7-vuotias ei halua tavata isäänsä, onko hänen pakko tavata
7-v poikani on aina ollut äidin poika. Olemme isänsä kanssa eronneet pari vuotta sitten, isä muutti 200 km päähän. Tapaamissopimuksen mukaan lapsi olisi joka toinen viikonloppu isällään, mutta hän kieltäytyy menemästä sinne. Varsinaisesti isässä ei ole mitään sellaista vikaa, jonka nojalla tapaamisia voisi suoranaisesti estää, kuten alkoholismi tai väkivalta. Isä on vain kovin erilainen kuin poika ja yhteistä säveltä on aika vaikea löytää.
Olen aina houkutellut poikaa tapaamaan isäänsä ja yrittänyt edistää heidän yhteydenpitoon. Olisi kiva, jos minäkin saisin välillä lapsivapaata, sillä olen aika uupunut. Kaikki vaivannäkö tuntuu ihan turhalta, kun poikaa ei kiinnosta- ei viestit, puhelut eikä vierailut. Nyt poika on alkanut kovasti vastustaa isäviikonloppuja, tavallisesti niin iloinen poika kirkuu ja huutaa sydäntäsärkevästi vaihtotilanteessa ja rukoilee minulta, että saisi jäädä kotiin. Onko pakko laittaa poika isänsä luo, mikäli hän ei sinne halua?
Kommentit (8)
Ootko nyt ihan varma, ettei isän luona tapahdu jotain ikävämpää? Tuntuu erikoiselta, että noin intensiivisesti vastustaisi isäviikonloppuja, jos kyseessä olisi vain yhteisen sävelen puuttuminen.
Miten isä suhtautuu asiaan? Haluaako pakottaa pojan luokseen sopimuksen mukaisesti vaikka poika vastustaa tapaamisia?
Josko isä voisi tulla tapaamaan lasta lähemmäs.
Juttele lapsen kanssa ja kysy miksei lapsi halua mennä isälleen viikonlopuksi. Kysy miten haluaisi nähdä isäänsä. Suostuisiko isä tulemaan teidän kotipaikkakunnalle viikonlopuksi ja viettämään aikaa poikansa kanssa päivisin jos poika olisi äidin luona yöt? Tai keksisittekö muita tapoja miten toteuttaa tapaamiset
Olisiko mahdollista kutsua isä teille ja viettää aikaa "perheenä" vaikka pari viikonloppua, pojalle voisi olla helpompaa.
Onko pojalla isän luona oma huone/tavaraa eli onko se myös hänelle koti?
Voisiko ne järjestää vaikka niin, että isä tulee teidän paikkakunnalle. Vie vaikka katsomaan lätkää tai leffaa ja palauttaa yöksi kotiin. Onhan se raskas viikonloppu, viettää aikaa vieraassa asunnossa jota isä haluaisi sanottavan kodiksi. Vieraassa kaupungissa, jossa ei ole kavereita tai mitään tuttua. Isästä ehkä näkee päälle päin, että yrittää olla mieliksi ja sellainen ei mene ikinä lapselle läpi. Lähtökohtanakin huono, että on muuttanut niin kauas. Lapsi pitäisi aina laittaa ensisijalle, varsinkin erotilanteissa.
Onhan tossa jo jatkuvaa "epätasapainoa" kun isä asuu kauempana ja jokatoinen v. Loppu pitäis reissata "outoon" ympäristöön? .. Saattais tosiaan sopia paremmin harvemmat ja ehkä kerralla pidemmät selkeemmät käynnit. ?. Lapsen elämään ja suhteisiin kuuluu kuitenkin myös viikonloput kavereiden kanssa.. Jos aina muualla, niin voi jäädä patsi niistä... Ja ne voi olla iso juttu kaveripiirissä..
Muuttakaa sopimusta, niin että vaan lomaviikoilla nähdään. Lasta stressaa varmasti kun on koulu ja sitten vielä tapaamisia usein...
Tuskin vika on isässä tai että ei pitäisi hänestä, mutta viikonloppuna pitäisi saada levätä, että jaksaa arkea.