, kun vielä rakastaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä isovanhempi on sellainen, joka ei näy, ei kuulu, eikä ole omia mielipiteitä. Asuu hyvän matkan päässä, mutta on välittömästi ja pyyteettömästi valmis auttamaan. Ottaa arvostelut ja moitteet tyynesti vastaan. On rauhallinen, ei naura eikä puhu liikaa.
vaari sanoo taistelleensa sodassa, että suomi pysyisi suomalaisilla ja miehet pysyisi miehinä ja naiset hoitaisivat lapset ja ihmiset voisivat syödä lihaa ja tankata autoihinsa bensaa