Tajusin yhtäkkiä päälle nelikymppisenä että hyväksyn syrjähypyt

Niinpä.

Kymmenen vuotta sitten en olisi edes vilkaissut vieraita miehiä. Nyt kauhukseni huomaan, että moraalini alkaa venyä kuin kuminauha.

Kaiken tämän arkipäiväistyneen elämän keskellä vielä molempien ikääntyneet vanhemmat, niin paletti on kuin tikittävä aikapommi.

Esim. Lätkävaimoilla se on aina ollut noin. Tietää, että ukko pelimatkoilla laukoo toiseen maaliin mutta ei voi asialle mitään kun elintaso romahtaisi.

Samoin. Suhde on muutakin kuin seksuaalisuus. Syrjähyppy on oire jostain. On tärkeämpää selvittää oirehtimisen syy ja jos se on ylitsepääsemätön ja korjaamattomissa oleva, niin sitten kannattaa erota.

Entä jos rakastaa yhtä ihmistä mutta ei pysty koko elämäänsä kiihottumaan samasta ihmisestä? Onko rakkaus sitä että omistaa yksinoikeuden toisen alapäähän?

Pettäminen on väärin. Mutta en pidä yksiavioisuutta luonnollisena. Mielestäni suhteiden olisi hyvä olla avoimia. Kunhan se olisi kaikkia osapuolia kohtaan kunnioittavaa. Ihmisillä on tässä sellainen ajatusharha, että toisen ihmisen voi omistaa.

Olen ollut suhteissa varattujen miesten kanssa. Se on vain hauskanpitoa, kun vaimo/tyttöystävä on ollut reissussa. Tai kun on tavattu illanvietossa ja ilmassa ollut flirttiä ja yksi asia johtanut toiseen. Ei minulla ole mitään halua viedä kenenkään miestä. Eikä heillä aikomusta erota vaimostaan. Nämä miehet ovat kyllä sanoneet ettei vaimolleen soisi samaa. Se on väärin.

Uskon kyllä, että kaikille pitkässäsuhteissa tylsistyneille tekisi hyvää käydä vieraissa. Olen itse tylsistynyt samaan mieheen jo parissa vuodessa.

En minäkään enää nykyisin katso vääryyttä tapahtuneen, jos joku pornoriippuvainen tai muuten vain mykkä pihtari tulee petetyksi tai jätetyksi. Nuorempana en osannut kuvitella, millaisia parisuhteita voi olla olemassa. Sääli lapsia nyt kuitenkin. Itse tosin en pystyisi pettämään, periaatteet ovat liian tiukassa.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on väärin. Mutta en pidä yksiavioisuutta luonnollisena. Mielestäni suhteiden olisi hyvä olla avoimia. Kunhan se olisi kaikkia osapuolia kohtaan kunnioittavaa. Ihmisillä on tässä sellainen ajatusharha, että toisen ihmisen voi omistaa.

Olen ollut suhteissa varattujen miesten kanssa. Se on vain hauskanpitoa, kun vaimo/tyttöystävä on ollut reissussa. Tai kun on tavattu illanvietossa ja ilmassa ollut flirttiä ja yksi asia johtanut toiseen. Ei minulla ole mitään halua viedä kenenkään miestä. Eikä heillä aikomusta erota vaimostaan. Nämä miehet ovat kyllä sanoneet ettei vaimolleen soisi samaa. Se on väärin.

Uskon kyllä, että kaikille pitkässäsuhteissa tylsistyneille tekisi hyvää käydä vieraissa. Olen itse tylsistynyt samaan mieheen jo parissa vuodessa.

Aivan. Ihmisille olisi luonnollisempaa elää polyamorisissa suhteissa kommuuneissa. Kun vapaa rakkaus iskostetaan myös kommuunin lapsiin, niin heistä tulee uusia sopivia seksikumppaneita naimaikään kypsyttyään.

Ja taas tässäkin vain tekosyitä pettämiselle.

Että pitääkö uusia keksiä jotka muka antaisi oikeuden pettää toista.

Siis ei selkeästi mene hyvin teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vai niin. Miksi ihmiset eivät eroa jos kotona on ankeaa?

Voi olla elämäntilanne esim sellainen, että on pienet lapset ja asuntovelkaa talosta josta ei saa edes talon hintaa takaisin. Eikä kummallakaan ole varaa asua siinä yksin tai lapsen kanssa. Myymisenkin jälkeen joutuisi siis maksamaan asuntovelkaa + vuokrat jne.

Voi olla myös niin, että suhteessa ei ole muuta vikaa kuin sekin puute.

Eli pilaatte oman elämänne ja jonkun muun ja sit vielä kolmasosapuoli koska pakko pettää eikä voi eroakaan ottaa. Ei teidän logiikassa kyllä mitään järkeä ole ja todella itsekästä.

Itsekkyys selkeesti näissä sallittaakoon kaikille tämä huokuu. Toisaalta jos eroat ja seuraavalle kerrot miten löyhä moraaali on niin varmaa ei kaua kahtelisikaan edes ellei itse ole samanlainen ja sitten tulisikin huutoa sinulta että no miksi teet noin.

Nyt nimet esiin että voimme kertoa miehillenne/vaimoilenne että täällä sun vaimosi/miehesi kertoo että pettäisi jos olisi ankeaa!

Minä olen alkanut ajatella ap:n tavalla jo joskus 25-vuotiaana oltuani nuoruuteni ehdoton kuten kaikki muutkin silloin. En ymmärrä, miksi juuri pettämisestä tehdään niin valtava kynnyskysymys. Minä ajattelen että se on väärin samalla tavoin kuin vaikka huutaminen kumppanille. Se ei ole toivottavaa, mutta yleensä täysin anteeksiannettavissa. Jos huutamista tapahtuu päivittäin, voi se nousta kynnyskysymykseksi liitolle. Mutta jos esimerkiksi kaksi kertaa liiton aikana huudetaan, niin ei se mihinkään kadota sitä mitä kaikkea muuta noilla ihmisillä on satoina muina päivinä ollut. Voisin olla jonkinasteisessa avoimessa suhteessa, mutta mieheni ei halua. En ole suoranaisesti pettänyt koskaan, mutta kieltämättä mietin että ennenpitkää niin voi tapahtua. Jos se tapahtuisi mieheni puolelta niin ei olisi kahta kysymystäkään että antaisin anteeksi. Toisin päin on ehdotonta. En näe tätäkään tasapainoisena tilanteena.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos rakastaa yhtä ihmistä mutta ei pysty koko elämäänsä kiihottumaan samasta ihmisestä? Onko rakkaus sitä että omistaa yksinoikeuden toisen alapäähän?

Niinpä. "Uskollisuus" on yhtä kuin myöntäisi olevansa rajoittunut genitaalifetisisti, jolle kelpaa vain yhdenlainen alapää. Sivusuhteet, polyamorinen elämäntapa ja bi/panseksuaalisuus ovat suvaitsevaisten ihmisten valintoja. Vain äärimmäisen kapeakatseiset ihmiset tyytyvät elämään, jossa pitää tyydyttyä siitä samasta alapäästä koko ikänsä.

Minun moraali on löytynyt kun olen ollut jo seitsemän vuotta ilman seksiä tässä suhteessa. Vielä en ole pettänyt, mutta en tiedä vaikka niin kävisi joku päivä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkanut ajatella ap:n tavalla jo joskus 25-vuotiaana oltuani nuoruuteni ehdoton kuten kaikki muutkin silloin. En ymmärrä, miksi juuri pettämisestä tehdään niin valtava kynnyskysymys. Minä ajattelen että se on väärin samalla tavoin kuin vaikka huutaminen kumppanille. Se ei ole toivottavaa, mutta yleensä täysin anteeksiannettavissa. Jos huutamista tapahtuu päivittäin, voi se nousta kynnyskysymykseksi liitolle. Mutta jos esimerkiksi kaksi kertaa liiton aikana huudetaan, niin ei se mihinkään kadota sitä mitä kaikkea muuta noilla ihmisillä on satoina muina päivinä ollut. Voisin olla jonkinasteisessa avoimessa suhteessa, mutta mieheni ei halua. En ole suoranaisesti pettänyt koskaan, mutta kieltämättä mietin että ennenpitkää niin voi tapahtua. Jos se tapahtuisi mieheni puolelta niin ei olisi kahta kysymystäkään että antaisin anteeksi. Toisin päin on ehdotonta. En näe tätäkään tasapainoisena tilanteena.

No ei kyllä todellakaan ole. Helppohan hänen on vaatia yksiavioisuutta, jos hän kerran on seksuaalisesti niin rajoittunut ja estynyt, että kelpaa vain yksi ihminen seksiin. Toista se on sitten, kun on intohimoinen ja tunteikas ihminen, joka pystyy rakastamaan ja haluamaan useita ihmisiä. Jos hän oikeasti rakastaisi sinua, niin hän kannustaisi sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi omien halujesi mukaan eikä vaatisi uskollisuutta ja sitoutumista, koska itse on niin vanhoillinen ja estynyt.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on väärin. Mutta en pidä yksiavioisuutta luonnollisena. Mielestäni suhteiden olisi hyvä olla avoimia. Kunhan se olisi kaikkia osapuolia kohtaan kunnioittavaa. Ihmisillä on tässä sellainen ajatusharha, että toisen ihmisen voi omistaa.

Olen ollut suhteissa varattujen miesten kanssa. Se on vain hauskanpitoa, kun vaimo/tyttöystävä on ollut reissussa. Tai kun on tavattu illanvietossa ja ilmassa ollut flirttiä ja yksi asia johtanut toiseen. Ei minulla ole mitään halua viedä kenenkään miestä. Eikä heillä aikomusta erota vaimostaan. Nämä miehet ovat kyllä sanoneet ettei vaimolleen soisi samaa. Se on väärin.

Uskon kyllä, että kaikille pitkässäsuhteissa tylsistyneille tekisi hyvää käydä vieraissa. Olen itse tylsistynyt samaan mieheen jo parissa vuodessa.

Kyse ei ole omistamisesta vaan siitä, että puolisosi jakaa ympäri kyliä sinun yksityisiä asioitasi ihmisille joille et ole niitä uskonut ja joiden ehkä et halua niitä kuulevan. Jos ei välitä yhtään yksityisyydestään eikä omaa mitään rajoja niin sitten polyamoria on ehdottomasti tällaisen ihmisen juttu. Ja turha väittää, että kumppanit ei jaa keskenään asioita ja puhu muista ihmisistä. Kyllä puhuu. Ja mitä mitä enemmän kumppaneita sitä enemmän korvia ja juoruavia suita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkanut ajatella ap:n tavalla jo joskus 25-vuotiaana oltuani nuoruuteni ehdoton kuten kaikki muutkin silloin. En ymmärrä, miksi juuri pettämisestä tehdään niin valtava kynnyskysymys. Minä ajattelen että se on väärin samalla tavoin kuin vaikka huutaminen kumppanille. Se ei ole toivottavaa, mutta yleensä täysin anteeksiannettavissa. Jos huutamista tapahtuu päivittäin, voi se nousta kynnyskysymykseksi liitolle. Mutta jos esimerkiksi kaksi kertaa liiton aikana huudetaan, niin ei se mihinkään kadota sitä mitä kaikkea muuta noilla ihmisillä on satoina muina päivinä ollut. Voisin olla jonkinasteisessa avoimessa suhteessa, mutta mieheni ei halua. En ole suoranaisesti pettänyt koskaan, mutta kieltämättä mietin että ennenpitkää niin voi tapahtua. Jos se tapahtuisi mieheni puolelta niin ei olisi kahta kysymystäkään että antaisin anteeksi. Toisin päin on ehdotonta. En näe tätäkään tasapainoisena tilanteena.

No ei kyllä todellakaan ole. Helppohan hänen on vaatia yksiavioisuutta, jos hän kerran on seksuaalisesti niin rajoittunut ja estynyt, että kelpaa vain yksi ihminen seksiin. Toista se on sitten, kun on intohimoinen ja tunteikas ihminen, joka pystyy rakastamaan ja haluamaan useita ihmisiä. Jos hän oikeasti rakastaisi sinua, niin hän kannustaisi sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi omien halujesi mukaan eikä vaatisi uskollisuutta ja sitoutumista, koska itse on niin vanhoillinen ja estynyt.

Ihmistä voi rakastaa päästämällä hänet elämään hänelle sopivaa elämää joidenkin muiden kanssa. Itseään ei kenenkään pidä rikkoa toisen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Sellasta se on kun et halua menettää materiaalia jota olet haalinut. Moni ystävistäni on yhdessä oman puolisonsa kanssa samasta syystä.

Niin just, ei kyllä käy kateeksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai niin. Miksi ihmiset eivät eroa jos kotona on ankeaa?

Voi olla elämäntilanne esim sellainen, että on pienet lapset ja asuntovelkaa talosta josta ei saa edes talon hintaa takaisin. Eikä kummallakaan ole varaa asua siinä yksin tai lapsen kanssa. Myymisenkin jälkeen joutuisi siis maksamaan asuntovelkaa + vuokrat jne.

Voi olla myös niin, että suhteessa ei ole muuta vikaa kuin sekin puute.

Sehän se lapsille onkin sitten hyväksi, kun ne syrjähypyt tulevat lopulta petetyn tietoon. Eri asia avoin suhde yhteisellä sopimuksella.

Erotkaa rehellisesti ennemmin. Pettäminen on hyvin ilkeää ja haavoittavaa sille petetylle. Sentään taisitte rakastaa sitä puolisoanne joskus kuitenkin.