Missä vaiheessa sairaalaan raskauspahoinvoinnin vuoksi?

Näin mulle lääkäri neuvoi. Vältyin sairaalalta koska mehu ei tullut ylös.

Kauan sul kesti pahin olo? Mitkä viikot?

Kyllä mullakin jotain aina sisällä pysyi, mutta oksentelin silti n.14 krt vuorokaudessa. Tätä jatkui 25 viikkoa, jonka aikana olin kolmesti tiputuksessa ja sain pitkäaikaisen tulehduksen ruokatorveen.



Multa otettiin verikokeet ja aina tuli tulos, että nestehukka, vaikka kyllä osa pysy sisälläkin.



2 päivää kerrallaan aina letkuissa, ranimexia suoraan suoneen.

oksensin 5 kertaa/vrk ja paio alkoi tippumaan. Sairaalassa huomattiin, että elektrolyytit olivat poskellaan. Kun sai nesteytystä ja arvot korjaantuivat, olo kohentui huomattavasti. Pahoinvointi ei kuitenkaan loppunut kuin vasta rv 25.

pysyneet sisällä, heräsin yölläkin oksentamaan, vaikka vatsa oli oikeastaan tyhjä jne. Välillä sitten juuri ennen nukahtamista sain syötyä/juotua, se sitten vähän pysyi sisällä, etten ihan nääntynyt. Mutta neuvolassa vaan sanottiin, että pahoinvointi kuuluu asiaan, kyllä se pian helpottaa, vaikka kuinka yritin selittää, ettei tää tunnu enää yhtään normaalilta. (Oksennuksessa oli vertakin, ilmeisesti kurkku meni jotenkin rikki jatkuvasta oksentamisesta ja erityisesti tyhjän mahan kakomisesta). No, en kyllä tosiaankaan ollut puhelimessa kauhean tehokas kuvailemaan oireitani, koska olin ihan poikki, mutta oleellisimman kuvauksen kyllä annoin, eikä mitään muuta kuin pari lohduttavaa sanaa, että kyllä se pian helpottaa eikä veri ole vaarallista, jos sitä ei suorastaan suihkua.



Mun tilanteessa sairaalan nesteytys olisi varmaan ollut paikallaan? Miksei neuvolassa sanottu? Tai miksen lukenut tuolloin vauvapalstaa, täältä olisin varmaan asiasta kuullut!

Sinun tapauksessasi se olisi ollut turhaa.



T: gynekologi

Oli kuuma kesä mikä pahensi entisestään oloa. Olin noin 6kg laihtunut kun itse soitin sairaalaan että tuntuu etten jaksa enää edes yrittää pysyä kunnossa.

Vuorokauden olin. Sängyissä oli muovit lakanoiden alla ja hellettä lähemmäs 30 astetta.

Sairaalassa oli ihan hirveää. Siitä sain motivaatiota yrittää kotona. Onneksi oli aikaa 24h/vrk keskittyä vain siihen että saa jotain sisälle. Yleensä ennen nukkumaan menoa söin jotain niin pysyi sen nukkumisen ajan yleensä sisällä.

Rv20 helpotti ja syksykin tuli. Paha olo oli edelleen mutta pystyi jo olemaan ihmisten ilmoilla. rv20 asti olin neljän seinän sisällä tuulettimen kanssa. Meinasin pyörtyä jos ulos menin kävelemään.

reissun sairaalaan, olisin ihan hajonnut... Oma koti kullan kallis, silloin kun on kurja olo, olen samaa mieltä kuin 8. Mutta ketkä sitä nesteytystä sitten tarvitsevat, gynekologi?



t. 6

joten pikkusen epäilen tämän gynegologin varsinaista lääketieteellistä koulutusta

Sitä paitsi kuivumisen arvioinnissa on paljon tärkeämpiäkin konsteja kuin verikokeet.



T: samainen gynekologi

Lähinnä alkuraskauteen liittyvä pahoinvointi ja oksentelu ovat lievämuotoisina tuttuja lähes kaikille naisille, jotka ovat tai ovat olleet raskaana. Hoidoksi riittävät yleensä avohoidossa kirjoitettu lyhyt sairausloma, psyykkinen rauhoittelu sekä ohjeet ruokavaliosta ja ympäristöstä. Pienellä osalla naisista oireet ovat niin voimakkaita, että ne johtavat kuivumiseen, painon laskuun ja yleistilan huononemiseen. Silloin tilasta käytetään nimitystä hyperemesis gravidarum. Osalla oireet jatkuvat yli alkuraskaudenkin.



T: Gynekologi

sen reilu aleneminen ohjaavat päätöksiä.



T: gynekologi

on vielä ihan ok? Vasta pökränneet kaipaavat oikeasti hoitoa, mutta nesteiden sisällä pysymättömyys ei vielä haittaa?

yhden potilaan " ei-liikaa-kuivuneeksi" ihan vain tekstin perusteella näkemättä ihoa, limakalvoja tai kuulematta virtsanerityksestä tms.? Eli siis tarpeen tullen teet tämän diagnoosin näkemättä potilasta jopa?

Hänhän on siis selvinnyt ilman tippaa ja näin jälkiviisaana voidaan sanoa että suonensisäinen nesteytys olisi ollut turhaa.



T: gynekologi

taas syömään ja juomaan ilman viikkojen kylppärinlattioilla makoilua?

Ja ihmiset ovat erilaisia, toiset haluavat tippaletkun päähän hanakammin kuin toiset ja toiset eivät taas millään halua lääkäriin. Kuten jo aikaisemmin sanoin, tämä on käytännössä neuvottelukysymys.



T: gynekologi

Mutta toki sinulla gynekologi on lääkärin eräs tärkein(?) ominaisuus terävässä kunnossa, nimittäin epäempaattisuus... Jos potilas hoidon ansiosta tai siitä huolimatta:) pysyy elossa, kaikki on varmasti tehty oikein ja suhtautumistavat olleet presiis järkevät jne.



Huh, onneksi en ole enää raskaana, eikä tarvitse tavata lääkäreitä kovin usein! Nämä palstalääkärit on ainakin kyynisimmästä päästä, itse asiassa livenä olen tavannut joitain ihan vuorovaikutustaitoisiakin lääkäreitä, jotka ei suhtaudu potilaisiin alentuvaisesti.

Olennaista on se kuinka kauan se kestää, kyllä minustakin on aihe nesteyttää jos viikkotolkulla on huonossa kunnossa.