Lue keskustelun säännöt.
vauvauutisesta kateus ja surullinen olo
26.10.2006 |
vanhalta kaverilta tuli tekstiviesti, että ovat saaneet tänään vauvan. en edes tiennyt että hän oli raskaana.
mulle iskee jonkinmoinen kateus. ja surullinen olo. voisin vaikka itkeä. itse en ole tullut raskaaksi yli kahden vuoden yrityksestä huolimatta.
typerää, koska ei heidän vauvansa multa ole pois. mut en voi tälle mitään.
kaverille en toki ilmaise kateuttani, vaan laitoin asianomaisen onnitteluviestin. puran pahanolon tänne, että vähän helpottaa.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kommentoinut millään tavalla :( En kerta kaikkiaan saanut itsestäni ulos edes kohteliaisuutta, kun itse olin niin monesti jo pettynyt.
Onhan se ihan luonnollista, että aina ei voi tuntea pelkkää iloa toisten vauvauutisista. Saa ja pitääkin ihan reilusti itselleen ja vaikka sille kaverillekin myöntää, että tuntuu pikkaisen pahalle, kun itsekin toivoo niin kovasti lasta.
Mie ainakin lapsettomuuden vuosina opin sanomaan ystäville ihan suoraan, miten pahalta tuntui jos sain kuulla raskausuutisia. Ystävät suhtautuivat tähän ihanasti ja alun pettymyksen jälkeen olen osannut jokaisen ystävän raskaudesta ja lapsista iloita.
Nyt meillä on pieni tyttö, ja vaikka meillä on jo yksi lapsi, tuntuu ne vauvauutiset edelleen pahalta. Tiedän, se on ihmeellistä, mutta juuri keskenmenon kokeneena ne vain vieläkin kirpaisevat.. Vaikka todellakin olen niin onnellinen, että olen jo yhden lapsen saanut. Mutta kun tunteilleen ei aina vain voi mitään!
Oliko se ystäväsi siis synnyttänyt, vai oliko kyseessä adoptio?
Minulla on jo kaksi lasta, mutta tietyistä syistä lasteni määrä jääkin siihen. Kuulin juuri tänään, että ystäväni odottaa kolmatta ja VAIKKA minulla on jo nuo kaksi, joista olen hyvin onnellinen, tuli silti epämääräisen kateellinen ja surullinen olo, koska toki olisin vielä toivonut sitä kolmatta joskus itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväpiiriini ja naapureille on synytynyt lähes 10 lasta tämän vuoden aikana. Olen itkenyt omaa kohtaloani kuuleessani näistä jokaisesta raskaudesta. Olen itkenyt yksin, surullisuuttani en ole muille näyttänyt. Olen onnitellut kaikkia raskaudesta ja myöhemmin, lapsen synnyttyä, laittanut kortin ja/tai käynyt tervehdyskäynnillä. Pidän säännöllisesti yhteyttä kaikkiin ystäviini, olivatpa he raskaana tai eivät.
On ihana asia, että lapsia syntyy - jos vaikka joskus meillekin.
Lapsettomuus on kipeä asia, itke vain jos siltä tuntuu. Kaikkea hyvää sinulle!
Vauvauutiset ovat vaikeita sulattaa, joulukortit joissa lasten kuvia aiheuttavat kamalaa tuskaa jne. Ja sitten ollaankin jo vaatimassa että lapsettomuudesta käriville ei saa sellaisia kortteja lähettää jne.
Kaikilla meillä on elämässämme kipukohtamme. Minä esimerkiksi olen orppo, mutta en ole joka käänteessä ulisemassa, että mua sattuu kun puhuttu vanhemmistanne tai haukattu niitä. Tai että mulle ei koskaan saa lähettää mitään mikä viittaa lapsiin ja vanhemmuuten, koska mulla ei ole vanhempia. Ihan jokaisella on varmaan joku kipukohta ja silti elämme näiden kipujemme kanssa ja siedämme asiota jotka muistuttavat niistä. Joillekin lapsettomille se tuntuu vaan olevan liikaa.
Toivottavasti tekin vauan saatte - ennemmin tai myöhemmin.