Lue keskustelun säännöt.
Tukiperhetoiminta
29.08.2022 |
Millaisia kokemuksia teillä on tukiperhetoiminnasta, joko tukiperheenä taikka perheenä, jonka lapset käyvät sellaisessa?
Itse olen toiminut nyt jonkin aikaa tukiperheenä lapselle, jolla on paperilla hirveästi haasteita ja diagnooseja sekä vaikea tausta, mutta tästä huolimatta lapsen kanssa sujuu paljon helpommin kuin etukäteen uskoin. Myös lapsen vanhemmat ovat mukavia ja yhteistyö toimii älyttömän hyvin, heidänkin haasteista huolimatta. Se mikä minua ihmetyttää, on oman lähipiirin suhtautuminen.
Oma lähipiirini kauhisteli ennakkoon tukiperheeksi ryhtymistä. Nyt kun kaikki on mennyt hienosti, kuulen kommentteja, ettei minun kokemukseni ole "tavallinen", vaan olen ollut onnekas että yhteinen sävel on löytynyt tuettavan ja perheen kanssa, ja että varmasti meillekin tulee ongelmia kun "vieraskoreus" häviää ym. Jos puhun ihan positiiviseen sävyyn tästä asiasta, kellekään toimintaa tuputtamatta, lähipiiri alkaa tarpeettomasti maalaamaan piruja seinille ja joskus jopa suitsuttamaan minua, miten hienon uhrauksen teen toimimalla tukiperheenä.
Haluaisinkin kuulla, millaisia kokemuksia teillä on, kun tuntuu, että vallalla on hirveän negatiivinen käsitys koko asiasta. En kiellä, etteikö se ole välillä raskasta, ja lapsi ei ole ns. normaali, mutta loppujen lopuksi kyse on erityislapsen yökyläilyistä, jolloin teemme kivoja juttuja yhdessä.
Kommentit (31)
Jos sulla on niitä omia lapsia muistelepa vähän miten heihin reagoitiin.🤣 Siinä meni sun yöunet ja odotapa vaan sitä murrosikää, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on niitä omia lapsia muistelepa vähän miten heihin reagoitiin.🤣 Siinä meni sun yöunet ja odotapa vaan sitä murrosikää, jne.
Kukaan ei ole niin saatallisen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.
Itse olen tukiperheen lomittaja, eli kerran kuukaudessa viikonlopun hoidan lapsia. Ei mitään ongelmaa tässä, vähän saattaa ulkopuoliset ihmetellä, että mikä homma ja kuinka raskasta tuollainen ja kuinka paljon byrokratiaa on yms.
Itsellä sellainen käsitys, että suurin osa ei ymmärrä tukiperhetoimintaa oikein, mistä varmaan nuo saamasi reaktiot johtuvat.
Mitä odotit? Että kaikki kehuu ja kannustaa miten upeaa ja tärkeä työtä teette? Ei kai se kenellekään yllätyksenä tule, että ihmiset ei oikeasti ole sellaisia?
Oma kokemus on se, että elämä alkaa vähitellen pyörimään tuettavan perheen aikataulujen ympärillä ja sitten huomaa päätyneensä ns. ystäväksi ihmisille, joihin pitäisi olla enemmänkin ammatillinen suhde. Omat lapset kärsivät tukilapsesta, koska tämän käynnit tarkoittavat perheen muun elämän pysähtymistä, täytyy ottaa huomioon yksi ulkopuolinen ihminen, täytyy jakaa oma huone, harrastus jne.
Vuoden verran kokeiltiin, sitten oli pakko laittaa stoppi, kun omat lapset päätyivät terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisin kysymys ehkä on ettekö pelkää millaisen esimerkin ne antaa teidän lapsille. Oli meillä yksi lapsi, jonka kohdalla vähän pelättiinkin.
Meillä oli kaksi lasta 3 vuoden ajan kerran kuukaudessa viikonlopun. Taisi tulla sanarimpsu, mutta eiköhän tuosta saa selvää. Silloin oli tilanne, että meillä oli omat lapset 11 v. ja 6 v. Asuttiin pienen lähiön laidalla, jossa oli oma rauha ja talossa jättimäinen piha. Kun aloitettiin tukiperheenä, luvattiin, että 2 vuotta sitoudutaan, mutta tuli siihen vielä bonusvuosi, koska hiljalleen tehtiin eroa tukilapsista
Meillä kävi yhden viikonlopun kuukaudessa sisarukset, joilla oli yh-äiti. Me haettiin lapset kotipihaltaan ja palautettiin samaan paikkaan, ettei heidän tarvitse parilla bussilla kulkea.
Hyötyjä: yhdessä tekeminen on hauskaa! Laittaa kaakaot termariin ja lähteä pulkkamäkeen, se oli todella mukavaa. Kesällä käytiin uimarannalla. Kerran kesässä oltiin yötä teltassa ja muistan lasten tykänneen siitä erityisesti, koska eivät muutoin tehneet telttaretkiä äitinsä kanssa. Tukilapset myös koristelivat meillä ensimmäistä kertaa ikinä joulukuusen ja minä olin heidän ilosta niin liikuttunut, että itkeä pillitin illalla sängyssä. Mies epäili hermoromahdusta, no se on siis vitsi.
Vähän huonompia puolia: sairastumiset. Tukiperhetoimintaan kuulee, että lapset tulee tukiperheeseen vain terveenä. Se ei aina toteutunut. Omaakin lepsuutta siinä. Jos lasten äiti tuo pihalle nuhanenäisen lapsen, pitäisi kovettaa itsensä ja sanoa, että et saa tulla. Mutta kun ei pysty, lapsen toiveikas ilme estää. Sitten jää tekemättä ne suunnitellut kivat jutut, kuten sirkukseen meno jäi kerran, jos lapsi nukkuu ja lepää koko viikonlopun vierailun sohvalla/sängyssä. Ja tietysti tarttuu meidän perheeseen .
Toinen ikävä juttu oli silloin, että tukiperheistä oli pulaa. Tuli sellainen olo, että eikö me haluttaisi ottaa muitakin lapsia joskus. Jonakin kesänä tuurattiin toista perhettä, jossa oli ollut jalkaleikkaus eivätkä pystyneet ottamaan erästä nepsy-lasta koko kesänä. Helposti alkaa ottaa itse vastuuta liikaa, omat suunnitelmat menee jumiin, jos alkaa tuurailla.
Plussia on enemmän kuin miinuksia. Meillä tehtiin tukiperhetoimintaan sitten lopetus, kun omat lapset oli 9 ja 14 ja ne meidän tukilapset myös kasvoivat yläkouluikään. Se oli suunniteltu etukäteen jo määräaikaiseksi, joten ei jäänyt paha mieli.
Ajattelen niin, että uusi kierros voisi lähteä, kun nuorempi lapsista saa lukion käytyä, tänä syksynä aloitti. Eniten on tarvetta alakouluikäisille ja meille se sopii, koska sen ikäisten kanssa voi puuhailla monenlaista yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tukiperheen lomittaja, eli kerran kuukaudessa viikonlopun hoidan lapsia. Ei mitään ongelmaa tässä, vähän saattaa ulkopuoliset ihmetellä, että mikä homma ja kuinka raskasta tuollainen ja kuinka paljon byrokratiaa on yms.
Itsellä sellainen käsitys, että suurin osa ei ymmärrä tukiperhetoimintaa oikein, mistä varmaan nuo saamasi reaktiot johtuvat.
Totta tuokin. Meillä oli myös sama, että ihmiset saattavat sekoittaa tukiperheen ja sijaisperheen. Tukiperhe on vähän kuin oman kummin perhe, jonne voi mennä kerran kuukaudessa (jos niin on sovittu) ja tehdään yhdessä arkisia asioita. Toki niitä elämyksiä voi myös olla. Kasvatusvelvoite säilyy lasten vanhemmilla eikä se ole koko perheen tukemista. Lasten vanhemmat huolehtii, että lapsilla on vaatteita ja kotona saavat ruokaa ja huolenpitoa, kun sijaisperheessä tulee koko paketti.
Eniten vaikuttaa se että yhteistyö vanhempien kanssa sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negatiivisia ihmisiä on aina. Mielikuvat on joskus niin typeriä, että jättäisin ne ihan omaan arvoonsa.
Kätevää. Haluaisin itsekin tuollaisen koska "tukiverkosto" asuu kaukana. Olisiko aika päivittää termi kummiperheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkö työttömät ja syrjäytyneet voisi toimia tukiperheinä? Heillä on loputtomasti aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Eniten vaikuttaa se että yhteistyö vanhempien kanssa sujuu.
Mitä tuo tarkoittaa? Miten se yhteistyö ei sujuisi?
Vanhemmat itse voivat toivoa tukiperhettä jaksamisensa tueksi. Tilanteita: lapsen toinen vanhempi kuolee, totaaliyksinhuoltajuus, jomman kumman vanhemman vakava sairaus, sukulaisten ja tukiverkostojen puuttuminen. Kaikki sovitaan etukäteen ja monesti kirjallisesti: kuinka usein, moneltako lapsi tulee ja moneltako lähtee. Joustaa voidaan puolin ja toisin, jos tulee esteitä, mutta ei tukiperhe ole se, joka saa lokaa niskaansa lapsen vanhemmilta, koska se on vapaaehtoistoimintaa, molemmille osapuolille vapaaehtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kätevää. Haluaisin itsekin tuollaisen koska "tukiverkosto" asuu kaukana. Olisiko aika päivittää termi kummiperheeksi?
Miksei, ihan hyvä ehdotus. Pelastakaa lapset ry:n kautta ainakin on valtakunnallista tukiperhetoimintaa, jos sinulla on tarvetta. Sosiaalihuollon kautta voi ilmoittaa tarpeesta. Tiedän yhden lapsen, jolle haettiin tukiperheeksi ikääntyneitä henkilöitä, siis ei vanhuksia, mutta mielellään eläkeikäisiä, koska lapsella ei ollut elossa yhtään isovanhempaa ja muutkin sukulaiset asuivat ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö työttömät ja syrjäytyneet voisi toimia tukiperheinä? Heillä on loputtomasti aikaa.
Aukko CV:ssä ja sen synnyttämä epäluottamus nostaa valitettavasti tien pystyyn tälläkin saralla. Suomessa työttömän on äärettömän vaikea päästä mihinkään mukaan koska hän kohtaa ennakkoluuloja kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö työttömät ja syrjäytyneet voisi toimia tukiperheinä? Heillä on loputtomasti aikaa.
Ei työttömyys ole ongelma, mutta syrjäytyminen on. Lapset, jotka tukiperhettä tarvitsevat voivat olla myös köyhistä oloista. Heille toivotaan sosiaalista toimintakykyä ja elämänlaatua lisääviä elementtejä. Jos tukiperhe itse on hyvin syrjäytynyt, tuleeko sitä lastakaan vietyä esim. elokuviin, retkelle, jäätelölle, leikkipuistoon, kannustetaanko vuorovaikutussuhteisiin. Syrjäytymisen termi ei ole yksiselitteinen, sillä voi tarkoittaa sosiaalista syrjäytymistä ja yhteiskunnan tukiverkoston ulkopuolelle jäämistä, köyhyyttä tai sitten jotkut käyttävät sitä ihan työttömyyden synonyymina, vaikka tarkoittavat pelkästään työelämästä syrjäytymistä.
Nostan, sillä tukiperheistä on huutava pula ja toivon, että joku tämän innoittamana suuntaisi tukiperhevalmennukseen. :ø
Nepsydiagnooseja jaellaan kuin karkkia, joten se että lapsi on erityislapsi ei useimmiten tarkoita mitään. Aivan tavallisia lapsia joiden vanhemmat jostain syystä halunneet hommata heille ne diagnoosit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö työttömät ja syrjäytyneet voisi toimia tukiperheinä? Heillä on loputtomasti aikaa.
Aukko CV:ssä ja sen synnyttämä epäluottamus nostaa valitettavasti tien pystyyn tälläkin saralla. Suomessa työttömän on äärettömän vaikea päästä mihinkään mukaan koska hän kohtaa ennakkoluuloja kaikkialla.
Tukiperhetoimintaan ei kysytä cv:tä.
Käyttäytyjän puutteellisuuden piikkiin. Ei me olla mitenkään jääneet vellomaan muiden negatiivisuuteen. Olemme huomanneet, että näillä ihmisillä on muutenkin tapana olla hirvittävän negatiivisä eli tässä ei ole kyse meistä.