Kuinka usein olette viikonlopun erossa puolisostanne?
Kuinka usein olette koko tai melkein koko viikonlopun erossa puolisostanne esim. harrastusten, kavereiden/sukulaisten tapaamisten tai muiden reissujen takia? Onko se teille ok?
Kommentit (45)
Viimeisen vuoden aikana olen ollut vanhempieni luona neljä viikkoa ja mies käynyt kaksi viikonloppureissua kaverinsa kanssa Mulla oli yli vuosi sitten viimeksi viikonloppureissu kavereiden kanssa, mies taas perjantaina lähdössä. Vie auton niin vähän tylsää kun ei pääse juuri mihinkään
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhden viikonlopun erillään 20 vuoden avioliiton aikana. Silloinkin oli hirveä ikävä toista koko ajan.
Anteeksi vaan, mutta kuulostaa ihan hirveältä.
Pari kertaa vuodessa. Silloin mies on mökillä joko yksin tai parin kaverinsa kanssa.
Ihmettelen aina näitä, jotka menevät kavereiden kanssa viikonlopuksi kotoa pois. Eikö kotiin jäävällä ole raskasta olla viikonloppu yksin lasten kanssa.
Todella usein. Tehdään töitä eri paikkakunnilla. Mutta yhteisiä vuosi on takana paljon eikä olla mustasukkaisia.
Ja yhdessä tehdään kuitenkin paljon asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina näitä, jotka menevät kavereiden kanssa viikonlopuksi kotoa pois. Eikö kotiin jäävällä ole raskasta olla viikonloppu yksin lasten kanssa.
En ole kokenut raskaaksi. Meillä on samat säännöt silloin, kun on toinen vanhempi kotona, kuin silloin kuin molemmat. Ja molemmat viihdytään lastemme kanssa, joten ihan ok
Mutta ymmärrän , että olisi ihan eri tilanne, jos perheessä olisi suuria haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina näitä, jotka menevät kavereiden kanssa viikonlopuksi kotoa pois. Eikö kotiin jäävällä ole raskasta olla viikonloppu yksin lasten kanssa.
Meidän lapsi on jo aikuinen. Mutta työmme vuoksi oli ihan tavallista, jos silloin, kun lapsi asui kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina näitä, jotka menevät kavereiden kanssa viikonlopuksi kotoa pois. Eikö kotiin jäävällä ole raskasta olla viikonloppu yksin lasten kanssa.
Kaikilla ei ole lapsia ja voi mennä vuoronperäänkin.
Aivan liian harvoin. Voi kun olisi edes pieni toivonripe että saisi puolison edes vuorokaudeksi johonkin seuraavan kymmenen vuoden aikana, mutta korona vei etätöineen työmatkatkin.
Minä käyn pari kertaa vuodessa jossain ilman miestä, mutta lähes aina lapset mukana. Niin paljon kuin miestäni ja lapsiani rakastan, voisin kerran kymmeneen vuoteen olla vaikkapa edes illan yksin kotona. Mutta ei.
On ok. molemilla, kesällä enemmän kavereiden ja sukulaisten tapaamisia ja vietetään n. 6 vk loppua erikseen eli pe-sunnuntai iltaan.
Samoin kesälomalta molemmat viettävät viikon yksin ja kavereiden kanssa mökillä ja toinen vanhempi kotona ja hoitaa lapset.
Lapsia 3. iät 4-9vuotiaita.
Talvella ehkä parin kuukauden välein pitennetty viikonloppun ystävien ja suvun kanssa.
Ja myös meillä käy paljon vieraita ja työn kautta molemmat joutuvat edustamaan illalla.
Harvemmin viikonloppuja. Viikolla useammin, kun miehellä on muutamien päivien työreissuja. Ei ole mulle sillain väliä, yhdessä oltu 20 vuotta, sitä on jo riittänyt tässä vuosien varrella niin paljon että ei haittaa olla välillä erilläänkin.
Viikolla on niin kiireistä, että viikonlopuksi haluaa rauhoittua. Ei edes tule mieleen, että silloin lähtisi jonnekin ja vielä ilman perhettä.
Kohtuus kaikessa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhden viikonlopun erillään 20 vuoden avioliiton aikana. Silloinkin oli hirveä ikävä toista koko ajan.
Kysyn ylänuolittajilta, että eikö tuo ole läheisriippuvuutta eikä rakkautta?
Ei, vaan rakkautta. Halu viettää aikaa rakkaan kanssa. Ymmärrän ettei kaikki tunne sitä ykseyttä koskaan.
Naimisissa 35 vuotta ja usein erossa viikonloppuisin. Muusikon kanssa aviossa.
Aivan liian vähän. Oli viime viikonlopun poissa ja ah ja voi, miten ihanaa oli elämä.
Olin korona-aikana työni vuoksi 2,5 vuotta jumissa toisessa maassa, eli kyllä, aika monta viikonloppua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina näitä, jotka menevät kavereiden kanssa viikonlopuksi kotoa pois. Eikö kotiin jäävällä ole raskasta olla viikonloppu yksin lasten kanssa.
Pärjään hyvin lasten kanssa yksinkin viikonlopun. Lapsiluku kannattaa pitää sellaisena, että yksikin aikuinen riittää tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Olin korona-aikana työni vuoksi 2,5 vuotta jumissa toisessa maassa, eli kyllä, aika monta viikonloppua.
Huh, olen ihan vain kiinnostuksen vuoksi lukenut somesta näitä tarinoita ihmisten eroista. Missä päin olit ?
Kohtuus kaikessa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhden viikonlopun erillään 20 vuoden avioliiton aikana. Silloinkin oli hirveä ikävä toista koko ajan.
Kysyn ylänuolittajilta, että eikö tuo ole läheisriippuvuutta eikä rakkautta?
Itse taas ajattelen niin että kukin tyylillään.
Näille tämä on paras, monelle muulle taas eri ratkaisu. Eikä kumpikaan ole parempi tai huonompi.
Juuri juttelin lapseni kanssa joka oli kuukauden reilaamassa. Hän oli ihan onnellinen niistä kaikista uusista tuttavuuksista ympäri maailmaa joita oli tavannut.
Itse olisin nauttinut enempi matkasta jakaessa kokemuksia puolisoni kanssa. Ja lapsellanikin on jo pitkäaikainen puoliso, mutta välillä matkustelevat myös erillään, vaikka eniten yhdessä.
En muista, että oltaisiin koskaan oltu erossa viikonloppuisin. Ollaan jouduttu matkustamaan työn takia, mutta aina tultu takaisin kotiin viikonlopuksi. Kun lapset muuttivat omilleen, ollaan joskus tehty niin, että jos toinen on ollut vaikka työmatkalla Dublinissa(usein), niin toinen on lentänyt sinne pariksi kolmeksi päiväksi.