Mitä vapaaehtoistyötä autoton voisi lapsen kanssa tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä osallistuin paikalliseen urheilutoimintaan lapseni kanssa vapaaehtoisena. Siitä jäi lapselleni todella hyvä kuva yhteisöllisyydestä

Osaatko vinkata miten tällaiseen siis pääsee osallistumaan? Asumme Pk-seudun laitamilla ja onhan täällä urheiluseuroja paljonkin, mutta siis ymmärtääkseni niissä on mukana vain vanhemmat, joiden lapsi itse pelaa vaikkapa sitä fudista siinä seurassa.

Ap

Me olemme olleet Jyp Jyväskylän ja Kirin toiminnassa. Sinne vain laitoin viestiä, kun halusin aloittaa. Silloin lapseni ei vielä pelannyt vaan olimme Liigapeleissä ja Superpesiksen kioskitoiminnoissa. 

Minun lapsi pelaa ja mitä on tullut sen vuoksi pyörittyä noissa kioskeissa ja vastaavissa auttamassa, niin aika vaikea niissä olisi ap:n 3-4-vuotiaan olla jaloissa mukana. Muut ei oikein tykkää.

-ohis

Meillä jäi tuosta niin erilainen kokemus, siellä oli hyvä henki ja kaikki olivat yhtä porukkaa. Mutta lapseni oli sosiaalinen tapaus ja ystävällinen ihmisille. Hän tekee itsekin nykyään vapaaehtoistöitä,koska jäi niin hyvä kokemus noilta ajoilta. Tutustui myös liigapelaajien lapsiin joita hallilla pyöri ja vietti aikaaa heidän kanssa.  Mutta ehkä Jyväskylässä oli erikoisen hyvä henki muualle verrattuna :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä osallistuin paikalliseen urheilutoimintaan lapseni kanssa vapaaehtoisena. Siitä jäi lapselleni todella hyvä kuva yhteisöllisyydestä

Osaatko vinkata miten tällaiseen siis pääsee osallistumaan? Asumme Pk-seudun laitamilla ja onhan täällä urheiluseuroja paljonkin, mutta siis ymmärtääkseni niissä on mukana vain vanhemmat, joiden lapsi itse pelaa vaikkapa sitä fudista siinä seurassa.

Ap

Jos asutte pk-seudulla, niin Hesyssä on kyllä sitä ihmisystävätoimintaa. Jos vain teiltä sopivat yhteydet julkisilla.

Lapsen ei tarvitse osallistua ja varsinkin jos bussilla pitää mennä sinne sun tänne. Jonkun pitäisi auttaa teitä jos rahaa on vähän. Lähistöllä voi asua joku iäkäs yksinäinen tai ihminen joka ei osaa tietotekniikkaa, pienestäkin osaamisesta voi olla apua. Tai joku kipeä kropasta (vaikka nivelet tai selkä), ei pääse kauppaan /ei pysty imuroimaan ja tarvisi siihen väliaikaista apua. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse osallistua ja varsinkin jos bussilla pitää mennä sinne sun tänne. Jonkun pitäisi auttaa teitä jos rahaa on vähän. Lähistöllä voi asua joku iäkäs yksinäinen tai ihminen joka ei osaa tietotekniikkaa, pienestäkin osaamisesta voi olla apua. Tai joku kipeä kropasta (vaikka nivelet tai selkä), ei pääse kauppaan /ei pysty imuroimaan ja tarvisi siihen väliaikaista apua. 

Ei minulla ole hoitopaikkaa lapselle, joten kyllä lapsi vaan mukanani kulkee. Ja idea nimenomaan olisi, että lapsi osallistuisi siksi, että näkisi sitä muiden auttamista. Ap

Lapsi voi suunnitella ne neuleet. Esim raidat ja värit piirtämällä.

Vierailija kirjoitti:

Myös seurakunnilla on hyväntekeväisyystoimintaa ja -tapahtumia. Tsekkaa lähiseurakuntiesi sivuilta.

Nämä tapahtumat ovat siis usein lastenvaatekirppareita tai myyjäisiä, joihin voi lapsen kanssa vaikka leipoa jotain pientä myyntiin.

Mutta siis ethän vain ole luonteeltasi liian auttavainen? Kun itselläsi rahaa vähän, olet yh ja lapsikin vasta kolme. Pikemmin olisit itse auttamisjärjestöjen asiakaskohderyhmää. Lapsi on leikki-ikäinen ja hänen työnsä on leikkiä. Missään vaativassa ja aikaavievässä vapaaehtoistyössä lapsi ei voi olla mukana. Lähinnä ehkä tuo Hesyn toiminta tulisi kyseeseen, ja sekin täysin lapsen ehdoilla.

diakonia työhön voi lahjoittaa kuivamuonaa ,luterilaiset seurakunnat tekee diakonia työtä, sitten on järjestöjä kuten kristilliset järjestöt, jotka tukee esim.köyhien maiden vammaisia ym.voitte lahjoittaa ja lukea maista ja ihmisistä, keille apua menee ihan kotona netin äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse osallistua ja varsinkin jos bussilla pitää mennä sinne sun tänne. Jonkun pitäisi auttaa teitä jos rahaa on vähän. Lähistöllä voi asua joku iäkäs yksinäinen tai ihminen joka ei osaa tietotekniikkaa, pienestäkin osaamisesta voi olla apua. Tai joku kipeä kropasta (vaikka nivelet tai selkä), ei pääse kauppaan /ei pysty imuroimaan ja tarvisi siihen väliaikaista apua. 

Ei minulla ole hoitopaikkaa lapselle, joten kyllä lapsi vaan mukanani kulkee. Ja idea nimenomaan olisi, että lapsi osallistuisi siksi, että näkisi sitä muiden auttamista. Ap

Auttaa voi ihan arjessakin, omia ystäviä, tuttavia, sukulaisia, naapuria, tuntemattomiakin. Lapsi oppii ihan siinä normaalissa arkitekemisessä ja -leikeissä sen auttamisen. Ei auttamista tarvitse välttämättä lähteä suorittamaan jonnekin kauas bussilla johonkin yhdistykseen tms.

Kannattaisiko sittenkin opettaa, että ensin täytyy auttaa itseään selviämään omillaan, ennenkuin pystyy auttamaan muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös seurakunnilla on hyväntekeväisyystoimintaa ja -tapahtumia. Tsekkaa lähiseurakuntiesi sivuilta.

Nämä tapahtumat ovat siis usein lastenvaatekirppareita tai myyjäisiä, joihin voi lapsen kanssa vaikka leipoa jotain pientä myyntiin.

Mutta siis ethän vain ole luonteeltasi liian auttavainen? Kun itselläsi rahaa vähän, olet yh ja lapsikin vasta kolme. Pikemmin olisit itse auttamisjärjestöjen asiakaskohderyhmää. Lapsi on leikki-ikäinen ja hänen työnsä on leikkiä. Missään vaativassa ja aikaavievässä vapaaehtoistyössä lapsi ei voi olla mukana. Lähinnä ehkä tuo Hesyn toiminta tulisi kyseeseen, ja sekin täysin lapsen ehdoilla.

En ole koskaan osannut ajatella, että me voitaisiin olla auttamisen kohderyhmää, vaikka meillä ei tukiverkostoa olekaan ja vaikka olemme vähissä rahoissa. Olen ajatellut, että itsellä kun olisi hieman aikaa niin voisi auttaa muita, jos lapsi samalla oppisi auttamisen ideaa hänkin. Mutta siis ehdottomasti lapsen ehdoilla. Katsoin uudelleen vielä Hesyä, ja siellä haettiin kissojen sosiaalistamiseen ihmisiä tunniksi viikossa. Saakohan noin pienen viedä sinne? Meillä on tosiaan itsellä koira, enkä ole oikein koskaan ollut tekemisissä kissojen kanssa. Olisiko minusta ja lapsestani hyötyä siellä, jollekin kissalle? Seurakuntajuttuja tässä ei ole lähistöllä, vaan kaikki leipomukset pitäisi viedä bussilla kirppareille ja tapahtumiin, matkaa meiltä bussille on suunnilleen kilsan verran kävelyä ja moneen paikkaan pitää mennä vaihdolla. Ap

Vierailija kirjoitti:

diakonia työhön voi lahjoittaa kuivamuonaa ,luterilaiset seurakunnat tekee diakonia työtä, sitten on järjestöjä kuten kristilliset järjestöt, jotka tukee esim.köyhien maiden vammaisia ym.voitte lahjoittaa ja lukea maista ja ihmisistä, keille apua menee ihan kotona netin äärellä.

En valitettavasti pysty lahjoittamaan rahaa tai ostamaan muille ruokaa. Aikaa meillä olisi tarjota, rahaa ei. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko sittenkin opettaa, että ensin täytyy auttaa itseään selviämään omillaan, ennenkuin pystyy auttamaan muita.

Kyllä me mielestäni selviämme ihan ok omillamme. Tiukkaa on rahasta, mutta silti. Ja minusta lapsen olisi ihan hyvä nähdä, että vaikka itsellä olisi tiukkaa, niin silti voi auttaa muitakin, ei ehkä rahalla, mutta jotenkin muuten. Että ei vain rikkaat ole niitä, jotka auttaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko sittenkin opettaa, että ensin täytyy auttaa itseään selviämään omillaan, ennenkuin pystyy auttamaan muita.

Jatkan tähän vielä, että lapsi ei tiedä mitään rahatilanteestamme. Hänellä on aina ollut kuitenkin puhtaat, ehjät, säähän sopivat vaatteet, riittävästi vaihtelevaa ruokaa, tavallisen hyvä (vuokra)asunto kotina jne. Olen suojellut häntä siltä tiedolta, että rahasta on tiukkaa. Hän on liian pieni tietämään sitä. Sitten vanhempana asiasta voi kertoa, jos tilanteemme on yhä sama. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse osallistua ja varsinkin jos bussilla pitää mennä sinne sun tänne. Jonkun pitäisi auttaa teitä jos rahaa on vähän. Lähistöllä voi asua joku iäkäs yksinäinen tai ihminen joka ei osaa tietotekniikkaa, pienestäkin osaamisesta voi olla apua. Tai joku kipeä kropasta (vaikka nivelet tai selkä), ei pääse kauppaan /ei pysty imuroimaan ja tarvisi siihen väliaikaista apua. 

Ei minulla ole hoitopaikkaa lapselle, joten kyllä lapsi vaan mukanani kulkee. Ja idea nimenomaan olisi, että lapsi osallistuisi siksi, että näkisi sitä muiden auttamista. Ap

Auttaa voi ihan arjessakin, omia ystäviä, tuttavia, sukulaisia, naapuria, tuntemattomiakin. Lapsi oppii ihan siinä normaalissa arkitekemisessä ja -leikeissä sen auttamisen. Ei auttamista tarvitse välttämättä lähteä suorittamaan jonnekin kauas bussilla johonkin yhdistykseen tms.

Miten? Meillä on pieni ja kaukainen suku, asuvat kaikki muualla eikä olla läheisiä (vanhempani eivät olleet läheisiä suvun kanssa myöskään). Sama koskee miehen puolen sukua. Ystäväni ovat työelämässä menestyneitä kiireisiä ihmisiä, joilla siis käy siivoja jne. Korona-aikana kyselin iäkkäiltä naapureilta tarvitsevatko apua vaikka kaupan kanssa, kaikki sanoi kiitos ei. Ap

Minä suosittelen, että keskitytte nyt vain lapsen kanssa normaalin arjen pyörittämiseen ja asioittenne hoitamiseen ja lapsi leikkimiseen, kavereihin ja päiväkotiin. Se on hienoa, että haluaa auttaa jossain yhdistyksessä, mutta sen aika voi tulla sitten joskus myöhemmin, kun on enemmän aikaa, rahaa, kuljetusmahdollisuuksia ja muita rahkeita siihen auttamiseen. Ja kun lapsi on reilusti isompi, ja itse haluaa/ehtii/jaksaa osallistua.

Kasvatuksellisena tavoitteena auttaminen on ihan hyvä tavoite, mutta sitä normaali lapsi yleensä oppiikin ihan arjessa kotona, päiväkodissa ja koulussa ihan normaalissa sosiaalistumisprosessissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku vanhempi ihminen ilahtuisikaan, jos kävisitte vaikka kerran viikossa häntä katsomassa.

Noihin pitää sitoutua. Kun ap saa töitä niin pienen lapsen äiti ei ehdi enää kerran viikossa vanhusten luo. Ei kannata ryhtyä jos ei voi sitoutua.

Ei tarvitse sitoutua yhtään pidemmäksi kuin itsestä sopivalta tuntuu. Siksi sen nimi on VAPAAEHTOIStyö. Perustuu vapaaehtoisuuteen. Miksi muuten kuvittelet, että työssäkäyvällä ei voisi olla esim. 1-2h viikossa aikaa käydä vanhuksen luona? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko sittenkin opettaa, että ensin täytyy auttaa itseään selviämään omillaan, ennenkuin pystyy auttamaan muita.

Kyllä me mielestäni selviämme ihan ok omillamme. Tiukkaa on rahasta, mutta silti. Ja minusta lapsen olisi ihan hyvä nähdä, että vaikka itsellä olisi tiukkaa, niin silti voi auttaa muitakin, ei ehkä rahalla, mutta jotenkin muuten. Että ei vain rikkaat ole niitä, jotka auttaa. Ap

Noin pieni lapsi ei tarvitse auttamisen opetteluun muuta kuin normaalia arkea. Ihan jo se, että auttaa äitiä ikätasoisesti kotihommissa jne. riittää. Ei noin noin pieni edes ymmärrä vielä mitään vapaaehtoistoiminnasta. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös seurakunnilla on hyväntekeväisyystoimintaa ja -tapahtumia. Tsekkaa lähiseurakuntiesi sivuilta.

Nämä tapahtumat ovat siis usein lastenvaatekirppareita tai myyjäisiä, joihin voi lapsen kanssa vaikka leipoa jotain pientä myyntiin.

Mutta siis ethän vain ole luonteeltasi liian auttavainen? Kun itselläsi rahaa vähän, olet yh ja lapsikin vasta kolme. Pikemmin olisit itse auttamisjärjestöjen asiakaskohderyhmää. Lapsi on leikki-ikäinen ja hänen työnsä on leikkiä. Missään vaativassa ja aikaavievässä vapaaehtoistyössä lapsi ei voi olla mukana. Lähinnä ehkä tuo Hesyn toiminta tulisi kyseeseen, ja sekin täysin lapsen ehdoilla.

En ole koskaan osannut ajatella, että me voitaisiin olla auttamisen kohderyhmää, vaikka meillä ei tukiverkostoa olekaan ja vaikka olemme vähissä rahoissa. Olen ajatellut, että itsellä kun olisi hieman aikaa niin voisi auttaa muita, jos lapsi samalla oppisi auttamisen ideaa hänkin. Mutta siis ehdottomasti lapsen ehdoilla. Katsoin uudelleen vielä Hesyä, ja siellä haettiin kissojen sosiaalistamiseen ihmisiä tunniksi viikossa. Saakohan noin pienen viedä sinne? Meillä on tosiaan itsellä koira, enkä ole oikein koskaan ollut tekemisissä kissojen kanssa. Olisiko minusta ja lapsestani hyötyä siellä, jollekin kissalle? Seurakuntajuttuja tässä ei ole lähistöllä, vaan kaikki leipomukset pitäisi viedä bussilla kirppareille ja tapahtumiin, matkaa meiltä bussille on suunnilleen kilsan verran kävelyä ja moneen paikkaan pitää mennä vaihdolla. Ap

En tiedä noin pienistä, ottavatko sinne. Monet kissat ovat villejä ja voivat raapaista. Mutta kun teillä on jo koirakin, niin jospa keskittyisitte sen koiran hoitoon. Koiran hoito ja lenkityskin vie paljon aikaa ja energiaa. Miksi silloin mennä jotain vieraita eläimiä bussilla hoitamaan, kun oma koira odottaa yksin kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse osallistua ja varsinkin jos bussilla pitää mennä sinne sun tänne. Jonkun pitäisi auttaa teitä jos rahaa on vähän. Lähistöllä voi asua joku iäkäs yksinäinen tai ihminen joka ei osaa tietotekniikkaa, pienestäkin osaamisesta voi olla apua. Tai joku kipeä kropasta (vaikka nivelet tai selkä), ei pääse kauppaan /ei pysty imuroimaan ja tarvisi siihen väliaikaista apua. 

Ei minulla ole hoitopaikkaa lapselle, joten kyllä lapsi vaan mukanani kulkee. Ja idea nimenomaan olisi, että lapsi osallistuisi siksi, että näkisi sitä muiden auttamista. Ap

Auttaa voi ihan arjessakin, omia ystäviä, tuttavia, sukulaisia, naapuria, tuntemattomiakin. Lapsi oppii ihan siinä normaalissa arkitekemisessä ja -leikeissä sen auttamisen. Ei auttamista tarvitse välttämättä lähteä suorittamaan jonnekin kauas bussilla johonkin yhdistykseen tms.

Miten? Meillä on pieni ja kaukainen suku, asuvat kaikki muualla eikä olla läheisiä (vanhempani eivät olleet läheisiä suvun kanssa myöskään). Sama koskee miehen puolen sukua. Ystäväni ovat työelämässä menestyneitä kiireisiä ihmisiä, joilla siis käy siivoja jne. Korona-aikana kyselin iäkkäiltä naapureilta tarvitsevatko apua vaikka kaupan kanssa, kaikki sanoi kiitos ei. Ap

4v:n kanssa auttaminen on tätä luokkaa:

"Autapa äitiä laittamaan pyykit koneeseen"

"Autapa mummoa kattamaan pöytä"

jne.

Ei noin pientä kannata lähteä roudaamaan vieraisiin paikkoihin, joissa lapsi ei edes ymmärrä olevansa avuksi (esim. seuranpito vanhukselle). Lisäksi vapaaehtoistoiminnassa pitää huomioida sekin puoli, että moni ei halua mitään lasta säätämään kotiinsa, vaan kaipaa aikuista juttuseuraan ja käytännöllistä apua. Pikkulapsen kanssa se lapsi vie liikaa huomiota autettavalta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko sittenkin opettaa, että ensin täytyy auttaa itseään selviämään omillaan, ennenkuin pystyy auttamaan muita.

Jatkan tähän vielä, että lapsi ei tiedä mitään rahatilanteestamme. Hänellä on aina ollut kuitenkin puhtaat, ehjät, säähän sopivat vaatteet, riittävästi vaihtelevaa ruokaa, tavallisen hyvä (vuokra)asunto kotina jne. Olen suojellut häntä siltä tiedolta, että rahasta on tiukkaa. Hän on liian pieni tietämään sitä. Sitten vanhempana asiasta voi kertoa, jos tilanteemme on yhä sama. Ap

Tuossa ei taidettu tarkoittaa perheen rahallista tilannetta, vaan sitä. että 4v noin ylipäätään ei selviä omillaan. Eli muiden auttaminen vapaaehtoistyön muodossa on aikuisten juttu, ei lasten. Toki esim. leluja lahjoitukseen voi valikoida yhdessä lapsen kanaa, mutta mitään seuratoimintaa tms. ei kannata 4v:n kanssa ruveta sähläämään. Sitä sitten, kun lapsi on omatoiminen.