Lue keskustelun säännöt.
Kauhea ikävä esikoista vauvana
27.08.2022 |
Elämäni ihaninta aikaa kun tulin äidiksi. En ollut koskaan ennen nähnyt niin pientä vauvaa, enkä voinut uskoa että se ihanuus oli minun. Mahtui ensimmäisiin viikkoihin toki epätoivoa, itkua ja väsymystä, mutta maksaisin mitä tahansa jos saisin elää siitä edes yhden päivän uudelleen :')
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. En ole koskaan ollut niin onnellinen ja täydellisen läsnä kuin ekat kuukaudet vauvan syntymän jälkeen. Ja minä en ollut koskaan edes halunnut lasta. Voi luoja miten rakastin vauvaani ja ensimmäistä kertaa elämässäni tiesin mitä on täysin pyyteetön rakkaus. 🥰
Kaukana pyyteettömästä rakkaudesta. Biologian tuomaa hoivaviettiä ja hormoneja. Sen jälkeen narsistista omien geenien palvontaa ja läheisriippuvuutta. Ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. En ole koskaan ollut niin onnellinen ja täydellisen läsnä kuin ekat kuukaudet vauvan syntymän jälkeen. Ja minä en ollut koskaan edes halunnut lasta. Voi luoja miten rakastin vauvaani ja ensimmäistä kertaa elämässäni tiesin mitä on täysin pyyteetön rakkaus. 🥰
Kaukana pyyteettömästä rakkaudesta. Biologian tuomaa hoivaviettiä ja hormoneja. Sen jälkeen narsistista omien geenien palvontaa ja läheisriippuvuutta. Ei sen kummempaa.
Aika raatorehellistä mutta totta.
nepifiili kirjoitti:
pane lisää vauveleita tulelle.
Tämä. Kaikki muut apinalajit paitsi ihminen ovat uhanalaisia.
Ai että ihanaa, kun tuo vauva-aika on jo takanapäin. Esikoinen jo aikuinen, ja kuopuskin reipas koululainen. Eikä lastenlapsista ole tietoakaan.
Kun tyttäreni olivat pieniä, ja leikkivät nukeilla, he puhuivat nukeille minusta "isoäitinä". Minusta se oli hauskaa, mutta ei minua haittaisi, vaikka minusta ei koskaan tulisi oikeasti isoäitiä.
Palstan lauantai-illassa on taas hullut villinä. Pysyisitte poissa hyvänmielen ketjuista.
Ap, vielä en osaa tuota tunnetta kuvitella kun oma lapseni on vasta 10. Hän juuri eilen murehti, että miten osaa sitten aikuisena asua itsekseen. Että eikö pelota, kun itse pitää sammuttaa valot ja mennä yksin nukkumaan. Sanoin, että kuule kun sitä jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan omaa rauhaa ja itsenäistymistä. Mutta samalla sydämessä läikähti, että voi kulta, voisinpa aina olla lähellä auttamassa ja ainakin kärpäsenä katossa kun sitten joskus omillasi olet.
Vanhemmuudelta en osannut odottaa sitä, että omaa lasta ikävöi, vaikka se tuossa nököttää. Mutta kun sitä mennyttä ei saa edes hetkeksi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
No mietitäänpä lähtökohtia:
-lapsi hankitaan itsekkäistä syistä huonoihin olosuhteisiin, koska vanhemmat haluavat nukkeleikin -> lapsia hankkivat siis ovat todennäköisesti itsekkäitä ihmisiä
- lapsen pitää muistuttaa hankkijaansa positiivisessa mielessä -> toiset lapset miellyttävät silmää enemmän jos näyttävät enemmän vanhemmaltaan
- hankkija on suunnitellut jonkun syyn miksi sikiää ja se todennäköisesti on samanlaisen ihmisen ja seuran tekeminen -> odotetaan olevan kiinnostunut samoista asioista tai vähintäänkin haluavan viettää aikaa sen äitylin kanssa tästä iäisyyteen
- lapselta odotetaan sellaista mihin ei itse jaksanut panostaa
- nuken itsenäistyminen ahdistaa ja tuo tunteita omasta vanhenemisesta -> häiriökäyttäytymistä
Vierailija kirjoitti:
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Mä oon 52, ja sydämestäni toivon, että lapsenlapsia ei tule ainakaan seuraavaan 10 vuoteen. Ja mä lopetin kyllä nukeilla leikkimisen siinä 10-11v ikäisenä. Vauvakuume mulla oli 29-30v ikäisenä. Ja kun vika vauva alkoi olla itsenäinen ihminen, mä olin 42v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan lauantai-illassa on taas hullut villinä. Pysyisitte poissa hyvänmielen ketjuista.
Ap, vielä en osaa tuota tunnetta kuvitella kun oma lapseni on vasta 10. Hän juuri eilen murehti, että miten osaa sitten aikuisena asua itsekseen. Että eikö pelota, kun itse pitää sammuttaa valot ja mennä yksin nukkumaan. Sanoin, että kuule kun sitä jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan omaa rauhaa ja itsenäistymistä. Mutta samalla sydämessä läikähti, että voi kulta, voisinpa aina olla lähellä auttamassa ja ainakin kärpäsenä katossa kun sitten joskus omillasi olet.
Vanhemmuudelta en osannut odottaa sitä, että omaa lasta ikävöi, vaikka se tuossa nököttää. Mutta kun sitä mennyttä ei saa edes hetkeksi takaisin.
Miksi haluaisit poistaa hänen yksityisyytensä ja tarkkailla esim. hänen paritteluaan?
Itse olen varmaan siinä outo, että minusta on aivan ihanaa kun lapset kasvaa. Miten paljon nautin siitä kasvavasta vapaudesta ja siitä, että lapset viettävät aikaa kanssani sen sijaan että joudun silmä kovana vahtimaan kuka lentää pää edellä lattialle tuolilta ja kaatuu pöydänkulmaan. Voi pitää taas hiuksia auki suuren osan aikaa kun ei ole taaperoa jota taluttaa eikä tarvitse raahata vaippoja mukana joka kerta kun ovesta ulos poistutaan, kantaa niskat jumissa huutavaa lasta tai vahtia kelloa ketä seuraavaksi syötetään tai nukutetaan.
Ihmettelen joskus, mikä naisen geeni minulta oikein puuttuu, kun koen että paras aika äitiydessä on vasta alkamassa lasten kasvun myötä.
En tajua sitä vauvahommaa, miksi sitä olisi ikävä? Toki se oli myös elämyksellistä, mutta äärimmäisen työlästä ja uuvuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin riippuvaiset äitiroikkujat ovat ahdistavia lapsilleen. Estävät itsenäistymistä toimiviksi aikuisiksi. Antakaa lasten mennä, jotta heistä tulisi itsellisiä, vastuullisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Palstan lauantai-illassa on taas hullut villinä. Pysyisitte poissa hyvänmielen ketjuista.
TAHDON VAUVAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!
Tosi kova vauvakuume.
Haluaisin alkaa yrittämään VAUVAN tekoa. Kannattaako sittenkään yrittää VAUVAA. Haluan VAUVAN. Miksi VAUVAA ei voisi ruveta yrittämään. Alan puhua VAUVAN teko aikeista. VAUVAN syntymäänkin on vielä aikaa. Kiva olla kotona VAUVAN kanssa. Jos haluaa VAUVAN. Teen ihmeessä nyt VAUVAN. Kannatan sitä että tehdään VAUVA. Entä jos siitä kasvaakin teini hyi. Mihin lapset viedään sitten kun ne ei ole enää söpöjä pentuja? En tahdo teiniä, tahdon VAUVAN. Voi sitä aikaa kun olisi VAUVA.
VAUVA <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan lauantai-illassa on taas hullut villinä. Pysyisitte poissa hyvänmielen ketjuista.
Ap, vielä en osaa tuota tunnetta kuvitella kun oma lapseni on vasta 10. Hän juuri eilen murehti, että miten osaa sitten aikuisena asua itsekseen. Että eikö pelota, kun itse pitää sammuttaa valot ja mennä yksin nukkumaan. Sanoin, että kuule kun sitä jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan omaa rauhaa ja itsenäistymistä. Mutta samalla sydämessä läikähti, että voi kulta, voisinpa aina olla lähellä auttamassa ja ainakin kärpäsenä katossa kun sitten joskus omillasi olet.
Vanhemmuudelta en osannut odottaa sitä, että omaa lasta ikävöi, vaikka se tuossa nököttää. Mutta kun sitä mennyttä ei saa edes hetkeksi takaisin.
Voi miten suloinen kymmenvuotias...
Mä ymmärrän! Mulla oli aikanaan ihan sama juttu. Ihan parasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyisitkö jos kotileikkiosa jäisi pois ja lapset olisivat suoraan teinejä? Siihen ei siis kuuluisi mitään pukemista ja syöttämistä ja vankkureissa tuuppaamista ja sössöttämistä.
Tämä erityisesti niille joiden mukaan automatisoituva ja ihmismassoihin hukkuva maailma tarvitsee lisää veronmaksajia.
Jos saat etuuksia (ilmeisesti sossutukea) niin nuoret ovat toivosi.
Jos olet töissä (en usko), tämänpäivän vauvat maksavat eläkkeesi, vaikka itse et vaivautunut jälkikasvua hankkimaan. (Toki hyvä juttu, koska olet sossutapaus)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyisitkö jos kotileikkiosa jäisi pois ja lapset olisivat suoraan teinejä? Siihen ei siis kuuluisi mitään pukemista ja syöttämistä ja vankkureissa tuuppaamista ja sössöttämistä.
Tämä erityisesti niille joiden mukaan automatisoituva ja ihmismassoihin hukkuva maailma tarvitsee lisää veronmaksajia.
Jos saat etuuksia (ilmeisesti sossutukea) niin nuoret ovat toivosi.
Jos olet töissä (en usko), tämänpäivän vauvat maksavat eläkkeesi, vaikka itse et vaivautunut jälkikasvua hankkimaan. (Toki hyvä juttu, koska olet sossutapaus)
Eläkkeistä puhuminen on aivan höpöhöpöä. Nykyään ei edes saa töitä, saati että pääsisi joskus eläkkeelle.
Taidat olla aika vanha, kun pidät tuollaista itsestäänselvyytenä. Töistä kilpaillaan nykyään paitsi valtavien ihmismassojen, myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Noin riippuvaiset äitiroikkujat ovat ahdistavia lapsilleen. Estävät itsenäistymistä toimiviksi aikuisiksi. Antakaa lasten mennä, jotta heistä tulisi itsellisiä, vastuullisia ihmisiä.
Annetaan lasten mennä, juu. Tunteille ei kuitenkaan paljoa voi ja onko se nyt ihme, että sitä rakasta lasta tulee ikävä, kun on tottunut hänen olevan kotona ja tarvitsevan sitä ja tätä ja tota. Se muutos on valtava.
Hyvää työtähän siinä on tehnyt, jos lapsi itsenäistyy ja pärjää hyvin omillaan. Saa häntä silti kaivata. Ei se tarkoita että lapsen pitäisi vielä 50-vuotiaana vanhan muorin luona asua.
ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sitä ei tarvitse saattohoitaa eikä haudata, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan. Vaikka koko ikänsä.
Syntymä on kuolemantuomio.
Ei voi mitään nyt kun olen jo syntynyt. Tarvitsen jonkun antamaan elämääni tarkoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Mä oon 52, ja sydämestäni toivon, että lapsenlapsia ei tule ainakaan seuraavaan 10 vuoteen. Ja mä lopetin kyllä nukeilla leikkimisen siinä 10-11v ikäisenä. Vauvakuume mulla oli 29-30v ikäisenä. Ja kun vika vauva alkoi olla itsenäinen ihminen, mä olin 42v.
Mä oon 47v. Asun ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Samoissa vesissä uin itsekin.
Nyt hän on 185cm ja 20v nuorukainen joka muutti omilleen viime kesänä yliopiston alettua ja nähdään harvakseltaan, enää en sentään itke ikävääni (toki välillä voi tulla tippa linssiin esim.jitain ajatellessani/muistellessani), mutta ensimmäinen n.6kk muuton jälkeen oli minulle aivan hirveätä 😭💔,olkoonkin että oli luonnollista ja olin/olen ylpeä, että teki ratkaisunsa aivan omasta päätöksestään ilman turhia pelkoja tms ja että viihtyy ja pärjää niin hienosti😍.
Rasittava nyyhkymamma 🤦
pane lisää vauveleita tulelle.