Kannattaako parisuhde keski-iässä? Pohdintaa

Olin itse avioliitossa 20v. Liitossa oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mitätöimistä jne. Olin reilun vuoden sinkkuna ja törmäsin sattumalta vanhaan työkaveriin 90-luvun lopusta. Meillä on suhde, jossa kummallakin oma koti, välimatkaaalun etäsuhteen jälkeen nyt enää 2km ja tapaamme toisiamme joka viikko. Välillä vietämme aikaa niin, että kummankin lapsia on paikalla, välillä saatamme olla 2 viikkoa toisen luona kaksin. Tämä sopii meille, ei tarvetta yhteenmuuttoon ainakaan ihan lähiaikoina. Minusta on ihanaa kun tietää, että tuolla on ihminen, joka välittää minusta. Naimisiin tms. ei ole enää hinkua

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun kannata etsiä uutta miestä ennen kuin olet kehittänyt itseäsi ja kykyjäsi tunnistaa hyvä mies. Olet tähän asti ilmeisesti valinnut laiskoja, epäluotettavia, petollisia miehiä, jotka eivät ole halunneet tai kyenneet ottamaan vastuuta, ja sinusta on lopulta tullut työjuhta ja äitihahmo miehille.

Toistat jatkossakin samat virheet ja houkuttelet huonoja miehiä, ellet ihan tietoisesti tee töitä itsesi kanssa. 

Oletko varma, ettet ole jollain tasolla läheisriippuvainen?

Olen tietenkin miettinyt näitä asioita ja olen varmasti jollain tasolla läheisriippuvainen. En kyllä suoraan sanoen tiedä mistä sellaisen kunnon miehen löytäisin enkä jaksaisi etsiä. Eiköhän ne kunnon miehet ole jo enimmäkseen varattujakin. ap

Jos haluaa lasillisen maitoa, ei siihen koko lehmää tarvitse ostaa.

Jos haluaa makkaraa, ei ole tarvis hankkia koko sikaa.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh. Olen 45- vuotias enkä ymmärrä kuinka kukaan voi ajatella noin? Voisiko olla että olet masentunut? 

Minulla on vastasolmittu avioliitto itseäni vanhemman miehen kanssa. Ei sitä voi elämään asennoitua niin, että parisuhteen ehtona on terveys ja se ettei vahingossakaan joudu omaishoitajaksi. Sitä paitsi -kaiken se kestää-  

Oletko miettinyt rahallisen puolen, miten elätte kun mies vanhemmiten sairastuu ja joutuu lopulta laitoshoitoon? Riittävätkö tulosi elämiseen, asuntoon ja sähköön? Entä missä elät, jos miehesi kuolee, pystytkö yksin maksamaan kotisi juoksevat menot? Suuria riskejä, jotka mietittävä etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun kannata etsiä uutta miestä ennen kuin olet kehittänyt itseäsi ja kykyjäsi tunnistaa hyvä mies. Olet tähän asti ilmeisesti valinnut laiskoja, epäluotettavia, petollisia miehiä, jotka eivät ole halunneet tai kyenneet ottamaan vastuuta, ja sinusta on lopulta tullut työjuhta ja äitihahmo miehille.

Toistat jatkossakin samat virheet ja houkuttelet huonoja miehiä, ellet ihan tietoisesti tee töitä itsesi kanssa. 

Oletko varma, ettet ole jollain tasolla läheisriippuvainen?

Olen tietenkin miettinyt näitä asioita ja olen varmasti jollain tasolla läheisriippuvainen. En kyllä suoraan sanoen tiedä mistä sellaisen kunnon miehen löytäisin enkä jaksaisi etsiä. Eiköhän ne kunnon miehet ole jo enimmäkseen varattujakin. ap

Sinun iässäsi miehen tarve alkaa olla jo haaleneva muisto. Sinnittele pari vuotta, niin ihmettelet sitä että olet joskus edes haikaillut parisuhteeseen. Aika tekee tehtävänsä.

Ei mies ole onnen tae, eikä saa olla. Mutta ei se silti tarkoita, etteikö parisuhde olisi mukava juttu elämässä. Kyllä tässä omilla jaloillaan seistään vaikka parisuhteessa olenkin

Vaikuttaa siltä että houkuttelet huonoja miehiä puoleesi kuin magneetti. Ilmeisesti sinulla ei ole myöskään mitään kykyä tai edellytyksiä suodattaa pois näitä huonoja miehiä, vaan päinvastoin päädyt heidän kanssaan toistuvasti intiimeihin suhteisiin.

Tämän perusteella sanoisin että elä elämäsi yksin. Ei tuosta mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh. Olen 45- vuotias enkä ymmärrä kuinka kukaan voi ajatella noin? Voisiko olla että olet masentunut? 

Minulla on vastasolmittu avioliitto itseäni vanhemman miehen kanssa. Ei sitä voi elämään asennoitua niin, että parisuhteen ehtona on terveys ja se ettei vahingossakaan joudu omaishoitajaksi. Sitä paitsi -kaiken se kestää-  

Oletko miettinyt rahallisen puolen, miten elätte kun mies vanhemmiten sairastuu ja joutuu lopulta laitoshoitoon? Riittävätkö tulosi elämiseen, asuntoon ja sähköön? Entä missä elät, jos miehesi kuolee, pystytkö yksin maksamaan kotisi juoksevat menot? Suuria riskejä, jotka mietittävä etukäteen.

"Jos krapula pelottaa tosi kovasti, niin silloin kannattaa jättää kokonaan ryyppäämättä".

vanha itäeurooppalainen kansanviisaus

Vierailija kirjoitti:

Tuon aloittajan tekstin perusteella vaikuttaa tosiaan siltä, että ehkä kannattaa jättää parisuhdeviritykset muille. Tuollaisen naisen skippaaminen on miehelle väistetty luoti.

Harmittaako noin paljon, että kaikki naiset eivät pidä sinua suurena palkintona tai joku edes pohtii voisiko elää ilman kaltaistasi jumalaa? 

Jos aina valitsee huonon miehen niin ei kannata deitata ketään. Minäkin aina valitsen sen huonon. Tarjolla olisi hyviäkin, mutta en ota niitä koska olen sisäistänyt jo kasvatuksessa arvottomuuteni. Siksi olen torjunut hyvät miehet että he voi saada hyvän naisen, koska minä en sitä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun kannata etsiä uutta miestä ennen kuin olet kehittänyt itseäsi ja kykyjäsi tunnistaa hyvä mies. Olet tähän asti ilmeisesti valinnut laiskoja, epäluotettavia, petollisia miehiä, jotka eivät ole halunneet tai kyenneet ottamaan vastuuta, ja sinusta on lopulta tullut työjuhta ja äitihahmo miehille.

Toistat jatkossakin samat virheet ja houkuttelet huonoja miehiä, ellet ihan tietoisesti tee töitä itsesi kanssa. 

Oletko varma, ettet ole jollain tasolla läheisriippuvainen?

Olen tietenkin miettinyt näitä asioita ja olen varmasti jollain tasolla läheisriippuvainen. En kyllä suoraan sanoen tiedä mistä sellaisen kunnon miehen löytäisin enkä jaksaisi etsiä. Eiköhän ne kunnon miehet ole jo enimmäkseen varattujakin. ap

Et taida ymmärtää ollenkaan, mitä läheisriippuvuus tarkoittaa. Sillä ei ole mitään tekemistä parisuhteen haluamisen kanssa.

Minusta tuo on pitkälti luonnekysymys, "kannattaako" parisuhde vai ei. Jos on sellainen ihminen, joka ei oikein tykkää eikä nauti yksinolosta tai siitä, että saa / joutuu tekemään asioita yksin, on parisuhde varmasti harkitsemisen arvoinen asia. (Tai hyvin läheiset ystävyyssuhteet).

Jos taas tykkää tehdä asioita yksin oman mielen ja aikataulun mukaan, eikä kärsi yksinäisyydestä, on hyvä pohtia, onko valmis ottamaan toisen ihmisen huomioon ja tekemään enemmän tai vähemmän kompromissejä koko loppuelämänsä. 

Miten niin ikisinkut ovat ulkona elämänmenosta?

Tilastollisesti on todennäköisempää, että mies lähtee vaimon sairastuttua kuin toisinpäin. Silti parisuhde on ainoa "turva" rahan lisäksi, jos jotain pahaa tapahtuu, ja parisuhteessa usein säästää myös rahaa.

Minä näkisin, että parisuhteessa on keski-iässä enemmän järkeä kuin nuorena. Nuorena energiaa ja menoja sekä vientiä riittää enemmän, vaikka ei olisikaan vakituista kumppania. Keski-iässä useimmat ovat enemmän kotona ja elävät tasaista elämää, joten olisi kiva jos siinä olisi joku tukena ja rinnalla.

kyllä

Niin, tätähän se on. Parilliset kaipaa omaa aikaa ja vapautta, parittomat kaipaa sitä toista osapuolta.

Kai meillä viiskymppisillä on parisuhteessa myös taloudellinen puoli. Yksin eläminen on ihan törkeän kallista.

Mutta jos ajattelee aina toisen riippakivenä ja ottavana osapuolena niin ehkä sitten kannattaa olla yksin ja saa kaiken itselleen eikä tarvitse passata ketään.

Kaikella on puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tätähän se on. Parilliset kaipaa omaa aikaa ja vapautta, parittomat kaipaa sitä toista osapuolta.

Kai meillä viiskymppisillä on parisuhteessa myös taloudellinen puoli. Yksin eläminen on ihan törkeän kallista.

Mutta jos ajattelee aina toisen riippakivenä ja ottavana osapuolena niin ehkä sitten kannattaa olla yksin ja saa kaiken itselleen eikä tarvitse passata ketään.

Kaikella on puolensa.

Täsmälleen näin.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ikisinkut ovat ulkona elämänmenosta?

Se oli selvästi kuplaantuneen näkemys, kun tällainen ei tiedä, että moni ikisinkku mm. harrastaa aktiivisemmin kuin lasten vanhemmat. Ihminen näkee monesti vain oman kuplansa. Lapsiperheissä moni elää vain lasten kautta ja kanssa ulkona muusta elämänmenosta.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tätähän se on. Parilliset kaipaa omaa aikaa ja vapautta, parittomat kaipaa sitä toista osapuolta.

Kai meillä viiskymppisillä on parisuhteessa myös taloudellinen puoli. Yksin eläminen on ihan törkeän kallista.

Mutta jos ajattelee aina toisen riippakivenä ja ottavana osapuolena niin ehkä sitten kannattaa olla yksin ja saa kaiken itselleen eikä tarvitse passata ketään.

Kaikella on puolensa.

Itselläni jää sinkkuna enemmän käteen kuin parisuhteessa miehen kanssa. Mies syö vähintään kaksi kertaa enemmän ja kalliita ruokia, noutoruoka ja lisäksi tulee pakolliset parisuhdemenot sekä uudet vaatteet, kun miesten kanssa ulkonäön tulee olla koko ajan kunnossa. Kallista ja vie myös hirveästi aikaa silitellä vaatteita ja hoitaa kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun kannata etsiä uutta miestä ennen kuin olet kehittänyt itseäsi ja kykyjäsi tunnistaa hyvä mies. Olet tähän asti ilmeisesti valinnut laiskoja, epäluotettavia, petollisia miehiä, jotka eivät ole halunneet tai kyenneet ottamaan vastuuta, ja sinusta on lopulta tullut työjuhta ja äitihahmo miehille.

Toistat jatkossakin samat virheet ja houkuttelet huonoja miehiä, ellet ihan tietoisesti tee töitä itsesi kanssa. 

Oletko varma, ettet ole jollain tasolla läheisriippuvainen?

Olen tietenkin miettinyt näitä asioita ja olen varmasti jollain tasolla läheisriippuvainen. En kyllä suoraan sanoen tiedä mistä sellaisen kunnon miehen löytäisin enkä jaksaisi etsiä. Eiköhän ne kunnon miehet ole jo enimmäkseen varattujakin. ap

Et taida ymmärtää ollenkaan, mitä läheisriippuvuus tarkoittaa. Sillä ei ole mitään tekemistä parisuhteen haluamisen kanssa.

Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa ja tiedän että sillä ei ole mitään tekemistä parisuhteen haluamisen kanssa. Nämä kaksi asiaa ovat erilliset, vaikka niistä puhutaan peräkkäisissä virkkeissä tuossa viestissäni.