Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako parisuhde keski-iässä? Pohdintaa
26.08.2022 |
Olen 49-vuotias nainen ja olen ollut teinistä asti aina vakavassa parisuhteessa jonkun miehen kanssa. Omaksuin täysin ajatuksen, että poikaystävä on yksi menestyksen mittari, ja minulle seurustelu on ollut aina tärkeä tavoite. Aina kun mies on ollut plakkarissa, olen jotenkin helpotuksesta huokaissut, että nyt on tämä rasti hoidettu. Parisuhde on ollut aina se elämän tärkein suhde, ja se johon olen panostanut eniten. (Lukuunottamatta lasta joka on tietysti ykkönen) Eli olen varmaan suunnilleen sellainen kuin useimmat sukupolveni naiset.
Nuorempi polvi ei ole selvästikään enää näin normatiivista. Olen alkanut itsekin ajatella, että onko miehen kanssa eläminen lähinnä ansa, johon naiset huijataan. Miehet ovat aiheuttaneet minulle paljon tuskaa ja murhetta (en tarkoita syyttää miessukupuolta, syy on voinut olla yhtä lailla itsessäni) Lapsen, kodin ja muut asiat olen saanut hoitaa aina yksin.
Jos vielä seurustelen, niin onko edessä sitte vielä raskas omaishoitajuus? En tiedä uskallanko luottaa siihen, että nykyinen kumppanini tai joku muu hoitaisi minua, jos alkaisin sairastella.
Toisaalta kun tapaan joitain ikisinkkuja, niin mieleeni tulee, että se parisuhde kuitenkin pitää ihmistä jotenkin pystyssä. Ikisinkut vaikuttavat ehkä onnellisiltakin, mutta tuntuvat monesti olevan jotenkin ulkona elämän menosta. En oikein jaksaisi seurustella, mutta mietin, että onko se kuitenkin pitkässä juoksussa jotenkin viisain valinta.
Tämä tuntuu varmaan tosi kylmältä pohdinnalta, mutta eihän lähes 50-vuotias enää ajattele nuoren tavoin että rakkaus voittaa kaiken. Pikemmin olen ruvennut ajattelemaan, että se pakottava rakkauden tunne on juuri se ansa, jolla naiset joutuvat siihen suhteeseen. Ehkä se vaisto jotenkin hiipuu kun vaihdevuodet tulevat. Olisiko sitten vapauden aika ja onnellinen loppuelämä ilman miestä? Vai onko se vanheneva mies siinä vieressä se onnen tae?
Mitä olette mieltä? Eniten varmaankin kiinnostaisi kuulla yksinhuoltajien näkemyksiä asiasta, eikä niinkään niiden, jotka ovat olleet saman ihmisen kanssa tyytyväisinä koko aikuisikänsä.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kärjistys ja kaikki ikisinkut eivät ole tällaisia, mutta laajahkossa tuttavapiirissäni olen nähnyt tällaista. Miehet: Ikisinkkumiehet ovat sotkuisia ja heillä on huonon näköinen hygienia ja hampaat. Tuntuu aivan uskomattomalta, mutta ilmeisesti miehet tarvitsevat naisen hoitamaan itseään. Lisäksi ikisinkkumiehet ovat käytökseltään kömpelöitä. He ovat kyllä usein mielenkiintoisia ja kivoja ihmisiä. Ilmeisesti huono hygienia on jokin alitajuinen keino pitää naisia loitolla, ettei tule tilanteita, joissa pitäisi ryhtyä tuumasta toimeen naisten kanssa.
Naiset: ikisinkkunaiset voivat olla ulkoisesti huoliteltuja ja menestyviä, mutta he ovat jumissa omissa tavoissaan ja tottumuksissaan. He valittavat enemmän kuin äidit ja vaimot esimerkiksi siitä että on kuuma tai väsyttää tai vaikka joku hotellihuone on ikävä. He suhtautuvat torjuvasti kaikenlaiseen tekemiseen, joka voisi olla noloa, rasittavaa, sotkuista tai yllättävää. Tuntuu aina yhtä oudolta, kun joku aikuinen nainen ruikuttaa kuin pikkulapsi että on nälkä. Tätä on sinkkunaisissa paljon. Kaikenlaisia henkisiä jumituksia.
Ikisinkut ovat yleensä älykkäitä ja kiinnostavia, jos näitä heidän ominaisuuksiaan kestää, perheelliset ihmiset ovat tietenkin aika tylsiä kun heidän koko elämänsä menee arjen parissa.