G:kuinka vanhaksi asti lapsellasi on/oli unikaveri tai unirätti?

Joten en voi vielä sanoa, milloin luopui, mutta itse nukuin teini-ikäisenä pehmokoira kainalossa ja nyt aikuisena nukun myös pehmolelun kanssa! :-)

ei tosin niin tärkeä enää, lähinnä nostalginen muisto. Mutta silti joka ilta tyynyn vieressä.

Kummallisia lapsia kai. Lienee yleisempää, että unikaveri on jonkunlainen olemassa, edes jossakin kohtaa lapsuutta.



Lapset ovat nyt 6v ja 4v, eivätkä ole koskaan halunneet unikavereita viereensä.

ja onko se mennyt niin että äiti tai isä on antanut jonkun rievun tai nallen vai onko lapsi itse kiintynyt johonkin? t vielä rievuttoman vauvan äiti :)

jos ukko ei ole nukkumassa vieressä ( hän on unileluni) niin metsästän muksujen jemoista iiiison pehmo nallen ja otan sen kainaloon ;)

Mitään unirättejä ei ole lapsilla koskaan ollut. Mutta pehmoleluja kylläkin. Hieman alle 3-vuotiaalla on aina yksi tietty nalle, jonka sai ihan synnärillä ja se on kyllä 24/7 koko ajan messissä. Mutta esikoisella (5v) on mikä sattuu pehmo aina unikaverina, ei mitään tiettyä.

Oppi sideharsoa pitämään rättinään vauvana, kun kummi sen hänelle antoi. Oli aika hyvä keksintö, koska auttaa lasta rauhoittumaan. Toisaalta hermot menee joskus, kun juuri sitä tiettyä rakasta rättiä ei löydy... En tiedä, milloin luopuu. Sanoo, ettei vielä halua antaa pois.

Enintään pojat saattoivat nukahtaa leikkiauto kädessä :)



Vasta tuossa kolmen vanhana alkoi eksyä nalle tms. kainaloon. Mitään vakituista unilelua ei pojilla ole, vaan vieressä voi olla mikä hyvänsä pehmolelu (tai tietysti mieluiten se, joka on veljen kainalossa...)

Unikaveri kulkee mukana kaikilla kesäleireillä ja pelireissuilla ja kaikki pelikaveritkin tietää puhutella tätä jo varsin nuhjaantunutta pehmolelua nimeltä ;-) Vieläköhän rippileirillekin lähtee mukaan?



Pikkusiskoilla sen sijaan on milloin mikäkin pehmolelu unikaverina, mikään niistä ei siis ole ylitse muiden, mutta joku niistä aina illalla valitaan ykkösunikaveriksi (sänky on siis täynnä pehmoleluja...).