Onko muut yksinelävät todenneet saman

Että henkinen hyvinvointi on kaikenkaikkaan parempi, kun ei ole kenenkään kanssa ainakaan läheisemmissä tekemisissä. Tullut kokeiltua ystävyysjuttuja mutta niiden edistyttyä liikaa on tullut osaltani ihme mustasukkaisuutta ja pakkoajatuksia. Kun ei kenenkään kanssa ole säännöllisesti tekemisissä, on pää selkeämpi eikä pakkoajatukset saa valtaa.