Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa lapsen, mutta itse en
28.08.2022 |
Olen kohta nelikymppinen nainen ja seurustellut mieheni kanssa vakavalla pohjalla noin puolisen vuotta. Jo tapailun alkuvaiheessa mies sanoi, että hänellä olisi lapsihaaveita, koska omia biologisia lapsia ei ole. Itse en tähän oikein ottanut silloin kantaa (lähinnä jotain ympäripyöreää neutraalisti totesin), koska en halunnut puhua asioista liian vakavalta pohjalta alussa, sillä tunnelma välillämme oli lämminhenkinen ja olin todella rakastunut.
Toivoin jo sisimmässäni, että mies olisi asian unohtanut, mutta nyt hän on taas siitä ruvennut puhumaan. Hän tuntuu olevan varsin ehdoton asian suhteen ja paapattaa, ettei koe elämällään olevan mitään merkitystäkään iän myötä ilman omia lapsia. Hän sanoo mm, että miksi hän töissäkään käy ja omaisuutta hankkii, kun lopulta kaikki jää hänen sanojensa mukaan kaiken maailman korppikotkille sun muille haaskalinnuille.
Olen jo pikku hiljaa todella epätoivoinen, sillä en ole luvalla sanoen ikinä ollut näin rakastunut, mutta pitääkö siltikään tehdä asioita vasten omaa tahtoaan? Huoh... :(
Kommentit (37)
Jos et halua lapsia ja mies ehdottomasti haluaa, teidän pitää erota. Puhukaa asiasta! Älä missään nimessä tee lasta jos et niitä oikeasti halua, se vasta valtava virhe onkin. Mies voi lisääntyä jonkun toisen kanssa jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et halua lapsia, mikä estää?
Vedätkö copypastella tämän saman aloituksen palstalle säännöllisesti? Korppikotkat ja haaskalinnut ovat jääneet mieleen.
Eiköhän tämä ole omituinen trolli, mutta jos ei, niin olet tehnyt tyhmästi kun olet jatkanut suhdetta miehen kanssa joka haluaa lapsia. Oma vika pikku sika, kuten sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et halua lapsia, mikä estää?
Se ettei halua?
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tuo aihe ei katoa takavasemmalle missään vaiheessa. Se on ruodittava läpi jossain vaiheessa / ennemmin tai myöhemmin pidemmän tai lyhyemmän kaavan mukaan. Kompromisseja ei ole, vaan jos haluatte jatkaa yhdessä, jomman kumman on luovuttava kannastaan.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin, että tämä juttu kannattaa ottaa esille heti suhteen alussa. Asiat ovat paljon vaikeampia, jos sitä hauduttelee pinnan alla 10 vuotta ja sitten vasta ruvetaan keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ois aika kertoa totuus. Jos hän oikeasti rakastaa sinua, hän valitsee suhteenne ilman lasta.
Liikaa kipuu liikaa suruu muka rakkauden takii..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin tyypillinen nainen! Kun on rakastunut, niin lakaisee miehen "miinuspuolet" maton alle ja kuvittelee, että voi ohjailla ja manipuloida ajansaatossa asiat mieleisekseen.
Olen kyllä kokenut, että tätä tekevät nimeen omaan miehet! Pitävät yllä suhdetta, vuodesta toiseen sanomalla haluavansa kyllä lapsen sitten joskus. . . Ja naisen biologinen kello senkun tikittää!
Tiedät varmaan, että olisit itsekin päässyt helpommalla, jos olisit tuonut kantasi esille heti. Nyt on kuitenkin jo aivan pakko avata suu ja myöntää, etteivät toiveenne kohtaa. Miehen päätettäväksi jää, lähteekö etsimään uutta naista, vai luopuuko lapsihaaveestaan takiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.vauva.fi/keskustelu/4789002/lapsi-ei-ole-minulle-tarkein
Lue tämä ja mieti miten voi pahimmillaan käydä.
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4789002/lapsi-ei-ole-minulle-tarkein
Lue tämä ja mieti miten voi pahimmillaan käydä.
Tuon kirjoittaja nyt on itse mielisairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin samankaltaisessa tilanteessa. En ole itse ikinä nähnyt itseäni äitinä. Nyt kuitenkin olen parisuhteessa, jossa olen asian tuonut esiin jo heti alusta lähtien ja kumppanini taas suhteen alussa ei ollut varma omasta kannastaan. Nyt hän kuitenkin kaipaisi lasta ja olen joutunut todella ison päätöksen äärelle. Ikä myös alkaa itsellä painaa jonkin verran päälle. "Äiti" en haluaisi olla, mutta "isän" rooli kyllä voisi kelvata.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin samankaltaisessa tilanteessa. En ole itse ikinä nähnyt itseäni äitinä. Nyt kuitenkin olen parisuhteessa, jossa olen asian tuonut esiin jo heti alusta lähtien ja kumppanini taas suhteen alussa ei ollut varma omasta kannastaan. Nyt hän kuitenkin kaipaisi lasta ja olen joutunut todella ison päätöksen äärelle. Ikä myös alkaa itsellä painaa jonkin verran päälle. "Äiti" en haluaisi olla, mutta "isän" rooli kyllä voisi kelvata.
Älä tee jonkun mieliksi. Harva mies haluaa jäädä kokopäiväiseksi koti-isäksi. Sinuna eroaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois aika kertoa totuus. Jos hän oikeasti rakastaa sinua, hän valitsee suhteenne ilman lasta.
Yhtä hyvin voi sanoa, että jos nainen aidosti rakastaa ja osaa olla epäitsekäskin, niin hän valitsee lapsen ja miehen. Muulla tavoin valitsee itsekäs ihminen.
Tämä. Ei ole epäitsekkäämpää tekoa kuin väkisin synnyttää joku valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Älä sinä ainakaan hanki tuolla asenteella lapsia. Lapset ansaitsevat paremman vanhemman kuin sinä tulisit olemaan. Huolehti ehkäisystä tai paremminkin pysy erossa muista ihmisistä niin kaikilla on kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et halua lapsia, mikä estää?
ilmeisesti ap:n oma pää
Juuri tästä on keskustelut meillä käynnissä, että hän tosiaankin olisi sitten se "lähivanhempi", jos lapsia nyt tulisi. Kumppanillani on se verran "korkea moraali", että veikkaisin eronkin tullessa ottavan enemmin lapsen itselleen, kuin että jos minä sitten toteaisin, että minusta ei ole yksin äidiksi ja antaisin lapsen kokonaan pois.
Alue: Aihe vapaa
Laske mies nyt vapaaksi. Olet ollut epärehellinen ja aika vastata seurauksista.