Vauvan nimestä ja jo suvussa esiintyvistä nimistä

Elikäs, minulla on aina ollut yksi tytön nimi ylitse muiden. Jo yläasteella haaveilin, että jos joskus tytön saan, siitä tulee varmasti sen niminen ja maku ei ole koskaan vaihtunut.



Nyt kuitenkin on käynyt niin, että tuo nimi on jo miehen tätillä (jonka kanssa olemme suht paljon tekemisissä, ei kuitenkaan viikottain) ja miehen serkulla (jota näemme hyvä jos kerran vuodessa).



Itse siltikin haluaisin tuon nimen tytöllemme, joka synty tässä pari viikkoa sitten. MIes on kuitenkin sitä mieltä, että lapsemme nimeä ei saa olla kummankaan suvussa elossa olevilla.



Sanokaapas, mitäs te tällaisessa tapauksessa tekisitte??

Ihan vaan villi arvaus :-)

Voithan kertoa esim. miehesi tädille, että olet aina haaveillut laittavasi lapselle tuon nimen. Tuskinpa se häntä haittaisi. Minä ainakin olisin imarreltu, jos joku mulle moisen tempun tekisi. Osoittaisi, etten ole ainakaan itse pilannut nimeä kenellekään ;). Ja miehes serkkukaan ei haittaa. Että siitä vaan.

Kyseessä on uusperhe ja lapset siis ristitty vanhempien aikaisemmissa liitoissa. Mutta tälä hetkellä perheessä on kaksi täysin etunimiltään samannimistä lasta. sukunimi on eri.

ja muunnettuna hänen isänsä nimi. Eli samaa nimeä voi olla useammalla suvussa. Mutta mielipidekysymyshän tämä on.



Ongelma on kai se, että miehesi mieltää tuon nimen juuri tätinsä nimeksi ja niitä mielikuvia voi olla vaikea sijoittaa omaan tyttäreen. Neuvotelkaa, ymmärtääkö miehesi miten tärkeä tuo nimi on sinulle? Ja onko se niin tärkeä että olet valmis jyräämään miehesi tuntemukset?

Mutta miehesi on elänyt tämän nimisten ihmisten keskellä koko elämänsä ja liittää kovasti mielikuvia ko. nimeen. Nappaapa itse yksi läheinen tätisi tai oma serkkusi ja mieti, voisitko antaa tämän nimen lapsellesi, jos miehesi sitä kovasti toivoisi - ihan rehellisesti

nimi, vaikka mies ei sitä millään lapselleen haluaisi?

nimi, vaikka mies ei sitä millään lapselleen haluaisi?

Jos mieheni mielestä joku nimi olisi aivan kammottavan hirveä en varmaan lähtisi keskustelemaan, mutta jos syy on tuossa (saman nimisiä sukulaisia) niin en mä asiaa siihen jättäisi. Ei se silti tarkoita, että annan oman päätöksen mukaan nimen vaikkei mies sitä "millään halua". Jos ei "millään halua" niin ei sitten, mutta kai nyt asioista puhua saa?