En saa 6-vuotiasta tyttöäni menemään esikouluun!

Ota yhteyttä lapsipsykologiin. Perheneuvolaan tai yksityiselle, jos on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä lapsipsykologiin. Perheneuvolaan tai yksityiselle, jos on varaa.

Oikeasti? Ei, vaan ap pakottaa sen lapsensa sinne eskariin. Ei se psykologi sitä lasta aamulla eskariin tule viemään.

Vanhempana sinun, ap, pitää päättää, että haluatko elämäsi olevan helpompaa tässä hetkessä vai pitkällä tähtäimellä.

Vaihtoehto 1: (helpottaa elämääsi juuri tässä hetkessä): annat periksi, kun lapsi kieltäytyy menemästä esikouluun ja alkaa raivota

Vaihtoehto 2: (helpottaa elämääsi pitkällä tähtäimellä): et anna periksi ja pidät kiinni siitä, että lapsesi menee esikouluun joka päivä. Vaikka joutuisit kantamaan lapsesi sinne. Opetat lapsellesi, ettei hän saa tahtoaan läpi huonolla käytöksellä, pettymyksensietokykyä ja annat hänelle kaiken kaikkiaan paremmat eväät koulutielle ja elämään yleisesti.

Älä valitse helpompaa vaihtoehtoa. Vastuusi vanhempana on tehdä lapsesi parhaaksi ja se on epäilemättä vaihtoehto 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä lapsipsykologiin. Perheneuvolaan tai yksityiselle, jos on varaa.

Oikeasti? Ei, vaan ap pakottaa sen lapsensa sinne eskariin. Ei se psykologi sitä lasta aamulla eskariin tule viemään.

Lastensuojelu olisi oikea paikka koska ap selvästi tarvitsee apua vanhemmuutteen.

Kertoo rajattomuudesta ja että lapsi saa kotona todennäköisesti muissakin asioissa tahtonsa läpi kiukuttelemalla.

Ei se lapsi mene rikki siitä, että hänelle aiheutetaan pettymyksiä. Monet vanhemmat menevät ihan sekaisin, jos lapsi alkaa vaikka itkeä, vaikka se itku olisi aiheutunut ihan perusasioista, kuten vaikka sinne eskariin menemisestä. Lapselle on haitallista, jos hänen pettymyksensä aina tyynnytellään ja hyssytellään pois ja että hän saa kiukuttelusta palkintoja eli tahtonsa läpi.

Paljon helpompi sillä lapsella nyt on käsitellä vihaa ja pettymystä esikouluun joutumisesta kuin esim- 16-vuotiaana laitoksessa, kun hän on ensin suutuspäissään tirvaissut piritorillla tuttavaansa Virveä, joka ei suostunut antamaan hänelle tupakkaa.

Lapselle tulee ilmoittaa täysin rauhallisesti, että hän menee esikouluun. Jos tulee itku, niin ei mitään lohdutteluja, korkeintaan sanoitetaan kerran tunteet ("huomaan, että sinua nyt harmittaa, mutta esikouluun on mentävä joka päivä"). Sitten lapselta kysytään, osaako hän mennä esikouluun itse vai pitääkö häntä auttaa. Jos lapsi ei ala toimia, niin aikuinen kantaa hänet kulkuvälineeseen (auto, bussi, rattaat tjsp.). Jos lapsi yrittää karata, niin se estetään. Sitten lapsi vain viedään esikoululle, vaikka hän kuinka huutaisi ja kaikki ihmiset tuijottaisivat. Minä ainakin näytän sinulle peukkua, jos tulet matkalla vastaan.

Jos et ap kykene tähän itse, niin sinun tulee ottaa yhteyttä perheneuvolaan tai lastensuojeluun, josta joku tulee ihan kädestä pitäen auttamaan.

Tämä kaikki epämukavuus on parempaa kuin mitä teininä on luvassa, jos et nyt toimi lapsesi parhaaksi.

Ap, pull yourself together!

Ei ennen tarvittu mitään psykologeja viemään alakoululaisia kouluun. Aina on ollut olemassa lintsareita, mutta kyllä minun kouluaikoinani (=1980- ja 1990-luvuilla) ne lintsailut ajoittuivat vasta yläasteajoille. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen tarvittu mitään psykologeja viemään alakoululaisia kouluun. Aina on ollut olemassa lintsareita, mutta kyllä minun kouluaikoinani (=1980- ja 1990-luvuilla) ne lintsailut ajoittuivat vasta yläasteajoille. 

Kuka muistaa peruskoulun äidinkielen lukutunnit? Meillä ne alkoivat kolmosella ja jatkuivat kuudennen luokan loppuun asti. Jokaisen piti lukea lukukirjasta tietty pätkä tekstiä ääneen. Tänä päivänä on tilanne se, että yli 10 % peruskoulun päättöluokan oppilaista ei osaa lukea kunnolla. Mistä tämä johtuu? Onko osasyynä tälle kehityssuunnalle se, että epämukavuusalueeksi laskettu ääneenluku on lopetettu peruskoulussa? 

Vierailija kirjoitti:

Itse olet lapselle opettanut, että jos pistät hanttiin niin saat jäädä kotiin. Aikuisen aiheuttama ongelma. Nyt et enää ikinä anna hänen jäädä kotiin, vaan sinne eskariin mennään ja piste. Olet vanhempi, et kaveri.

No jopa on kuusi-vuotiaalla pomon elkeet. Eikö huoltaja pärjää pienelle? Tuon ikäiseltä ei kysytä, menetkö? Hän menee, kun ei anneta vaihtoehtoja. AP katsokoon peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit sanoa lapselle, että esikoulu on pakollinen kaikille lapsille ja hänenkin sinne on pakko mennä. Hän käy esikoulua itsensä vuoksi, että hän tulevaisuudessa pärjää koulussa ja työelämässä. Sitten et anna piiruakaan periksi, vaan viet ipanan sinne vaikka kantaen.

Ja aina voi pelotella, että jos ei eskariin mene, niin viranomaiset hakevat väkisin. Näin oikeasti käykin lopulta, jos jatkaa samaa menoa.

Väärä neuvo pelottelusta. Tietenkään koskaan ei saa pelotella. Miten joku vielä esittää pelottelun yhdeksi keinoksi, huoh.

Montako voimakastemperamenttista lasta olet itse kasvattanut ja mikä on siis oma neuvosi tuon tilalle, kun kaikkea muuta on kokeiltu? Helppo sieltä puskista on huudella, kun ei ole hajuakaan millaisia jotkut lapset saattavat olla.

Meidän kuusivuotias ipana oli varsin jääräpää, ei sitä eikä tätä, vaan tätä ja tätä. Mutta vedimme vaihtoehhot tasan yhteen eskarin kanssa; sinne mennään vaikka alkuun raahattiin. Meidän tuo ipana kokeili kaikkea, mutta ei annettu periksi. Huoltaja on pomo.

Ihan järjettömiä kommentteja. Minun nuorimmalla oli välillä aamulähdöt tosi vaikeita ja illalla jo itki, että joutuu eskariin/kouluun. Nyt on nelosella ja on helpottanut. Ehdottomasti Ilmoita tuosta eskariin. Ongelma voi vain pahentua, jos mitään ei tehdä sen eteen, että lapsi viihtyisi eskarissa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan järjettömiä kommentteja. Minun nuorimmalla oli välillä aamulähdöt tosi vaikeita ja illalla jo itki, että joutuu eskariin/kouluun. Nyt on nelosella ja on helpottanut. Ehdottomasti Ilmoita tuosta eskariin. Ongelma voi vain pahentua, jos mitään ei tehdä sen eteen, että lapsi viihtyisi eskarissa paremmin.

Ja ei voi olettaa, että 6-vuotias osaa kertoa, mistä kiikastaa. Se voi olla jotain tosi pientä, joka saa tuntemaan, että siellä on tosi kurja olla. Jos lapsi oikeasti kokee esikoulussa olemisen tosi inhottavaksi niin ei se paremmaksi uhkailulla ja pelottelulla muutu.

Hyviä kirjoituksia täällä! Ap, millaisia ajatuksia kirjoitukset herättää? Miten aijot jatkossa toimia? Nyt olisi varmastikin keskustelun paikka teillä kotona. Kerro lapselle, että olet tehnyt väärin, kun olet antanut hänen jäädä kotiin, et olisi saanut niin tehdä. Kerro, että jatkossa mikään kiukuttelu ei toimi enää kertaakaan. Ja pidät sanoistasi kiinni vaikka henki menisi.

Vierailija kirjoitti:

Voit sanoa lapselle, että esikoulu on pakollinen kaikille lapsille ja hänenkin sinne on pakko mennä. Hän käy esikoulua itsensä vuoksi, että hän tulevaisuudessa pärjää koulussa ja työelämässä. Sitten et anna piiruakaan periksi, vaan viet ipanan sinne vaikka kantaen.

Ja aina voi pelotella, että jos ei eskariin mene, niin viranomaiset hakevat väkisin. Näin oikeasti käykin lopulta, jos jatkaa samaa menoa.

No ei esikoulu ole pakollinen. Suomessa on oppivelvollisuus, mutta senkin voi suorittaa kotona/harrastuksissa ym. Ei esikoulu mitään rakettitiedettä ole.

Voi myös selvittää, ettei lapsella ole esim. kuulossa tai näössä ongelmia. Silloin hauska leikinvarjola oppinen voi olla hankalaa. Tai joku muu asia, esimerkiksi ruokailussa voi olla ongelmia tms. Joku asia siellä on huonosti, suhtaudu rakentavasti kysy ja kuuntele sekä lastasti että opettajia.

Ap sä et hoida hommias jos et saa lasta eskariin.

Ei toi ole asia josta valitetaan jossain netissä. Lapsi viedään sinne eskariin eikä siltä kysytä haluaako se sinne vai ei. Sä olet se vanhempi, sä ilmoitat että sinne mennään.

Ei tässä ole ongelmana muuta kuin se että sä et osaa kasvattaa.