Lue keskustelun säännöt.
Kauhea ikävä esikoista vauvana
27.08.2022 |
Elämäni ihaninta aikaa kun tulin äidiksi. En ollut koskaan ennen nähnyt niin pientä vauvaa, enkä voinut uskoa että se ihanuus oli minun. Mahtui ensimmäisiin viikkoihin toki epätoivoa, itkua ja väsymystä, mutta maksaisin mitä tahansa jos saisin elää siitä edes yhden päivän uudelleen :')
Kommentit (51)
En tajua yhtään mistä täällä puhutaan. Elämäni paras päivä oli se, kun kuopuskin muutti pois. Mikä vapauden tunne ja vastuu tippui harteiltani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin riippuvaiset äitiroikkujat ovat ahdistavia lapsilleen. Estävät itsenäistymistä toimiviksi aikuisiksi. Antakaa lasten mennä, jotta heistä tulisi itsellisiä, vastuullisia ihmisiä.
En ymmärrä logiikkaasi.
Itse nautin suuresti esikoiseni vauvavuodesta se oli elämäni ihaninta aikaa. Sitten vauvasta kasvoi lapsi ja nyt kasvatan lapsesta nuorta josta tulisi itsenäinen omantiensä kulkija.
Miten ihanan elämänvaiheen ikävöiminen on riippuvaisuutta ja "äitiroikkujaisuutta".
Vai onko loman kaipaaminenkin, tai sen muistelu, työn vieroksumista🤔
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. En ole koskaan ollut niin onnellinen ja täydellisen läsnä kuin ekat kuukaudet vauvan syntymän jälkeen. Ja minä en ollut koskaan edes halunnut lasta. Voi luoja miten rakastin vauvaani ja ensimmäistä kertaa elämässäni tiesin mitä on täysin pyyteetön rakkaus. 🥰
Minäkin tiedän, enkä ole koskaan hankkinut lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sinun. Ketään ei voi omistaa. Itseänikin yritettiin kohdella esineenä mutta onneksi e tarvitse enää aikuisena olla tekemisissä.
Sä tuut aina pailaamaan kaikki herkät ketjut omilla ongelmillasi. Varsinainen minä minä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyisitkö jos kotileikkiosa jäisi pois ja lapset olisivat suoraan teinejä? Siihen ei siis kuuluisi mitään pukemista ja syöttämistä ja vankkureissa tuuppaamista ja sössöttämistä.
Tämä erityisesti niille joiden mukaan automatisoituva ja ihmismassoihin hukkuva maailma tarvitsee lisää veronmaksajia.
Hassu.
Ap puhui kiintymyksestä, jota tunsi ja tuntee lastaan kohtaan. Hän puhui myös muistosta, menneisyydestään ja onnellisuudesta. Se on nostalgiaa ja mielestäni erittäin hienoa. Erityisesti sille lapselle, hän on ollut rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyisitkö jos kotileikkiosa jäisi pois ja lapset olisivat suoraan teinejä? Siihen ei siis kuuluisi mitään pukemista ja syöttämistä ja vankkureissa tuuppaamista ja sössöttämistä.
Tämä erityisesti niille joiden mukaan automatisoituva ja ihmismassoihin hukkuva maailma tarvitsee lisää veronmaksajia.
Mikä kotileikkiosa? Se on lapsen lapsuus, tärkeä pohja koko elämälle. Sinusta huomaa että lapsuudessasi meni jotain pieleen.
Hankit lapsen tyydyttämään omia tarpeitasi.
Niinhän jokainen tekee, vahikoraskaudet tietysti erikseen, jonkun tarpeita siinäkin on tyydytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. En ole koskaan ollut niin onnellinen ja täydellisen läsnä kuin ekat kuukaudet vauvan syntymän jälkeen. Ja minä en ollut koskaan edes halunnut lasta. Voi luoja miten rakastin vauvaani ja ensimmäistä kertaa elämässäni tiesin mitä on täysin pyyteetön rakkaus. 🥰
Ei pahalla mutta kuulostaa ikävältä, ihan kuin et rakastaisi sitä lastasi nyt noin kovasti kuin vauvana. Etkä ole oikein läsnä nykyään? Että se rakkaus kohdistui siihen vauvana oloon, se ihanuus oli pelkästään se. Ehkä en vaan ymmärrä koska itse olen rakastanut lapsiani aina yhtä paljon, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa.
Onpa täällä negatiivista kommentointia. Minä ymmärrän ap:tä hyvin. Saa kai sitä haaveilla, ihanaa se vauva-aika minustakin oli, ja olisi ihanaa saada kokea se uudestaan. Enkä silti roiku lapsissani tai estä heitä kasvamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä lukiessa tulee sellainen tunne että itseltäni puuttuu ilmeisesti joku biologinen äitigeeni ihan kokonaan 😂
Rasittavat äitinyyhkijät ovat lapselleen painajainen.